Top

“ÄLKÄÄ VAIN TEHKÖ SITÄ”

Edelliseen postaukseeni lomakateudesta tuli hyviä kommentteja ja näkökulmia eri lukijoilta! Kiitos että autoitte minua suhtautumaan asiaan rauhallisemmin ja positiivisemmin! Ja jottei nyt jollekin tulisi väärää kuvaa asiasta, lomakateus ei todellakaan vaivaa minua jatkuvasti tai niin että menettäisin iloni sen takia. Ei ollenkaan! Nautin olostani niin paljon kuin sairaudeltani pystyn. Ja ilman muuta osaan olla iloinen jokaisen tuntemani ystävän lomasta. Ihan jokaisen, myös niiden joiden lomaa samalla salaa kadehdin =) Kateuteni ei ole pahansuopaa, vaan kertoo vain miten paljon lomaa oikeasti kaipaan ja tarvitsen. Ja tänä vuonna sen saan toteuttaa. Ja uskon että jokainen ystäväni osaa olla iloinen siitä puolestani, varsinkin nyt kun ovat täältä lukeneet että minulla on vaikeuksia asian kanssa joka vuosi 😀

En ole viime päivinä jaksanut hyvin ja siksi tuntuu vaikealta kirjoittaa blogiinkaan mitään järkevää. Tämä kun ei ole mikään sairauden vuodatusblogi. Mutta pidän teidät kuitenkin ajan tasalla, sitähän bloggaaminen on. Antaa lukijan kulkea mukana elämän vasta- ja myötämäessä =)

Nämä kuvat eteisestä sain otettua yhtenä iltana kun jaksoin paremmin ja ulkona paistoi aurinko! Meidän puusohvalla on näitä nättejä H&M:n vaaleanpunaisia tyynyjä, yksi Jyskin raidallinen ja Pentikin kukallinen. Ja vielä Hemtexin lämmin huopa. Nyt on ihan kivan näköinen sisääntulo vähällä vaivalla, eikä järjestyksen ylläpitäminen ole edes hankalaa, kun tavaroille on paikkansa. Jossain välissä aion raottaa teille eteiskaapin ja eteisen lipaston sisällön, jotka olen vasta järjestänyt. 🙂

sisustus-0284-01-01

Tällä kertaa ajattelin puhua teille asiasta, josta – kuten ei lomakateudestakaan – mielellään puhuta toisille avoimesti, ehkä häpeän takia. Nyt kun olen päässyt avoimuuden makuun, otetaanpa tämäkin arkaluontoinen asia esille samaan syssyyn! 😀 Mulle asia ei ole ongelma, mutta joillekin on. Nyt kerron mistä on kysymys.

sisustus-0290-01

Meillä on ollut perheessä ongelmia jaksamisen takia jo pidempään. Lähinnä siis tarkoittaen meidän vanhempien väsymystä ja uupumusta. Keväällä tilanne alkoi olla sen verran vaikea, että yhdessä lääkärini ja terapeuttini kanssa mietittiin, jaksammeko lasten kanssa kotona ilman ulkopuolista apua. Läheisemme ovat auttaneet meitä lastenhoidossa koko talven ja kevään ajan niin paljon kuin ovat pystyneet, mutta se ei ole ole ollut siltikään tarpeeksi.

ULKOPUOLISEN AVUN VASTAANOTTAMINEN
TORJUTAAN JO AJATUKSEN TASOLLA

Varmasti jokainen rakastava isä tai äiti tietää, miten paljon vanhemmat ovat valmiita uhrautumaan ja tekemään  lastensa hyväksi. Lasten hyvinvointi on kaikki kaikessa, heidän tarpeet laitetaan omien edelle. Ulkopuolisen avun vastaanottaminen torjutaan usein jo ajatuksen tasolla, koska avun pyytäminen tai sen saaminen on noloa, sen koetaan ehkä jotenkin osoittavan että on epäonnistunut tai kelvoton vanhempi. Ja näinhän minäkin ensin ajattelin.

ÄLKÄÄ VAIN TEHKÖ SITÄ

Kun meille ehdotettiin lääkärissä lastensuojelun apua, olin helpottunut. Olin valmis siihen, että meidän lapsista tehdään lastensuojeluilmoitus. Sen sijaan kaikki sukulaiset eivät olleet. Meille sanotiin: “Älkää vain tehkö sitä. Siitä ei hyvää seuraa, joudutte kierteeseen josta ei pääse pois ja teidän lapset otetaan huostaan!”

