Top

EI KOSKAAN TYYNTÄ

harsokukat-9741

“Et voi tietää mitä elämäsi on huomenna.”
Olen aiemmin naurahtanut tälle elämänviisaudelle, sillä olen ajatellut hyvinkin tarkkaan tietäväni, mitä elämäni on huomenna. En ole uskonut, että omalle kohdalleni sattuisi mitään merkittävän yllättävää.
Niin vain sellainen päivä kuitenkin tuli eteeni.
Maanantaina 6.3 klo 15 sain lääkärissä kuulla uutisen, joka pysäytti.
Kaksisuuntainen mielialahäiriö.  Parantumaton sairaus. Elinikäinen psyykenlääkitys. Kuukausien sairasloma. Pitkäaikainen kuntoutusterapia. Mitä? Enkö olekaan terve? Miksei minulle ole kerrottu tätä aiemmin?!
Kävin tuon yhden tunnin aikana läpi niin raskaita tunteita, että niitä on vaikea sanoin kuvailla. Koko sisäinen maailmani tuntui romahtavan. Tunsin olevani hyvin yksin. Pelkäsin, ettei kukaan koskaan voisi ymmrtää, mitä tuskaa sisälläni tunnen.

harsokukat-9717
harsokukat-9720

Eräänä yönä päätin kirjoittaa paperille ylös tuntemuksiani, jotta voisin saada jäsenneltyä ajatukseni paremmin.  Kirjoitin tuona yönä tarinan, jonka jaan teille nyt.  Tarinan nimi on:
EI KOSKAAN TYYNTÄ

Kuvittele istuvasi yksin purjeveneessä.  Aava tumma meri jatkuu ympärilläsi silmän kantamattomiin. Vesi liplattaa veneen kylkeen ja purjeet lepattavat enteillen tuulen voimistumista.

Yhtäkkiä puhkeaa myrsky. Et ehdi reivata purjeita eikä veneessäsi ole ankkuria. Vene heittelehtii holtittomasti, aallot syöksyvät ylitsesi ja tunnet kuinka ne koettavat iskeä sinua mereen. Olet ahdistunut, yksin, kaukana toisista. Lopulta vene kaatuu. Olet vajoamassa meren syvyyksiin ja tunnet kuinka voimasi ehtyvät. Juuri kun tunnet, ettet varmasti jaksa enää hetkeäkään taistella pysyäksesi pinnalla ja alat toivoa kuolemaa, tuuli tyyntyy ja sää kirkastuu.

Vene nousee pystyyn ja saat kerättyä voimia kiivetäksesi takaisin kannelle. Ennen kuin ehdit edes huokaista helpotuksesta, tuuli jälleen voimistuu ja alkaa puskea purjeisiin ilmaa. Vene lähtee kiittämään nopeaa vauhtia eteenpäin. Tunnet hämmennystä mitä oikein on tapahtumassa. Olet toisaalta myös riemuissasi, sillä ajattelet pääseväsi pian satamaan. Kuvittelet joka hetki mielessäsi mitä kaikkea ihanaa voitkaan tehdä päästessäsi takaisin kuivalle maalle ja tunnet suorastaan liitäväsi eteenpäin.

Jonkin ajan kuluttua kuitenkin huomaat, ettet pystykään ohjaamaan venettä. Vene ajelehtii  tuulen mukana ja kulkeutuu yhä kauemmas satamasta. Yrität keksiä ratkaisua ja turhaudut. Alat tuntea vihaa. Vihaat venettä, koska et voi ohjata sitä. Vihaat tuulta koska et voi hallita sitä. Koitat huutaa apua, mutta kuuleeko kukaan? Olet epätoivoinen. Olet peloissasi. Pian tuulenpuuska keikauttaa venettä rajusti ja löydät itsesi jälleen merestä. Silloin ymmärrät, ettet tule koskaan pääsemään omin avuin pois meren armoilta. Tarvitset apua päästäksesi turvalliseen satamaan.

