Top

KUN LAPSILLE PARAS PAIKKA EI OLEKAAN OMA KOTI

kukat-10-01
Blogissa elämäntyyliäni on arvosteltu, ja sitä, miksi puhun niin avoimesti asioistani, kuten sairaudestani ja lasten sijoituksesta. Itselleni avoimuus on tärkeää. Blogillani ei olisi tulevaisuutta ilman rehellisyyttä. Blogi on mulle rakas harrastus ja koen voivani jakaa ja saada sen kautta paljon hyödyllistä vertaistukea. En voisi pitää blogia, jos se olisi pelkkää pintaa. Minun elämäni ei ole pelkkää pintaa, vaikka rakastankin kauniita asioita.

Nyt haluaisin tarttua muutamaan kysymykseen, joita olen blogiini saanut liittyen lasteni tilanteeseen. Haluan tehdä tämän, sillä minusta näistä asioista on todella tärkeää voida puhua avoimesti. Ei mikään asia maailmassa niin tärkeää äitinä minulle olekaan kuin voida puhua vapaasti siitä, mitä lapsistani ajattelen ja miksi en heitä voi kotona nyt hoitaa.

Miksi hankit lapsia kun he eivät sovi elämäntyyliisi?

Tämä kysymys on esitetty minulle aina aika ajoin siitä lähtien kun kerroin blogissa, että lapset siirtyvät asumaan toiseen perheeseen lastensuojelun päätöksestä. Aihe on minulle herkkä, mutta haluan vastata tähän kysymykseen nyt.

Hankin lapsia, koska rakastan lapsia. Opiskelin itselleni parikymppisenä ammatin, jossa työskentelin vuosia päivittäin pienten lasten parissa sekä päivähoidossa että iltapäiväkerhossa. Nautin lasten seurasta ja tunnen kuinka vapaudun heidän kanssaan.

kukat-7-01

Kun sain omia lapsia, nautin suunnattomasti äitinä olemisesta. Äitiys on parasta elämässäni. Tein järjestelyjä jokaisen lapsen syntymän aikoihin, että saatoin olla kotona jokaisen lapsen kanssa mahdollisimman pitkään. En palannut päivätyöhöni lastenhoitajaksi, vaan aloitin yksityisenä perhepäivähoitajana omassa kodissani. Tein tuota työtä vuosia lasteni ollessa aivan pieniä. En halunnut viedä lapsiani päivähoitoon, vaan nauttia heidän seurastaan ja seurata heidän kasvuaan kotona. Totta kai kohtasin myös vaikeita tilanteita lasten kanssa, ja jaksaminen oli välillä koetuksella. Kaikki meidän lapset oli vauvoina koliikkeja ja kuuntelimme vauvan jatkuvaa huutoa yhteensä puolitoista vuotta jos laskee kaikki kuukaudet yhteen. Se raastoi voimiani alusta lähtien.

Kun nuorin lapseni oli 1,5 -vuotias, jouduin tukalan paikan eteen. Koska olin vaikeasti masentunut ja kärsin syvästä loppuunpalamisesta, sosiaaliviranomaisten määräyksestä nuorimmainenkin lapsi aloitti kokoaikaisen päivähoidon tarhassa. Se oli mulle kuulkaa kova paikka. Itkin kaiket päivät  kotona. Olin pettynyt, kun en voinutkaan olla sellainen äiti jollainen olisin halunnut olla. Soimasin itseäni. Lopulta jouduinkin sairaalaan, ja silloin lapset menivät ekaa kertaa sijaisperheeseen sukulaisten hoiviin. Samaan aikaan jouduin lopettamaan kuopuksen imettämisen. Kun palasin sairaalasta kotiin monen viikon jälkeen, hän ei enää pyytänyt rintamaitoa.

En siis ymmärrä missä vaiheessa joillekin lukijoille on tullut sellainen käsitys, etteivät lapset sopisi elämäntyyliini. Hankimme tämän kiinteistön, jotta meidän kummankaan ei tarvitse käydä päivätöissä kodin ulkopuolella. Muokkasimme elämäämme niin paljon kuin pystyimme, jotta voisimme viettää lasten kanssa paljon aikaa. Kumpikaan meistä ei voinut aavistaa, että sairastuisimme molemmat samaan aikaan masennukseen. 

kukat-01

Annoitko lapset pois koska he eivät sovi sisustukseesi?

