Top

ARVAA MITÄ KAMPAAJANI SANOI MINULLE?

polkkatukka-5106-01

Aivan ensiksi haluan kertoa miten otettu ja onnellinen olen siitä vastaanotosta, jonka sain edelliseen postaukseeni! On ihmeellistä miten hienosti osaatte ottaa vastaan näinkin vaikeita asioita. En pidä sitä itsestäänselvyytenä. Saitte minulle kyyneleet silmiin kauniita kommentteja lukiessani. Ja se haluan sanoa, että en missään  nimessä halua tehdä blogistani masentavaa luettavaa, joten ei huolta, että kivat sisustusjutut unohtuisivat tästä blogista 🙂

polkkatukka-5103-01

Innostuin käymään tänään kampaajalla leikkauttamassa ylikasvaneen polkkani lyhyempään tasapitkään malliin. Kävimme kampaajan kanssa mielenkiintoisen keskustelun, ja kohta kerron, mitä erikoista hän minulle sanoi saaden minut mietteliääksi.

Hiusmallista tuli nyt tosi lyhyt! Mutta kyllä nämä tuntuivat heti ihan omilta ja kasvunvaraakin on hieman. Värjäystä en raaskinut tällä kertaa ottaa, ja kesäaurngon haalistamana se menisi ehkä vähän hukkaankin. Näihin kuviin en tehnyt hiuksille muuta kuin kampasin ne sileäksi ja suoristin ne hiustensuoristusraudalla latvoista. Näihin sopisi varmasti hyvin myös kiharat tai kuohkeat laineet, kunhan vain jaksaisi niitä laittaa. Kuulin tänään myös hauskasta ideasta käyttää tyvikohotukseen minikrepppirautaa. Sitäkin täytyy kokeilla!

polkkatukka-5162-02

Koko kroppani on kireällä hiuspohjaa myöten!

Näistäkin kuvista tahtomattani välittyy tietynlainen haikeus ja surumielisyys vaikken millään tavalla yrittänyt sitä tuoda esiin. Ymmärrettävästi sisäinen olemus heijastuu myös päälle päin.  Ja nyt tiedän, että stressi ja väsymys tuntuvat ihan hiusjuuria myöten! Hiuksiani pestessään kampaaja nimittäin sanoi minulle, että hiuspohjani on kireä! Siis mitä ihmettä?! Tiukalla oleva päänahka kertoo kuulemma stressistä ja voi ilmetä epätavallisen voimakkaana hiustenlähtönä ja päänsärkynä. Minulta on tosiaan viime aikoina tippunut kamalan paljon hiuksia ja nyt taidan tietää miksi!

Kerroin sitten kampaajalleni, että olen kärsinyt pitkittyneestä stressistä ja olen sairaslomalla loppuunpalamisen ja vaikean masennuksen takia. Hän ymmärsi aivan täysin mistä puhuin.  Harvalle tällaiset asiat ovat aivan vieraita.

Pohdin, mitä ihmettä olen tehnyt väärin. Miten olen voinut vetää itseni niin loppuun, että koko kroppani on kireällä hiuspohjaa myöten? On aivan totta mitä kampaajani sanoi. Me annamme usein aivan liian vähän arvoa itsemme hemmottelulle ja itsestämme huolehtimiselle. Minusta ainakin tuntuu hankalalta ja vähän tuhlaukselta käyttää kuukausittain rahaa itseeni ja “hyvää mieltä” tuoviin asioihin: hierontaan, kauneushoitoihin, kampaajakäynteihin, tuoreisiin kukkiin ja lomakassan kerryttämiseen. Mutta meneehän sitä rahaa turhempaankin!

Miten osaisin hellittää omista vaatimuksistani?

Mitä siis voin tehdä? Miten osaisin vähän hellittää omista vaatimuksistani ja hyvin omantunnoin antaa sijaa levolle ja joutenololle? Jollekin tällaiset asiat saattavat tuntua itsestäänselviltä. Mutta minulle rentoutuminen ei ole helppoa. Tai voin kyllä istahtaa hetkeksi, mutta sekin on eräänlainen suoritus, joka pitää hoitaa pois alta.  Ja ennen kuin huomaankaan, ajatukseni alkavat jo salavihkaa askarrella tekemättömissä asioissa. Kuulostaako tämä teistä aivan pähkähullulta?

polkkatukka-5099-01

Jotkut teistä kysyivät, miten muu perheeni on jaksanut sairauteni kanssa ja sairaalassa viikkokausia ollessani. Luonnollisesti tämä on ollut vaikea asia meidän lapsille ja tilanne on koskettanut perhettämme hyvin kipeästi.  Mutta onneksi me ollaan saatu apua! Siitä saa olla onnellinen ja kiitollinen. Miten paljon huonommin asiat voisivatkaan olla.