TÄRKEIN TAVOITE ON VAHVISTAA VANHEMPIEN VOIMAVAROJA

Nyt  olemme olleet omasta vapaasta tahdostamme lastensuojelun asiakkaita muutaman kuukauden. Ja tiedättekö, emme oikeasti olisi selvinneet ilman sitä! Olen niin kiitollinen saamastamme avusta, siitä, että meidän huoli on otettu tosissaan. Olemme saaneet kotiapua, perhetyötä, opastusta ja tukea perhe-elämäämme. Meitä on tuettu kaikin mahdollisin keinoin, jotta olemme voineet hoitaa lapsia kotona. Ja nyt haluan korostaa, että lastensuojelun tukitoimenpiteiden tärkein tavoite on vahvistaa vanhempien voimavaroja niin että lapset voivat asua kotona. Avohuollon sijoitus kodin ulkopuolelle on aina molempien vanhempien suostumuksesta kiinnni, eikä sitä tehdä koskaan vähäpätöisistä syistä.

Meidän lapset eivät ole olleet sijoituksessa. Olemme saaneet kuitenkin sukulaisilta apua niin, että sairaalassa ollessani ja vähän sen jälkeen lapset asuivat heidän luonaan. Lapset kävivät meillä monta kertaa viikossa tarhan jälkeen ja heidän arkensa ei siltä osin edes paljoa muuttunut. Lapsista erossa olo oli todella sydäntä särkevää. On vaikea edes kertoa miten hirveää ikävää koin heitä kohtaan joka päivä. Nyt lapset ovat takaisin kotona, mutta saamme lastensuojelun avulla lastenhoitajan kotiimme iltaisin. Se on niin tärkeää! Oma jaksamiseni taso on nollan luokkaa, joten ajattelen lasten parasta.

Oma asenteeni ja käsitykseni lastensuojelusta on muutunut tosi paljon. Sitä ei tarvitse eikä saa pelätä! Aivan kuten ei poliisia, eikä ketään muitakaan viranomaisia. Heidän tehtävä on pitää meistä huolta. Ja sen he tekevät hyvin <3

Oletko sinä joskus tehnyt vaikean ratkaisun, jota muut eivät ole ensin ymmärtäneet?

 

Comments

  1. Mullekin on joskus sanottu, että älä kerro neuvolassa, jos on vaikeaa. Että pitää vaan esittää tosi reipasta. Mutta jos esittää reipasta, niin mitä siitä hyötyy? Ei mitään.

    Helsingissä on niin hienosti, että kotipalvelun apua saa myös ne, jotka eivät ole lastensuojelun asiakkaita. Se madaltaa kynnystä hakea apua ja se on kyllä sitä ongelmien ennaltaehkäisyä parhaimmillaan.

    • Ai kauheeta jos noin on sanottu! Mulle ei ole onneksi sitä sanottu. Mutta olen itse ajatellut niin :/ Olen sen oppinut että se mitä tulee lapsiin ja omaan jaksamiseen, ei kannata esittää mitään. Ei yhtikäs mitään. On vain mitä on, silloin ammattilainen kyllä näkee mikä on tilanne, oli se sitten hyvä tai huono 🙂

      Luulen että jokaisessa Suomen kaupungissa on mahdollista saada kotipalvelua perheneuvolan kautta ilman lastensuojelua. Siitä joutuu vain silloin maksamaan pienen kunnan määräämän maksun joka perustuu tuloihin. Kun on lastensuojelun asiakas, tätä maksua ei tarvitse maksaa missään vaiheessa. Lastenuojelun tukitoimet on aina asiakkaalle maksuttomia, mikä on mahtava juttu!

