Top

EMPATIA AVAA MERKITYKSELLISEN YHTEYDEN

Tapasin eilen ohimennen yhden ystäväni. Hän tietää sairaudestani ja kysyi minulta, voinko jo paremmin. Olisin voinut iloisesti hymyillen sanoa, että joo, ihan ok menee, ei tässä mitään kummempia. Vastasin hänelle kuitenkin rehellisesti. Kerroin, että olen voinut tosi huonosti. Se, etten kaunistellut olotilaani, avasi meidän välille ihan uudenlaisen yhteyden. Se sai hänetkin kertomaan avoimesti omista tuntemuksistaan.

Tuo ystäväni kertoi, että hänkin voi huonosti. Hän on kertonut minulle jo aiemmin sairastaneensa masennnusta kymmeniä vuosia, mutta nyt masennus on taas pahentunut. Välillä hänellä on parempia jaksoja ja välillä vointi taas huononee. Nyökyttelin ymmärtäväisenä, ja hän oli jo lopettamassa keskustelua, kunnes kysyin: “Miltä huono vointi sinussa tuntuu?”

Halusin tietää, tuntuuko masennus hänestä samalta kuin minusta. Hän vastasi: “Itkettää koko ajan. Kyyneleet virtaa silmistä, vaikken ajattelisi mitään. Aivot huolehtivat siitä, että paha mieli tulee ulos. Paha olo on jatkuvasti.” Hän laittoi kätensä rintakehälleen kuvaten kohtaa, jossa tuo paha olo tuntuu. Sitten hän jatkoi jotenkin tähän tapaan: “Väsyttää ja tekisi mieli vain nukkua. Sellainen toive olisi, että voisin vain nukahtaa kuoleman uneen ja odottaa parempia aikoja unessa. Sitä minä toivon.”

Siinä vaiheessa tunsin pakahduttavaa myötätuntoa häntä kohtaan. Ymmärsin täysin, mistä hän puhui. Halasin häntä. Itkin hänen olkaansa vasten. Kyyneleet virtasivat silmistäni ja samalla silitin häntä selästä. Tunsin, miten hän tiukensi halaustaan. Mietin, onkohan kukaan halannut häntä pitkään aikaan. Tunsin, että tuo halaus antoi meille molemmille ihan valtavasti voimaa.

Vielä senkin jälkeen, kun ystäväni oli jo lähtenyt, jäin paikoilleni ihan lamaantuneena ja järkyttyneenä. Tunsin sisälläni valtavaa pahaa oloa hänen puolestaan. En pystynyt lopettamaan itkemistä. Pystyin eläytymään hänen tunteisiinsa niin täysin, että tunsin hänen henkisen kipunsa omanani. Mietin vain sillä hetkellä, miten hirveä sairaus masennus on ja miten paljon henkistä tuskaa se ihmiselle aiheuttaa.

Tuo kohtaaminen jäi syvästi mieleeni. Vielä illalla kerroin siitä miehelleni ja sanoin, että voisimmeko me mennä hänen luokseen kylään joku päivä. Kunpa vain voisin jotenkin helpottaa hänen oloaan. Jotenkin kertoa hänelle, kuinka paljon hänestä välitän ja miten hyvin pystyn hänen tunteitaan ymmärtämään, koska olen kokenut ne kaikki myös itse. Vaikken voikaan hänen sairauttaan parantaa enkä hänen pahaa oloaan poistaa, yhden asian voin tehdä: osoittaa hänelle välittämistä ja myötätuntoa.

Jokainen meistä pystyy antamaan toiselle voimaa. Jokainen kohtaaminen on mahdollisuus myötätunnon ilmaisemiseen eikä siihen välttämättä tarvita yhtäkään sanaa. Se ei vaadi sitä, että edes itsellään olisi erityisemmin voimaa. Inhimmillisyys ja myötätunto lähtee ajatuksista. Kun ajattelee toisesta hyvää ja tahtoo hänelle hyvää, se näkyy katseesta. Sen huomaa kehonkielestä. Se kuuluu äänensävystä. Merkityksellinen kohtaaminen voi olla lyhyt, mutta se voi jättää pitkäksi aikaa lämpimän tunteen toisen sydämeen. Joku huomasi minut. Joku ymmärsi minua. En ole yksin.

sydän

Onko joku osoittanut sinulle myötätuntoa tavalla, joka on jäänyt mieleesi?

Onko sinulla mielessä joku, jolle haluaisit osoittaa ajattelevasi häntä?

Näiden kysymysten tarkoitus on auttaa sinua pohtimaan omalla kohdallasi käsittelemääni aihetta.

Jos haluat, voit kommentoida ajatuksistasi blogini Facebookissa.