Tällaiselta tuntuu elämä kun kärsii kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä.
iltaa-9532-01-01

Jaan tarinani, jotta voin auttaa sekä itseäni että muita. Tiedän, ettei sairaudessa ole mitään hävettävää. Se ei ole sairastuneen omaa syytä eikä se ole luonteen heikkoutta. Monet hyvin lahjakkaat ja tunnetut henkilöt kärsivät tästä samasta sairaudesta ja ovat puhuneet siitä avoimesti. Avoin keskustelu vähentää sairastuneisiin kohdistuvaa epäluuloa. Haluan pystyä kertomaan tästä blogissani, sillä blogini on minunnäköiseni kuvaelma elämästä. Avoimuus antaa myös voimaa jatkaa blogia, sillä ilman avoimuutta en usko, että blogillani olisi tulevaisuutta.

 

Comments

  1. Anni rakas. Olin lähdössä hyvin meikattuna erään tilaisuuteen mutta meikit meni uusiksi koska kyyneleitten tulva pyyhki kaiken pois??.
    Olet niin lahjakas kirjoittamaan näinkin ahdistavista tunteista että pystyin lähes tuntemaan sinun epätoivon, hämmennyksen, pelon.
    Et ole kultaseni yksin tämän vaikean sairauden kanssa vaikka se varmaan välillä siltä tuntuu.
    Samaa sairautta kokevia on paljon. Moni ei välttämättä edes tiedä sitä itse vaan elää kuivailemasi tunnetilan syövereissä.
    Kirjoituksestasi voi olla monelle suurta apua.
    Kiitos tästä❤

    • Kiitos kauniista sanoistasi! <3 Puhuminen ja kirjoittaminen helpottaa oloa, varsinkin kun tilanne on itsellenikin vielä niin uusi ja hämmentävä.

  2. Olet rohkea kun kerrot näin avoimesti omasta sairaudestasi. Se on aivan totta, blogi on juuri sinun näköisesi ja hyvä kun tuot esille myös tämän asian siinä ? Kaikkea hyvää kevääseen sinulle ja perheellesi!?

    • Kiitos paljon! <3 Tuntuu vain hyvältä olla avoin myös herkemmissä asioissa. Elämä ei ole kenelläkään pelkästään helppoa ja ihanaa, joten miksi vain niistä asioista pitäisi puhua? Toki haluan aina säilyttää teksteissäni tietyn toiveikkuuden ja elämänmyönteisyyden.

  3. Olet osannut tosi hyvin iskostaa tähän tarinaan sen mitä oikeasti se sairaus on. Itselläni sitä ei ole,mutta eräällä läheiselläni se on todettu. Hänelle terapiasta oli isompi apu kuin lääkkeistä, ja sehän on ollutkin tiedossa että terapia usein on se tehokkain muoto eikä ne lääkkeet välttämättä. Toivon edelleen aurinkoisia päiviä kevääseesi ja toivottavasti merellä myrsky rauhoittuisi välillä edes. Blogissani on arvonta, käyhän osallistumassa jos arpaonni sinya suosisi ja lahjani toisi iloa arkeesi. <3

    • Kiitos että kerroit oman kokemuksesi aiheesta! Harmi kuulla että läheiselläsi on tämä sairaus. Tämä kyllä koskettaa kaikkia sairastuneen omaisia 🙁 uskon ehdottomasti että mullekin terapia tulee olemaan tehokkaampaa kuin lääkkeet. Syön nyt aika montakin eri lääkettä eikä ainakaan vielä mikään tunnu oikein tehoavan, vaikutusta en tunne suuntaan enkä toiseen. Tosin annostuksetkin on pieniä. Mulla alkaa terapia joskus kesällä varmaan, ennen sitä käyn kunnallisella psykiatrilla ja sairaanhoitajien luona juttelemassa.