      • Tampereella saa kotipalvelua ilman perheneulossa käyntiäkään,kuka vain voi soittaa ja saada kotipalvelun apua kotiin,esim jos on yksinhuoltaja 🙂

        • Okei, no onpa hyvä juttu:) saattaa sama homma olla täälläkin. En vain ole perehtynyt siihen:)

  2. Siis tähän. Ennakkoluulot johtuvat useimmiten siitä, ettei todellakaan olla ammattilaisia alalla. Kuten lastensuojelussa. Minusta on järkeä alkaa ymmärtää mitä jaksaa ja kuinka koko perhe jaksaa. Huolehdi nyt vain omasta tervehtymisestä ja ota huomioon, että voimavarat karttuvat hitaasti ja takapakkia tulee. Hyvin usein valitettavasti kun puhutaan noin hankalasta sairaudesta hoitaa, on myös läheiset ymmällään miten pitäisi menetellä.
    Ota aikaa ja anna aikaa. Yes sille, että otit apua vastaan. Parempaa huomista! ????rakkaudella Elisa

    • Kiitos paljon Elisa! Se on totta että voimat palautuu hitaasti, koska olen käynyt niin syvällä loppuunpalamisessa. Olen edelleen äärettömän väsynyt koko ajan. Kaikkea tätä ylimääräistä, kuten blogin päivittämistä, teen vaikken oikeasti jaksaisi tai ei kauheasti huvittaisi. Hoitaja sanoi että nouse vain kuitenkin tekemään jotain mielekästä ja mistä tulee hyvä mieli. Ja mulle se on tää harrastus: sisustaminen ja kirjoittaminen =)

  3. Lastensuojelulla edelleen vanhanaikainen,huono kaiku.Lähestulkoon kaikki kuvittelevat asiakkuuden johtavan automaattisesti huostaanottoon.Näin ei todellakaan ole.
    Lastensuojelun asiakkuuden tarkoitus nimenomaan ,on auttaa perheitä jaksamaan!On harmillista,että tämä
    vanhanaikainen käsitys estää perheitä pyytämään apua,kun voimavarat on loppu.

    • Niinpä! Siksi toivonkin, että tällä kokemuksellani ja postauksellani voin auttaa muita perheitä. Monilla meistä on aikoja, joista on vaikea selvitä ilman ulkopuolista apua.

  4. Ihan mahtavaa että puhut asiasta julkisesti, häpeämättä. Mitään häpeämistähän asiassa ei olekaan, päinvastoin! Vaatii rohkeutta, hyvää itsetuntemusta ja epäitsekkyyttä tehdä se mitä te olette tehneet ja pyytää apua omaan jaksamiseen. Teillä on ollut viime vuosina selvästi monta rautaa tulessa ja on hienoa että olette tiedostaneet omien voimavarojenne ehtymisen ja uskaltaneet pyytää apua. Ja on loistavaa että sitä olette myös saaneet. Paljon voimia ja jaksamista päiviinne ja luottamusta siihen että asiat järjestyvät. Tämä on vain pieni vaihe elämässänne. Kaikkea hyvää <3

    • Juu kyllä tämä raskas prosessi on kaikkinensa ollut ja meille sanottiin että aika viime tingassa haimme apua. Tilanne ei olisi mennyt kokonaisuutena näin hankalaksi jos olisin pyytänyt perhetyön apua vaikka jo vuosi pari sitten. Onneksi lapset voi hyvin ja nauttivat olostaan nyt täällä mökilä. Mummi ja pappa on apuna hoitamassa =) Kiitos sinulle ystävällisistä sanoistasi!

  5. Voih, kuinka kerroitkaan tilanteessasi varsin rohkeasti ja kypsästi?. Itse olen ollut yrittäjä mieheni kanssa vasta kolmisen vuotta, mutta lomaa olemme saaneet/kerinnyt/pystyneet pitää viimeksi silloin kun aloitimme tämän kaiken. Kahden todella pienen lapsen äitinä ja vaimona tuntuu, että ei ole antanut itsestään kelleen 100% ja välillä hakemalla haen oman pakopaikkani talostamme johon käperryn ja puhallan syvään ja kerään voimia olla taas se ihana iloinen ihminen. Enkä meidät naiset on luotu vuosikymmennissä siihen, että ulkopuolisen apua ei kannata ottaa vastaan koska muuten meidät avuttomiksi naisiksi. Mutta näin ei asiat saa olla. Sain todella paljon sinusta ylimääräistä voimaa ja rohkeutta, että on voimaannuttavaa pyytää apua silloin niiltä tahoilta joilta oikeasti on opetettu välttää pyytämästä apua. Toivon kaikkea hyvää sinulle, perheellesi ja tulevaisuudellenne ❤️ Tulipas tästä kertomus ja henkisen minun vuodatus ?

