Top

KOHOTA TAI VAJOTA

hiukset-6-01
Istun kotona viltin alla. Ulkona tuivertaa kylmä tuuli. Mietin, mitä jaksaisin alkaa tekemään. Kurkkua kuristaa ja olo tuntuu  väsyneeltä ja tukalalta. Päätän pitkästä aikaa kirjoittaaa tuntemuksistani blogiin.

Neljä viikkoa osastolla meni aika nopeasti. En jaksanut tehdä mitään muuta, kuin käydä kerran päivässä 45 minuutin kävelyllä metsässä. Makasin sairaalavuoteessa 22 tuntia vuorokaudesta. Olin aivan loppu. Olo oli todella tuskainen suurimman osan ajasta. Onneksi minulla oli oma huone, jossa sain olla rauhassa. Lopulta pyysin itse kotiutusta viime keskiviikkona. Tunsin, ettei sairaalassaolo pysty auttamaan minua tämän enempää. Olen edelleen syvästi masentunut.

Sairaalassaolosta oli kuitenkin jotain hyötyä. Siellä ollessa tajusin selkeämmin miten huonossa kunnossa olen. Kotona olin sinnitellyt koko kevään ajan voinnin aina vain huonontuessa. Sairaalassa ymmärsin, etten voi palata kotiin ja alkaa tekemään taas samoja asioita, jotka minut jälleen oli uuvuttaneet. Minun olisi pakko hidastaa vauhtia.

hiukset-4-01
Sairaalassa ollessa tajusin  myös, ettei minun kannata kantaa huolta siitä, miten masennukseni vaikuttaa blogiini. Olin keväällä yrittänyt blogata tavallaan niin kuin masennusta ei olisikaan. Olin ollut huolissani siitä, tuleeko blogistani liian masentavaa luettavaa. Enää en välitä siitä. Tämä blogi, Pellavaa&pastellia, on minun blogini ja se saa näyttää minulta. Jos minulla on paha olla, se saa näkyä blogistani. En voi enkä halua esittää muuta kuin mitä olen.

Kuukauden tauko bloggaamisesta oli hyvä asia. Sain keskittää voimani täysin siihen, että jaksan kestää tätä hirveää oloa. Välillä olin niin täynnä tuskaa, että itkin lohduttomasti hoitajallle, etten jaksa enää seuraavaan päivään. Oikeasti tunsin, etten kestä enää enkä halua nähdä seuraavaa päivää, jolloin kaikki tuska vain alkaisi alusta. Onneksi selvisin siitä tunteesta.  Nukkuminen ja rauhoittavat lääkkeet auttoivat.

Kotiin palattuani kuuntelin terassilla Uniikin uusinta kappaletta, Valitsen elämän. Siinä hän kertoo tuntemuksistaan, joita on kokenut kärsiessään paniikkikohtauksista ja masennuksesta joitakin vuosia sitten.

– Masennuksen tunnetta on hankala selittää, mutta sitä ei voi verrata normaaliin suruun. Sitä on niin syvällä siinä huonossa olossa, että se voi tuntua mahdottomalta päästä sieltä ylös, Dan (Uniikki) kuvailee. Lue koko haastattelu täältä.

Valitsen elämän -kappaleen tietyt sanat koskettavat minua erityisen paljon:

Selkä vasten seinää, ku sä kuljet liian kauan pimees niin sitä valoo vaan ei nää, nou

Ei oo koskaan liian myöhäst nousta pohjalt

Mulla on kaksi vaihtoehtoa;
taistella tai hajota
kohota tai vajota

Valitsen elämän

Minäkään en joka hetki pysty ajattelemaan, että pääsisin tästä masennuksesta ylös. Tiedän kuitenkin, että minullakin on kaksi vaihtoehtoa; voin kohota tai vajota. Aion taistella masennusta vastaan. En aio luovuttaa, vaikka se sattuu.

Haluan tulevien viikkojen aikana kirjoittaa blogiin elämäni tämänhetkisistä vaikeuksista ja muun muassa siitä, miten vanhempien masennus vaikuttaa lapsiin. Toisaalta haluan kirjoittaa myös niistä asioista, joista saan voimaa ja iloa.

Toivon, että voisin antaa blogini kautta juuri sinulle jotain, mitä sinä tarvitset. Oli se sitten iloa, rauhaa, myötätuntoa, tietoa tai ymmärrystä, sitä minä haluan antaa. Ennen kaikkea haluan osoittaa, että aina on olemassa toivoa. Koskaan ei ole oikea hetki antaa periksi.

Olisi kiva kuulla, miksi juuri sinä luet blogiani. <3

hiukset-5-01