Top

IHAN VAAN PITSAILTA

Tässä yhtenä iltana ajattelin ilahduttaa miestäni. Juuri tuona samana iltana kuitenkin huomasin, että kaikki hyvät aikeet voivat kääntyä aivan päälaelleen. Vaikkei kaikki menisikään kuten on sunnitellut, tärkeintä ei sittenkään ole täydellinen lopputulos, vaan se että kaikesta huolimatta säilyy hyvä mieli. Antakaas kun kerron tarkemmin.
pizzailta-11-01

pizzailta-14-01

Tärkeintä ei ole täydellinen lopputulos, vaan se että kaikesta huolimatta säilyy hyvä mieli

Suunnittelin jo hyvissä ajoin illansuussa, että laitamme lapset aikaisin nukkumaan, siivoan kodin, teen pitsaa ja katsomme yhdessä jotain kivaa ohjelmaa telkkarista sohvalla. Ajattelin, etttä kirjoittaisin illasta blogiin ja laittaisin jutun otsikoksi Ihana koti-ilta.

Kerroin suunnitelmista miehelleni ja hän ilahtui. Tähän väliin mainittakoon, että viimeisen puolentoista vuoden aikana meidän kahdenkeskinen aika on ollut äärimmäisen vähäistä, mikä on vaikuttanut meidän väsymiseen. Tänä iltana koitimme yhdessä tuumin saada vähän rauhallista aikaa.

Lapsista Livia nukahti ensimmäisenä ja Sofianna pian sen jälkeen. Isi jäi nukuttamaan vielä Sandinaa. Sillä välin olin ehtinyt jo laittaa (pakaste)pitsan uuniin ja siivota puolet kodista sekä napsauttaa saunan päälle. Ajatuksissani mietin jo, mitähän alkaisimme katsoa telkkarista. Tunsin olevani hyvin väsynyt, mutta koitin silti olla hyväntuulinen.
pizzailta-1-01
pizzailta-7-01

Juuri kun pitsa oli valmistunut uunista ja olin leikannut sen lautasille, Livia heräsi. Hän kirkui sängyssään. Menin rauhoittelemaan, mutta hänhän halusi vain tissimaitoa. Siihen en voinut suostua. Aikani häntä turhaan rauhoiteltuani nostin hänet pois, sillä muuten Sofianna heräisi.
pizzailta-16-01

Tarvitseeko kaiken blogiin liittyvän olla aina täydellistä, koska täydellistä ei ole oikea elämäkään?

Myöskään Sandina ei suostunut nukahtamaan (kuten tavallista) vaikka mieheni oli silitellyt häntä jo yli tunnin. Sandinan nukuttaminen on aina ollut meille haastavaa, joten en yllättynyt ettei hän tänäkään iltana nukahtanut yhtä nopeasti kuin toiset lapset. Lopulta pyysin miestäni tulemaan syömään, sillä pitsa oli jäähtymäisillään ja meillä oli jo kauhea nälkä.

Siinäpä me sitten lapset sylissämme söimme pitsaa. Koitimme kurkkia ohjelmaa lasten päiden yli. Vaikka olin sisimmässäni turhautunut, koitin nähdä asian valoisan puolen ja sanoin sanoin: “Onhan tää ihan kivaa kuitenkin.” Kaikessa arkisuudessaan ilta toi minulle hyvää mieltä, vaikkei sen mennytkään aikuisten suunnitelmien mukaan. Heti syötyämme veimme lapset nukkumaan, jolloin he onneksi nukahtivat kohtuullisen nopeasti.

Ensin ajattelin, että minulta meni hyvä postausaihe sivu suun. Mutta tarvitseeko kaiken blogiin liittyvän olla aina täydellistä, koska täydellistä ei ole oikea elämäkään?

pizzailta-2-01

Ihanasta koti-illasta tuli ihan vain pitsailta. Luulen, että niiden ihanien koti-iltojen aika on meillä hieman tuonnempana 😉

Onko sinusta tärkeää koittaa löytää ilonaiheita myös niistä olosuhteista joihin emme voi itse juuri nyt vaikuttaa?