En rehellisesti sanottuna tiedä mikä saa ihmisen esittämään näin kauhean väitteen kysymyksen muodossa. Se, että sisustan ja se että kotini on vaalea, ei oikeuta ihmisiä loukkaamaan minua.

Vaikka olenkin tarkka siisteydestä (olen koittanut hillitä sitä piirrettä itsessäni) niin lapset saavat meillä olla lapsia. Sängyllä saa pomppia, sohvalle saa rakentaa majan, keittiön pöydän alla saa leikkiä eväsretkeä taskulampun valossa. Legorakennelmia tehdään aulan matolla ja legoja löytyykin joka paikasta. Tahroja tulee ja tahroja menee. Murusia löytyy sohvan alta. Ei se ole niin justiin!

Me annoin lapset “pois” pitkän yhteisen harkinnan jälkeen sosiaaliviranomaisten suosituksesta. Vaikkemme perheenä vastaakaan ehkä ensimmäisenä sitä mielikuvaa joka ihmisillä tulee perheestä, jossa lapset eivät voi asua, meillä ei silti ole ollut tarpeeksi voimavaroja antaa lapsille sitä kaikkea hoivaa ja huolenpitoa mitä he tarvitsevat voidakseen hyvin. Minusta tilanteen ei koskaan edes pitäisi päästä niin pahaksi kotona, että lapset pitäisi ottaa esimerkiksi huostaan tai että he kärsisivät vakavasta kaltoinkohtelusta. Se kertoisi vain siitä, että apua ei olla haettu ajoissa.

Lapset asuvat nyt sijaisperheessä osan viikkoa. Tällä hetkellä ei olisi lasten kasvulle ja kehitykselle hyväksi että he asuvat kotona, jossa heitä ei jakseta hoitaa eikä heidän psyykkisiin tarpeisiinsa riittävästi vastata. Vasta kun voimme molemmat paremmin, lapset saavat tulla takaisin kotiin. Odotamme sitä päivää enemmän kuin mitään muuta! Raastava ikävä kalvaa minua joka päivä. Harva pystyy kuvittelemaan tämän tunteen, jos ei ole joutunut itse luopumaan omista lapsistaan, olipa syynä mikä hyvänsä. Vähitellen lasten kotona oloa voidaan lisätä ja sitä kautta näemme, miten omat voimavaramme ovat palautuneet.

Ja nyt jos joku miettii, miksi en lopeta bloggaamista ja keskitä voimia lapsiin, ymmärrän tämän ajatuksen. Mutta tosiasia on se, että bloggaaminen tai sen lopettaminen ei valitettavasti vaikuta vaikeaan sairauteeni eikä paranna sitä. Syvästä masennuksesta toipuminen edellyttää, että lisää päiviin mukavaa toimintaa ja harrastuksia voimien mukaan. Itse saan blogista ja siihen liittyvistä puuhista niin valtavasti iloa ja voimia, etten missään nimessä halua luopua tästä mahdollisuudesta. Blogin lopettaminen ei olisi ratkaisu yhteenkään ongelmaani.

kukat-5-01

Miksi et vain hoida lapsia kotona itse? Niin rakastava äiti tekisi.

Kysyisitkö tätä kysymystä syöpää sairastavalta äidiltä? Syöpäsairaalta, joka on ollut lähellä menettää henkensä ja on viettänyt puolet vuodesta sairaalassa maaten sängyllä, erossa lapsistaan? Syöpäsairaalta, joka laahustaa tuskaisena, sairaana kotonaan ja kärsii jatkuvista kivuista eikä jaksa huolehtia kuin hädin tuskin itsestään? Kysyisitkö näin syöpäsairaalta, jonka mies sairastaa myös tuskallista syöpää ja on kahden vuoden sairaslomalla sen takia? Nämä rakastavat vanhemmat tekisivät mitä vain, että parantuisivat syövästään ja voisivat hoitaa lapset kotona. Mutta he eivät voi. En minäkään voi, vaikka sairauteni on eri eikä näy päälle. Rakkauteni lapsiin on niin syvää, että sen avulla pystyin antamaan lapset toiseen kotiin. Haluan lapsilleni parasta.

kukat-4-01

Miksi puhut julkisesti lastesi asioista?