Olen jo miettinyt mielessäni julkaisevani blogiini omakohtaisen kirjoituksen siitä, miltä masennus tuntuu. Mitä luulette, haluatteko kuulla siitä?

Comments

  1. Hei! Kuule rakas sisareni. Tee puolestani joka aamu kun heräät; mene peilin ääreen kasvot pestyäsi ja sano peilikuvallesi, olen kiva hyvä, ihana, nuori äiti joka vältän tämmöisenä. Sen sanominen ei joka päivä piristä sinua mutta ajan oloon alat huomata, että riitän ja olen arvokas juuri omana itsenäni.
    Vain sitä pyydän. Anna myös kiireen mennä ja opettele laittamaan rutiinit tärkeille asioille. Ruoka aika, puolison hellimisaika, lapsien yksilöinä huomoiden hellimisaika jne. Mikä tärkeintä itseni hellimisaika, joka päivä säännöllisesti. Rukoilen perheenne puolesta ja toivon kaikkea hyvää! ??⚘?‍?‍?‍??‍?‍?‍?

  2. Mulla stressin pitkittyessä kävi samalla tavalla. Hiuksia lähti jotenki ihan luonnottomam paljon, ne ohenivat ja takaisin kasvanu hius oli paljon hennompaa ku ennen. Nyt ympäri päätä kasvaa lyhyitä vauvahiustupsuja ku irronnut tukka on alkanu kasvaa samaa tahtia ku ennen stressiä. Ongelmana ovat siis nytki varsinki hiuksia kiinni laittaessa ku sojottaa sinne tänne ne “vauvahiukset” ?

    • Joo, tuttu tunne!?pääasia että hiukset kuitenkin kasvaa uudelleen pudonnneiden tilalle☺

  3. Pieni hetki ihan vaan omalle hyvinvoinnille kuulostaa hyvältä. Itse olen ottanut tavaksi kerran kuukaudessa käydä tai tehdä jotain mistä minulle tulee hyvä mieli. On ihanaa vain välillä rentoutua hieronnassa, laittaa hiukset kuntoon tai joskus käydä lounaalla ja ottaa listan paras jälkiruoka loppuun? Anna itsellesi aikaa ja nauti hemmottelusta jonka ansaitset.
    Minua kiinnostaisi kuulla masennuksesta rehellisesti koska itse olen ollut masentunut. Talvi oli vaikeinta aikaa mutta nyt ajat ovat valoisammat.
    Toivon sinulle oikein valoisaa kesää❤

    • Joo tuo kerran kuukaudessa itsensä hemmottelu on varmaan vähintä mitä voi hyväkseen tehdä:) olen huomannut että myös toisten auttaminen ja toisten kuunteleminen auttaa hälventämään omia murheita ja pahaa oloa:)

  4. Ehdottomasti haluan kuulla lisää ajatuksiasi ja pohdintoja.
    Itse kerron hyvin avoimesti omasta masennuksestani ja paniikkikohtauksista. Ei sitä pidä hävetä. Jollakin on diabetes tai astma tms.. Meillä on tämä. Ei kiva mutta helpottaa kun sen hyväksyy.

    • Aivan totta! Mun mielestä on kiinnostavaa kuulla toisten kokemuksia samasta sairaudesta josta itse kärsii. Mulla on kyllä paljon sanottavaa omasta olostani ja koitan joku päivä saada koottua ajatukset postauksen muotoon:)

      • Hienoa, olen varma että saat postauksesta positiivisen vastaanoton. Itse ainakin olen saanut paljon kiitosta, sillä kirjoitukseni on saattanut auttaa jotain sellaista jolla on sama haastava vaiva mutta ei uskalla puhua siitä kenellekään.

        Asista toiseen. Mistä sun blogipohja on? Olen pitkään haaveillut paljon selkeämmästä blogista mutta olen aivan onnetontakin onnettomampi tekemään blogilleni muutoksia. Jennalta sain vinkin katsella pohjia Etsystä mutta jos ne pitää itse asentaa niin hukassa ollaan.

        • Hei Nanni! Mun blogipohja on ostettu muistaakseni juuri Etsystä. Sieltä hain hakusanalla “Wordpress themes” tai vastaavaa. Myös logon olen ostanut etsystä. Näihin pohjiin saa ostettua valmiin asennuksen yleensä muutamalla kympillä, jotkut antaa sen kaupan päälle. Mun pohjan tekijän eli myyjän tunnus on Tinselpop. sillä on hienoja pohjia valmiina asennettavaksi 🙂

          • Kiitos, pitääpä katsoa jos koitan sieltä osata ostaa jotain. miksi sitä onkin niin tekniikan surkeuksien surkeus.