Jos sinulla on lapsia, miten pidät huolta siitä, että saatte vanhempina kahdenkeskistä aikaa?

 

Comments

  1. Olen lukenut blogitekstejäsi jo jonkun aikaa ja pakko sanoa, että niistä oikein huokuu täydellisyyden tavoittelu. Mielestäni parhaimpia tekstejä lukea ovat juurikin aidot, ei niin suunnitellut tekstit. Mitä sitten jos päivä ei menekään suunnitelmien mukaan?
    Olen itse aivan järkyttävä perfektionisti ja luon jatkuvasti paineita juurikin ihan näinkin arkisista asioista kuin rauhallisesta koti-illasta. Lohduttavaa nähdä, että jollain muulla on samanlaisia taipumuksia. Toivon mukaan ajan kanssa oppii ottamaan asioita vähän rennommin!

    • Kiitos rehellisestä palautteestasi! En pidä sanasta täydellisyyden tavoittelu / perfektionimsi. Siinä on ikävä negatiivinen sävy, joka viittaa siihen että sellainen ihminen ei ole koskaan tyytyväinen aikaansaannoksiinsa. Blogin suhteen pyrin kieltämättä ns. täydellisyyteen. Toisin sanoen en päästä itseäni helpolla tämän suhteen, en todellakaan. Mutta siihen mulla on omat perusteluni ja osaan olla todella tyytyväinen aikaansaannoksiini myös blogin suhteen. Kärsin kyllä liiallisesta itsekriittisyydestä ja vaativuudesta, mitä varmaan tarkoitatkin, mutta se johtuu lapsuudestani ja siihen saan pitkäaikaista psykoterapiaa päästäkseni siitä eroon. Minusta jokaisella ihmisellä olisi hyvä olla jokin asia elämässä jossa haluaa kehittyä aina vain paremmaksi mutta samanaikaisesti pitää kehittää tietysti myös tyytyväisyyttä ja osata kehua itseään. Se mitä tulee tähän iltaan josta kirjoitin, ei ole mielestäni mitään tekemistä täydellisyyden tavoittelun kanssa. Kuten sanoin, olemme mieheni kanssa ihan loppuunpalaneita ja lisäksi minä kärsin pitkittyneestä masennuksesta. Olisi todella tärkeää että saisimme kahdenkeskistä aikaa. Tämä on terapeutin tärkeimpiä neuvoja meille. Joten siinä syy miksi tunsin pettymystä kun emme saaneet lapsia ajoissa nukkumaan ja ilta meni siltä osin “pilalle”.

      • Tietenkin tietyissä asioissa saa ja on hyväkin laittaa tavoitteet korkealle. Jos asia tuottaa iloa niin mikäs siinä! Perfektionismi on itselleni helpompi sana itsekriittisyyden ja vaativuuden sijaan käyttää, enkä suinkaan viitannut sinun olevan sellainen. Usein vain kovien paineiden asettaminen väsyttää liikaa.
        Itselläni ei ole vielä lapsia, joten voin vain kuvitella kuinka raskasta arjen pyörittäminen voi usean lapsen kanssa olla. Toivon mukaan saatte kahdenkeskistä aikaa.
        Mainitsemastasi terapiasta olisi mielenkiintoista kuulla jatkossa lisää, että auttaako se hallitsemaan itsekriittisyyttä ja vaativuutta. Tsemppiä jatkoon!

        • Joo anteeksi jos edellinen vastaukseni oli liian kärkeävä. On aivan totta että liiallinen paineiden asettaminen itselleen aiheuttaa pitemmän päälle vain vakavaa ylikuormittumista ja väsymistä. siitä minulla on konkreettinen kokemus ja siihen juuri haen tällä hetkellä apuakin. Aion ilman muuta kertoa blogissani terapiaan ja masennuksen hoitoon liittyvistä asioista. Itse asiassa luonnostelen parhaillaan postausta, jossa raotan tätä hieman lisää 🙂