Pellavaa&pastellia ei ole pelkkä sisustusblogi. Siinä vaiheessa kun sairastuin vakavasti ja sairauteni todettiin, tiesin, etten voisi jatkaa blogin pitämistä, jos en voisi olla avoin ja kertoa perheemme tilannetta rehellisesti. En vain voinut kirjoittaa mukamas iloisena jostain torkkupeitoista ja koristetyynyistä, jos samaan aikaan kärsin syvästä masennuksesta, tunsin suurta tuskaa lasteni tähden ja halusin suurinpiirtein vain kuolla. Se olisi ollut pinnallista ja suorastaan kuvottavan epäaitoa.

En esiinny sukunimelläni blogissa enkä julkisuudessa. Olen poistanut kaikki kasvokuvat lapsista blogikuvista. Suojelen lapsia parhaani mukaan mutten usko, että tästä koituu heille harmia nyt tai myöhemminkään. Aion opettaa tytöilleni, että missään sairaudessa ei ole ikinä mitään hävettävää eikä mielialahäiriöön sairastuminen ole ihmisen omaa syytä. Pitää olla ylpeänä sellainen kuin on eikä välittää muiden ilkeilyistä. Ilkeilyn taustalla on nimittäin useimmiten joko kateutta tai epätietoisuutta.

***

Sain aivan upean palautteen vähän aikaa sitten blogiini. Lukijani toimii itse sijoituslasten perhehoitajana ja hän kirjoittaa näin:

Avasit minulle ihan uuden näkökulman asioihin. Olen itse toiminut kriisiperheenä, ja toistuvasti lapset ovat tulleet huonoista oloista, liasta, välinpitämättömyydestä, rikkinäisillä ja puutteellisilla vaatteilla, huonolla hygienialla ja ennen kaikkea vailla rakastavia vanhempia. Sinulla on kaunis koti, josta lapset eivät mene sijaisperheeseen likaisina, huonosti syöneinä ja reikäisillä housuilla. Sinun kohdallasi näen, että kunhan vain jaksamisesi on kohdallaan, niin lapsilla on mahtava koti odottamassa .Niin se vaan elämä voi yllättää kenet tahansa, enkä osaa selittää miltä tuntuu katsoa kuvia kotoasi ja lukea kuinka leivotte lasten kanssa ja nautitte toisistanne, vain jaksamisen puute välissänne.

Toden totta, meidän välissä on vain jaksamisen puute. Lapsillamme on rakastava perhe. Tekisimme mitä tahansa heidän eteensä. Ja tässä elämäntilanteessa parasta, mitä voimme heille antaa, on rakastavat ja huolehtivat sijaisvanhemmat. He huolehtivat lapsistamme niin kauan kuin me vanhemmat ollaan rikki. Aikanaan meidän perhe voi olla taas yhdessä. Ehjänä. Onnellisena.

Sydämellinen kiitos kaikille teille lukemattomille, jotka olette kulkeneet blogini matkassa vastoinkäymisten läpi ja olette antaneet minulle arvokasta tukeanne ja myötätuntoanne. Arvostan teitä hyvin paljon<3

kukat-6-01

Nämä ruusut ovat sinulle<3

 

Comments

  1. Hei,
    Minusta on upeaa että pystyt puhumaan asioista avoimesti. Se varmasti keventää myös mieltä kun saa ns. kerrottua mieltä painavat asiat ääneen ilman että täytyy esittää muuta 🙂 Minusta sinä olet tehnyt aivan oikein, että olet alunperinkin uskaltanut hakea apua ja ottanut sitä vastaan, minusta se on rohkeutta 🙂 Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi, tätä sun blogia on kyllä todella mukava lukea, juurikin siksi että uskallat puhua niistä elämän vaikeistakin asioista ääneen <3

    • Kiitos ihanasta kommentistasi Henna! Tästä tuli niin hyvä mieli! =) Ihanaa huomata, että ymmärrät meidän perheen tilanteen etkä syyllistä minua siitä että koitan nauttia elämästä ja sisustaa. Minun elämässäni on tällä hetkellä niin paljon huolta ja murhetta, että blogin pitäminen on mulle tärkeä voimavara. Mukavaa kuulla, että pidät blogistani ja sen aitoudesta. <3

  2. On rohkeaa ja ihailtavaa kuinka avoimesti puhut vaikeistakin asioista. Blogisi on todella kiinnostava, juuri sen vuoksi, että olet aito ja rehellinen ihminen. Olette kokeneet vaikeita asioita ja varmasti joku päivä, kaikki koettelemukset kääntyvät voimavaroiksi teille 💖 minusta blogisi kuvaa juurikin osuvasti todellista elämää, sen iloineen ja murheineen. Jatka näin! Onnea päiviisi.