            • Jep. Minäkään en osaa teknisiä asioita yhtään. Mun mies onneks ymmärtää niiden päälle. Mutta etsyn asentajat on päteviä ja osaavat kyllä hommansa 🙂

  5. Masentuneena pitäs vaan osata opetella antaan itselleen anteeksi se ettei jaksa/pysty/kykene. Ottaa apu vastaan, esim. lääkäriltä. Ja aikaa. Siihen tarvii aikaa että toipuu.
    Ole armollinen itsellesi. Ja voimaa perheelle myös. Kyllä se siitä ? i know.

    • Kiitos sinulle kauniista sanoistasi =) Olet varmaan ihan oikeassa mitä tulee siihen että toipuminen vie aikaa. Sitä (parempaa vointia) odottaessa olo voi olla kuitenkin tukala ja tuskainen, varsinkin mulle kun olen kärsimätön luonne ja aika armoton itseäni kohtaan. Mutta koitan selviytyä aina yhden päivän kerrallaan. Joku aamu tulee ihan varmasti vastaan jolloin tunnen oloni aiempaa selvästi paremmaksi 🙂

  6. Mulla on meneillään nyt harjoittelu että olen armollisempi itseäni kohtaan enkä yritä auttaa kaikkia ja kaikissa mahdollisissa asioissa, vaan keskityn itseeni ja omaan hyvinvointiin. Lääkärin määräyksestä ajattelen ensi itseäni ja sitten vasta muita. Minun ei tarvitse olla aina se joka ottaa vastuun kaikesta. Vaikeaa tällaiselle perfektionistille, varsinkin työelämässä.. Helpompi tehdä itse kun delegoida… varmaan kuulostaa tutulta!
    Tsemppiä Annika! Nauti kesästä, mansikoista, lapsista, auringosta yms. mikä tekee sinut onnelliseksi ja illalla nukkumaan mennessä, tunne itsesi ylpeäksi “SELVISIN TÄSTÄKIN PÄIVÄSTÄ”

    • Kiitos! 🙂 Sinullapa on ollut viisas lääkäri! =) Tarkoitan tätä todella. Itsensä ja omien tarpeiden unohtaminen käy varsin helposti jos on vaativa, ylihuolehtiva tai kontrolloivan tunnollinen luonteeltaan. Mulle on täysin uusi ajatus että ajattelisin ensin omia ja sitten vasta toisten tarpeita. Olen aina ajatellut sen olevan omahyväistä. nyt olen kyllä oppinut kantapään kautta, että omaan hyvinvointiin tasapainoinen keskittyminen on terveydelle välttämätöntä monin tavoin.

  7. Minä olen nyt kotona meidän vauvan kanssa joten menemme yhden ihmisen tuloilla. Tiukkaa ei tee mutta silti tässä tilanteessa en raaski käyttää rahaa itseeni, siis suuria summia ? Olemmekin mieheni kanssa sopinut, että järjestämme joka päivä niin, että saan noin tunnin omaa-aikaa ilman pikkuista. Olenkin aloittanut joogan kotona ? Kummasti auttaa omaan jaksamiseen kun saa hieman sitä omaa aikaa. Ja kehon huoltohan on muutenkin äärimmäisen tärkeää! Imetyksestä johtuen mulla ainakin on niska ja selkä niin jumissa ettei veri taida enää edes kiertää siellä ?

    Kaunis on uusi leikkaus! Ja nii. Kauniit kuvat. Vaikka kuvista ehkä vähän tulee haikea fiilis niin kyllä silti olet niin kaunis, ulkoisesti kuin myös sisäisesti! Hyvät juhannukset teidän perheelle ?

    • Kiitos paljon! =) Mekin koitettiin silloin tyttöjen pieniä vauvoja ollessaan järjestää mulle tunti pari päivässä omaa aikaa. Eihän se tietenkään aina onnistunut, jos esim. toinen vanhemmista oli kipeänä tai lapset sairastelivat. Myöhemmin univelan kasvaessa raskaaksi oma aika ei enää auttanut vaikka sen olisi nukkunut läpeensä. Yöunet on niin tärkeitä, nyt vasta olen niiden arvon täysin ymmärtänyt. Nyt syön lääkärin määräyksestä lääkettä unta turvaamaan. Mulla pitkään jatkunut univaje laukaisi masennuksen ja se vain syveni syventymistään. Olen todella pahoillani että en tajunnut hakea apua ennen kuin olin jo sairaalakunnossaa 🙁 Kehonhuolto ja mieluisten asioiden tekeminen on äideille ja tietysti meille kaikille tärkeää ja välttämätöntä pitemmän päälle 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

19 − fifteen =