  4. Miten tämä sairaus ilmenee ihan käytännön arjessa? Välillä on masentunut ja voimaton? Välillä menee liiankin kovaa ja itsetunto on korkealla? Sanotko esim joskus toiselle impulsiivisesti jotain, mitä et tarkoita? Onko sulla heikko itseluottamus?
    Mä epäilen itselläni samaa sairautta.

    • Sairaus voi ilmetä hyvinkin erilailla eri potilailla. Oireisiin voi liittyä potilaan kokemat aiemmat traumat. Mulla sairaus ilmenee voimakkaina mielialanvaihteluina ja äreytenä, jota ei voi itse hallita tai hillitä. Masennusjaksot ovat selviä ja pahenevat hoitamattomana. Hypomaaniset jaksot (eli lievät maniajaksot) erottuvat vähemmän selkeästi, sillä olen innokas luonnostanikin. Hypomaniassa olen ärtynyt ja ylienerginen, unentarve on vähäinen ja puherytmi nopeutunut, lennokkaita ideoita tulee eikä mitään projekteja saa oikein tehtyä loppuun. Sanon tai teen usein asioita joita en tarkoita, mistä aiheutuu vaikeat syyllisyydentuneet ja käsitys siitä, että olen paha ja arvoton. Voi siis sanoa että itseluottamus on hetkkittäin hyvin heikko. Kannattaa ehdottomasti kertoa lääkärille, jos epäilee itsellään tätä sairautta, sillä tämä pahenee hoitamattomana ja aiheuttaa kärsimystä sekä potilaalle itselleen että läheisille.

  5. voi annika <3 olipa valtavan koskettava teksti, joka nosti paljon tunteita pintaan täälläkin. mä oon itsekin paininut paljon samankaltaisten asioiden kanssa, mutta en ole uskaltanut niistä näin avoimesti kirjoittaa. en ehkä ikinä uskallakaan. tiiän kans hyvin, miltä diagnoosin kuuleminen tuntuu, vaikka sen itse aiemmin jo tietäisikin. kyllä se laittaa pohtimaan elämää ja omaa itseään valtavasti.

    oot uskomattoman rohkea, vahva nainen <3 tsemppiä, ja ihanaa kun jaoit tämän koskettavan tekstin täällä! jos koskaan tarviit juttuseuraa, niin täällä ollaan.

    • Kiitos, ihanaa kuulla mitä ajattelet ja jotenkin lohdullista tietää että olet käynyt läpi samoja tuntemuksia. Sen kuuleminen, että on henkisesti (tai fyysisesti) sairas on todella rankkaa. Se pistää elämän palaset ihan uusiksi! Kiitos sinulle ystävällisistä sanoistasi <3

  6. Ihan ensiksi iso halaus. Kas tässä, *halaus.*

    Olet rohkea, syvällinen ja lahjakas. Inspiroiva. Sinulla on valtavasti annettavaa. Olet myös hyvin inhimillinen ja avoin -se vaatii valtavasti nöyryyttä ja nöyryys taas itsessään on hyvin erityislaatuinen lahja ja voimavara, sillä se on puhdasta tunneälyä ja viisautta.

    Paljon voimia, tsemppiä ja mahdollisimman paljon ilon hetkiä ja onnistumisen kokemuksia! Ota vastaan “uusi normaali” pää pystyssä. Olet ainutlaatuinen ja kallisarvoinen.

    Vaikeina hetkinä ja etenkin itseesi kohdistuvien negatiivisten ajatusten sijaan, sinun pitäisi kutsua itseäsi timantiksi. Mitä suurempi paine, sen puhtaampi ja kauniimpi timantti. 🙂

    • Ihanaa että minulla on sinunkaltaisiasi uskomattoman hienoja lukijoita! <3 Sait minulle jo toistamiseen kyyneleet silmiin. Eihän se oma olo tunnnu siltä miten kuvailit, mutta tällaiset sanat kyllä kohentavat oloa ja antavat mulle vähän laajemman näkökulman asiohin. Sitä helposti jää junnaamaan niihin omiin lukkiutuneisiin ajatusmalleihin siitä miten on niin surkea ja epäonnistunut ja vain riesaksi toisille. Mutta ne ajatukset on väliaikaisia ja tietysti sairauden aiheuttamia. Kiitos sinulle oikein paljon 🙂