    • Ja älä välitä ikävistä kommenteista ja arvosteluista, nekin ovat osa elämää, mutta te itse tiedätte parhaiten mitä olette käyneet läpi 💖

      • Niinpä😊 Ikäviä kommentteja tulee aina. Ei niille voi mitään. Onnneksi paljon enemmän tulee mukavia kommentteja😊

  3. Liittyen tuohon, ettet esiinny blogissasi sukunimellä, niin Rovaniemi on pieni kaupunki, kyllä täällä tiedetään mistä ja kenestä on kyse. Ja kun lapsesi menee kouluun, niin varmasti esim luokkakaverit tietää.

    • Kyllä aikamoinen julkisuuden henkilö pitää minun olla jos kaikki lapsen koulutoverit tietää että lapsen äiti on “se” bloggaaja😄 Ja lopuksi, vaikka tietäisivätkin, entä sitten? Jos lapseni kohtaa kiusaamista asian tiimoilta, asia tullaan käsittelemään perusteellisesti opettajan ja lapsen vanhempien kesken. Toivon ettei kukaan blogini lukija anna lapsilleen aihetta toisten kiusaamiseen. On ihan varma ettei alakoululaiset lue blogiani, vaan heidän vanhemmat. Jos tosiaan joku lapsi alkaa kiusaamaan minun lastani koska bloggaan, tiedän että silloin että syy löytyy lasten vanhemmista ja heidän asenteistaan.

      • Blogisi on minulle ihan uusi tuttavuus. Kiitos siitä! On tärkeää, että masennusta on OIKEASTI olemassa myös tavallisissa ja “niissä paremmissa” kodeissa, ettei se aina oliis vain taakkana piilossa. Itse olen saanut huomata, että olen enemmän sinut masennukseni kanssa kuin minua hoitava henkilökunta. Heille, terveydenalan ammattilaisille, sairautena on usein selvästi kiusallinen.

        Olen kuitenkin vähän hämmentynyt. Jäin hetkeksi selailemaan blogiasi, sen vanhempi kirjoituksia, ja sattumalta löysin sekä lasten kasvokuvia että sukunimen. En näillä tiedoilla toki mitään tee, enkä niitä etsimällä etsinyt, mutta ottipahan vain silmään.

  4. Huomaa, että rakastatte lapsianne, koska uskalsitte pyytää apua. Ihanaa että puhut näistä asioista. On vahvuutta myöntää olevansa välillä heikko <3

  5. Nimesi ei liene kenellekään yllätys oli lukijasi sitten Rovaniemeltä tai kauempaa. Olet esiintynyt lehden haastattelussa omalla nimelläsi jossa on myös tuotu esiin blogisi. Googleen ei tarvitse valitettavasti laittaa kuin blogisi nimi niin hakukone tarjoaa perään kokonimeäsi. Minua asia ei kiinnosta, luen blogiasi sen kauniin sisällön vuoksi, mutta maailma on täynnä ihmisiä joita toisten yksityisyys kiinnostaa – liiaksikin. Olet ottanut tässä oletettavasti tietoisen riskin. Mukavaa alkavaa viikkoa sinne! 🙂

    • Aivan, mutta en mainosta omaa nimeäni blogissa enkä julkisuudessa. Blogin alkuaikoina esiinnyin myös sukunimelläni, silloin en ajatellut sillä olevan mitään väliä. En usko että olen lainkaan niin kiinnostava henkilö, että asiasta kehittyy mitään mikä jaksaisi toisia kovin kauaa kiinnostaa, etenkään koulumaailmassa.

  6. Mielestäni tässä blogissa ei ole mitään syytä miksi esim.lapsiasi tultaisiin kiusaamaan! Olen vasta “löytänyt”blogisi, ja ehkä juuri rehellisyys mikä paistaa tekstistä läpi saa lukijat itseni mukaan lukien koukkuun. Arvostan teitä vanhempina, koska teitte hurjan rohkean päätöksen. Jaksamista arkeen!

    • Kiitos paljon😊 en minäkään usko että lapsiani tullaan kiusamaan. Vaikkka heidät tunnistettaisiin, mitä se haittaa? Monissa perheissä on erilaista sairautta. Erilaisuus on nykypäivää. Kiusaamiseen, jos sellaista tulee, sellaiseen puututaan heti sillä kiusaaminen tässä tapauksessa lähtee vanhemmista.