  2. Voi, täytyy sanoa että tämä kirjoitus sai hymyn huulilleni. Itse kahden pienen lapsen äitinä tiiän kuinka omat suunnitelmat voivat muuttua täysin päälaelleen pikkuisten pitäessä siitä huolen.. ?Uskon, että liika täydellisyys saattaisi olla melko tylsääkin. Elämään kuuluvat pienet säröt tekevät elämästä mielenkiintoisempaa. Ja näin ollen tykkään juurikin lukea blogiasi, sillä avaat meille oikeasta elämästä niitä todellisia juttuja, mitä oikeasti on kaikilla meillä. Juurikin tämä asenne pitää olla oikea ja löytää ne ilonaiheet, vaikkei kaikki menisikään kuten oli suunnitellut. Ja hyvin antoisaa on muistaa kiitollisuus ajatukset tilanteessa kuin tilanteessa. ?
    Ihana postaus, kiitos sinulle! ?

    • Kiitos kivasta ja positiivisesta palautteesta:) varsinkaan väsyneenä ei ole helppoa niellä turhautumista. Se vaatii aika paljon henkistä ponnistelua, että voi nähdä iloa siellä missä on läsnä myös harmia ja pettymystä. Tässä mulla on vielä paljon opittavaa. 🙂 Kiva kuulla että tykkäät lukea blogiani. Aion paljastaa vielä lisää niitä elämän “tosiseikkoja” postauksissani talven ja kevään mittaan 😀

  3. Elämänmakuiset kirjoitukset ovat sellaisia että niihin on mukavampi samaistua! Lasten kanssa tuskin koskaan menee mikään käsikirjoituksen mukaan. Sinulla on unelmien koti ja ihanat perusterveet tytön tylleröt ja aikaa kun kuluu, on nukuttamisen ongelmat mm muistojen häivähdys. Perhekeskeisys yhdessä kauniin kotisi kanssa on ihanan virkistävää seurattavaa! Olet mestari uudistamaan kotiasi ja ihailen varmaa otettasi sisustuksessa, oma hienostunut tyyli ? joka ei ole kopioitu jokaisen sisustuslehden aukeamalta..

  4. Olipa kiva postaus, uusi sohvakin siellä näyttää tosi kodikkaalta ? meillä on miehen kanssa hirmu vähän kahdenkeskeistä aikaa, iltaisin tietty mahdollista, jos jaksaa enään, kun lapset saatu nukkumaan, mutta siinähän voi käydä juuri näinkin kuten teille ? mutta hyvin harvoin pääsemme kahdestaan mihinkään kotoa 🙂 no niinkuin sanoit, ne ajat ovat vielä edessä päin ?

    • Voi että, niin tuttu tilanne teillä sitten kuin meilläkin. Yhteisen rauhallisen ajan vähyys on raastavaa ja aiheuttaa lisäongelmia. Jos kertoisin täällä blogissa kaiken siitä mitä meille oikeasti nyt kuuluu ja mikä tilanne meillä täällä on, blogistani tulisi kertaheitolla niin raskasta luettavaa ja sisällöltään aika kaoottista, että mun on pakko suodattaa jotain pois. Mutta avaan kyllä henkilökohtaisen elämän puoliani aina aika ajoin ja katson mikä vaikutus sillä on lukijoihini. Tarkoitus ei ole kerjätä sääliä tai kauhistuttaa, mutta toistaalta en halua myöskään antaa lukijoille epärealistista kuvaa siitä mitä mulle oikeasti kuuluu.

      • Tuttu tilanne tosiaan, ja voinkin aina samaistua näihin lapsiaiheisiin postauksiisi täysin 🙂 ja minä ainakin luen niitä mielelläni, ja mukavahan se on kuulla sisustusjuttujen välissä mitä sinulle itsellekin kuuluu 🙂 ja tuosta rauhallisesta kahdenkeskisestä ajasta, yleensä sitä saa vain pyytämällä lapsenvahtia, mutta niitäkin on vain harvassa ja yleensä tulee käytettyä lapsenvahtia vain pakkotilanteissa, muuten jos kysyttäisiin lapsenvahtia esim. vain “omaa iltaamme” varten, niin koen kysymisen jollain tapaa noloksi ?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

12 + fifteen =