  6. Hei,
    Rohkea postauksen aihe sinulta. Ylipäätään arvostan sitä, että blogissa uskalletaan näyttää muutakin kuin arjen onnellisia hetkiä. Jokaisen arki on joskus raskasta, jonkun enemmän, jonkun vähemmän. Olen joutunut työssäni tekemään lastensuojeluilmoituksia ja perustelen asiaa aina sillä, että sitä kautta kartoitetaan vanhemman tai vanhempien voimavaroja ja etsitään keinoja heidän vanhemmuuden tukemisekseen. Ennakkoluulot- ja pelot istuvat syvässä suomalaisessa mielessä, asiasta julkisesti puhuminen toivottavasti häventää niitä!

    • Kiitos paljon sinulle kommentistasi Hanna! Kiva kuulla että pidät tyylistäni kirjoittaa monenlaisista aiheista eikä pelkästään siitä mikä on hyvin. Välillä tuntuu ettei mikään ole hyvin, vaikka sehä on tietysti subjektiivinen kokemus, ei tosiasia. Aina on jotain hyvää olemassa 🙂 Hienoa että sinäkin olet osaltasi voinut auttaa perheitä ja vanhempia omassa työssään lasten kanssa. Tämä on kovaa hommaa, varsinkin jos omat voimat ovat lopussa :/

  7. Upeaa että otit asian puheeksi! Meillä tuntuu kansana olevan sellainen yleinen käsitys että “pitää jaksaa” ja “apua ei tarvita” ja “jaksaahan tuo naapurikin, miksi en minä”. Itse koin loppuunpalamisen 2012. Olin 2,5 vuotta pois työelämästä, kävin sen ajan terapiassa ja lepäsin. Alkuun en pystynyt tekemään mitään. Puhe- ja liikuntakyky meni. Se että jaksoin syödä ja käydä veskissä tuntui vievän kaikki voimat. Koen että edelleen jaksan vähemmän kuin aiemmin ja väsyn helpommin. Toisaalta myös osaan huomioida itsessäni väsymyksen merkkejä ja huomioin niitä ajoissa. Toipuminen vie paljon aikaa ja siinä otetaan usein askelia taaksepäin. Mutta hiljaa ja itseään kuunnellen hyvä tulee. Kaikkea hyvää teidän perheelle ja sinulle paljon voimia toipumiseen. Toipumista ei voi suorittaa, se tulee sieltä rauhaksiin omassa tahdissa kullekin.

    • Kiitos sinulle kivasta kommentistasi ja kiitos myös että halusit jakaa oman tarinasi aiheeseen liittyen. Todella kurjaa kuulla mitä olet joitakin vuosia sitten joutunut kokemaan 🙁 Olet ollut syvästi masentunut ja uupunut. Minulle hyvin tuttu olotila, tuskallisen tuttu. Voin hyvin kuvitella että toipuminen vie jopa vuosia. Olen ite ollut nyt 7 kk sairaslomalla ja lääkäri sanoi että se on vasta alkua.. :/ Voin edelleen todella huonosti. Kaikkea tätä pahaa oloa en mitenkään pysty purkamaan blogiin, vaan koitan vain kestää ja jutella ammattilaisten kanssa. Välillä tuntuu ettei toipumista tapahdu ollenkaan. Mut ei se varmaan ole totta..jos muutkin niin miksen minäkin voisi toipua ajan kanssa kunhan sitä ei kiirehdi ja stressaa. 🙂

Trackbacks

  1. […] Älkää vain tehkö sitä -artikkelissani kerroin jo kesällä, että olemme pyytäneet ja saaneet lastensuojelusta apua perheemme jaksamiseen arjessa. Se on ollut tosi viisas päätös. Olemme koko syksyn ja talven tehneet tiivistä yhteistyötä perheemme asioista vastaavan lastensuojelun sosiaalityöntekijän kanssa. Lapset asuivat viime vuoden loppuun asti osan viikkoa sukulaisperheessä. Tämä oli minun ja Jarin yhteinen toive, sillä meidän kummankaan voimat eivät ole riittävällä tasolla lapsista huolehtimiseen. Niinä iltoina, kun lapset olivat kotona, saimme lisäksi perhetyöntekijän auttamaan lastenhoidossa. Kaikki tuntui sujuvan aika hyvin siihen saakka, kunnes sukulaissijoitus päätettiin ja lapset palasivat kotiin. […]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

twenty − 18 =