  7. En aina tajua miksei kaikki voi ymmärtää että psyykkiset sairaudet on sairauksia siinä missä muutkin 😞 Rohkea kirjoitus, ei tabut lakkaa olemasta tabuja ellei joku niistä uskalla julkisesti puhua! Kiitos siitä että uskallat, kaikenlaisesta palautteesta huolimatta ❤️

    • Kiitos Kati! Ihanaa nähdä että blogillani on monia fiksuja lukijoita, jotka ymmärtävät mistä on kysymys! =) Siksi vertasin sairauden tilaa syöpään. Tämä on vähintään yhtä vammauttava sairaus kuin vaikea syöpä, yhtä vaarallinen ja vakava. Eikä kumpikaan ole sairastuneen omaa syytä eikä tee ihmisestä toista huonompaa tai oudompaa. Monet on uhkailleet minua että lapsiani tullaan kiusaamaan asian takia koulussa. Sehän on varma että lapset eivät blogiani lue. Kiusaaminen lähtee kotoa, vanhempien negatiivisista asenteista ja ennakkoluuloista. Jos joku haluaa tällaisia asenteita ruokkia lapseensa, se on tämän vanhemman oma häpeä ja ongelma. Kiusaamiseen puututaan aina ja huolellisesti. Toivottavasti sellaiseen ei tule tarvetta =)

  8. Paljon voimia ja jaksamista sinulle! Olen aina välillä käynyt lueskelemassa blogiasi, mutten ole koskaan aiemmin kommentoinut. Tämä teksti todella kosketti. Sairastin itse keskivaikeaa-vaikeaa masennusta yli kymmenen vuotta, joten tiedän hyvin miltä tuntuu kun ei vain jaksaisi, vaikka ulkopuoliselle asiat voivat näyttää aivan muulta. Olette varmasti tehneet oikean ratkaisun lasten parasta ajatellen. Onneksi toipuminen on mahdollista, ja toivon sitä teille molemmille täydestä sydämestäni! <3

    • Kiitos ihanasta palautteestasi ja kommentistasi! Harmi myös kuulla että masennus on ollut seuranasi niin kauan! Silloin tiedät varmasti mitä tunteita olen käynyt läpi, ja ne ei ole helppoja tunteita! Mutta niistäkin selviää, toisten tuen avulla! =) Kukaan meistä ei selviäisi yksin. <3

  9. Monet ovat jo kommentoineetkin ne samat asiat, jotka minullakin mielessä, Itselläni on vähän vaikea ja synkkä vaihe elämässä läheisen mielenterveysongelmien takia, jotka näin kevään tullen taas kerran tuntuvat kärjistyvän. Blogisi on ihana ja kuvistasi saa seesteisyyden siemeniä omaankin mieleen. Kiitos rehellisyydestäsi ja avoimuudesta. Kaikkea hyvää koko perheelle.

    • Kiitos todella paljon Elli ja hyvää vointia myös sinulle<3

  10. Kiitos upeasta tekstistä!Arvostan suuresti rehellisyyttäsi!!! Tässä blogiportaalissa on bloggaajia, joilla kaikki on aina pelkkää ruusuilla tanssimista…lukijat- ei se kyllä aina edes ole sitä. Hesarissa oli jokin aika sitten Anna-Kaari Hakkaraisen kirjoitus ” Ihanat elämät”.Suuri osa näistä blogeista on juuri sitä:elämää ihanteillisimmillaan ja nyt lukijat: niin niitä pitäisi lukeakin!
    Sinä olet oiva esimerkki rehellisestä bloggaajasta, joista moni voisi ottaa oppia ja auttaa oikeasti muita lukijoita. Lukija, joka ei ymmärrätätä,elää itsekin ihanan elämän kuplassa ja unohtaa todellisuuden.Ketä oikeasti kiinnostaa täydellinen elämä?Näen tämän itse niin selvästi kun joskus olen lukenut erästä minulle läheisten ihmisten bloggaajan juttuja- kun tietää tarkasti koko todellisuuden melkein 10 vuoden ajalta,tekee vihaiseksi. Elämä kerrotaan täydellisinä kulissina…Sinua arvostan, kun otat vaikean asian esille ja myös siksi, että sinulle lapset ja perhe on kuitenkin se tärkein asia. Saatte varmasti asiat järjestykseen ajallaan ja olette tämän kokemuksen jälkeen entistä vahvempia ja riittävän hyviä lapsillenne ja toisillenne. Te osaatte jo tärkeimmän: välittämisen toisista ja tiedätte miten aito ja tavallisen turvallinen arki rakennetaan. Ei siihen tarvita monia matkoja ulkomaille ja kotimaahan suorittaen koko ajan- ei ne lapsetkaan sitä tarvitse kehittyäkseen. Bloggaaja vaan tarvitsee kuvia ja tarinoita ja rahaa sponsoreilta sen kaiken pyörittämiseen.
    Koko perheellesi toivotan kaikkea hyvää ja toipumista! Kaikki järjestyy! Elämästä ei saa karata!Kiitos sinulle, tästä sain minäkin voimaa auttaa näitä omia pieniä läheisiniäni.Me kaikki pärjätään kun meillä on tärkeä asia mielessä: rehellisyys!