  7. Minulla on samoja oireita paljolti mitä sinullakin. Ihan varmaa diagnoosia en kaksisuuntaiseen ole saanut, mutta samantyyppiset oireet viittaavat minun kohdalla persoonallisuushäiriöön. Taustalla lapsuuden traumat ja etten ole käsitellyt niitä. Minua on auttanut mielialantasaajalääkitys ja psykoterapia. Uskallan sanoa, että sinäkin Annika saat apua ja jopa tyynempiä aikoja oikealla hoidolla. Mutta ole kärsivällinen, eka vuosi terapiaa on rankkaa, etenkin jos traumaattisia kokemuksia. Lepo on tärkeää, itsellä auttaa ja on pakko järjestää päiviä ettei ole liikaa virikkeitä. Minulla pahentaa oloa liika kiire.

    • Kiitos että kerroit omasta kokemuksestasi ja kiitos myös lohduttavista sanoistasi. Juuri nyt mulla on ollut todella raskasta sietää tätä sairautta ja se on vienyt musta paljon voimia. Mutta saan kyllä nyt hyvää hoitoa. Mulla on ihan sama tuo että jatkuva höösötys ja meneminen ja tekeminen väsyttää. Olenkin nyt alkanut huolehtimaan siitä, etten täytä päiviäni liikaa ja saan usein mahdollisuuden lepoon. Kärsivällisyydestä on muutkin puhuneet, ja sitä täytenee kehittää vielä lisää 🙂

  8. Huhuh. Tuntui, että sydän meni rikki sanoistasi. Kaiken sen tunneilmaisun lahjakkuuden sekä älyllisen lahjuuden voi kokea kertomastasi. Kiitos sinulle, että pystyit siiheb. ??? Kolmella sisaruksistani on ollut sama sairaus ja se on todella raastavaa lähesille kun ei pysty tekemään mitään. Suree hiljaisesti vieressäja koittaa parhaansa mukaan. Sinulle on hyväksi muistaa aina; elämme lähelläsi, rakastamme sinua ja perhettäsi ja toivomme aina hyvää. Kunpa uskaltaisit avautua jollekin. Huomaisit, miten tärkeä olet. Hyvää jatkoa! Elisa

    • Kiitos paljon kauniista sanoistasi♡ Mun vointi on nyt menny aika huonoksi ja olenkin nyt jonkin aikaa sairaalassa. Mut lepo tekee kyllä tehtävänsä 🙂

  9. Hei, en ole hetkeen ehtinyt lukea blogiasi koska oma elämä on ollut niin kiireistä.
    Paljon voimia sinulle! Sairauden diagnosointi on aina pysäyttävä ja surullinen asia, mutta ehkä myös helpottava, kaikelle löytyy viimein selitys. Paljon paljon hyvää sinun päiviisi, onneksi sinulla niin ihania läheisiä ihmisiä rinnalla <3 Hienoa, että olet uskaltanut jakaa kokemuksesi ja tunteesi julkisesti. Olen hoitoalalla ja varmasti tuosta kirjoittamastasi tekstistä voisi joku toinenkin samassa tilanteessa oleva löytää vertaistukea. Kuten kirjoititkin, että tekstiäsi saa jakaa, se on rohkeaa ja antaa miettimisen aihetta meille jokaiselle! 🙂 Halit ja tsempit sinulle! <3

Trackbacks

  1. […] minun oli pakko kertoa sairaudestani kaikessa karmeudessaan. Tästä voit lukea kirjoitukseni Ei koskaan tyyntä ja Miltä masennus tuntuu. Tällaisten asioiden paljastaminen tuntui siltä, kuin olisin […]