    • Kiitos hyvästä kommentista, jossa on paljon asiaa! Tiedän itsekin monia noita niin sanottuja kulissiblogeja. Jotkin niistä ovat todella suosisttuja. Niissä blogeissa elämä on aina ihanaa. Ihanan kallista ja ihanan ylellistä. Matkustellaan, juhlitaan, shoppaillaan ja nautitaan seurapiirielämästä. Mutta onko se todellista elämää? Ovatko he onnellisempia kuin me? Tuskin. Itseäni blogeissa viehttää avoimuus ja rehellisyys, huumoria unohtamtta. Avoimuus on joskus tosi pelottavaa. Silloin asettaa itsensä hyvin alastomana lukijoiden eteen: haavoittuvana ja hauraana. Kun osoittaa lukijoille heikoimman kohtansa, on vaaravyöhykkeellä. Silloin pitää olla valmis ottamaan vastaan myös ilkeilyä, kyseenlaistamista ja kritisointia. Toisaalta silloin voi antaa itsestään jotain suurta. On rohkeutta olla juuri se joka on. Minä olen saanut avoimien kirjoitusteni kautta ihan valtavan paljon vertaistukea ja ymmärrystä, tukea ja myötätuntoa. Sellainen tekee musta vahvemman kuin olinkaan.

  11. Arvostelijat ovat yleensä ilkeitä ja kateellisia ihmisiä, jotka ovat tavalla tai toisella tyytymättömiä omaan elämäänsä. Kiusaaminen lähtee usein vanhempien asenteesta ja kodin ilmapiiristä. Jos siellä haukutaan ja arvostellaan toisia, niin lapset imevät saman asenteen itseensä ja kiusaavat sitten muita. Sinulla on hieno blogi ja mielelläni luen sitä. Masennus on sairaus siinä missä syöpäkin. Molemmat vaatii hoitoa ja aikaa parantuakseen. Lastenne osasijoitus on teidän päätös ja parhaaksi katsoma ratkaisu, uskon että tiedätte mitä teette. Teillä on ihana koti ja varmasti lapset aikanaan palaavat sinne onnellisina takaisin, kunhan saatte itsenne ensin hoidettua kuntoon. Kaikkea hyvää teille!

  12. Liikuttavan rehellinen ja avoin kirjoitus. En ymmärrä näitä negatiivisia ja tuomitsevia kommentoijia. Valitettavasti osalla ihmisistä on musta sisin ja tarve tuottaa pahaa mieltä toisille. Ja tämä some-aikahan tarjoaa siihen oivan tilaisuuden, kun omaa mustaa sisintään voi vuodattaa estoitta nettikirjoitteluun.

    Minusta on äärimmäisen rohkeaa etsiä apua tuollaisessa tilanteessa, kun sitä tietää tarvitsevansa ja rohkeaa kertoa se muille. Pidän blogistasi juuri sen rehellisyyden, aitouden ja ihanan harmonisen kauneuden takia, tämä ei todellakaan ole mikään kulissiblogi.

    Valoisaa kevään alkua, aurinkoisia päiviä ja voimaa sinulle ja koko perheelle.

  13. Hei. Minusta on upeaa, että kerrot avoimesti teidän tilanteesta. Itselläni on vähän samanlainen tilanne ja saan voimaa ja vertaistukea teksteistäsi. Kiitos.
    Musta tuntuu, että mun on vaan pakko jaksaa ja olen kehittänyt itselleni vain kuoren, jonka kanssa mennä eteenpäin, vaikka sisälläni olen masentunut ja uupunut. Enkä jaksaisi aamulla edes nousta sängystä ylös. Joka päivä on vaan suorittamista ja selviytymistä.