Top

KUN TUNTUU ETTEI JAKSA RAKASTAA

Kiitos kaikille teille upeille lukijoilleni, jotka luitte edellisen postaukseni ja jätitte ehkä kommentinkin. On hienoa huomata miten kannustavan vastaanoton tällaiset henkilökohtaiset aiheet saavat, kun rohkenen hypätä pois turvalliselta mukavuusalueeltani.

Tänään haluaisin vielä kirjoittaa teille ajatuksiani äitiydestä, mutta tällä kertaa hieman totuttua erilaisemmasta näkökulmasta.

Äitiyteen liittyy monenlaisia vahvoja tunteita. Rakkautta, onnea, yhteenkuuluvuutta, ylpeyttä, iloa ja välillä suruakin. Sitten on myös sellaisia tunteita, jotka mielletään häpeällisiksi ja kielletyiksi. Näistä tunteista ei haluta useinkaan puhua, sillä leimautuminen huonoksi äidiksi pelottaa.

Miltä äidistä tuntuu, jos vauva valvottaa niin paljon että koko perheen hyvinvointi alkaa olla koetuksella? Tai miltä äidin rakkaus tuntuu, kun kolmevuotias uhmaikäinen koettelee sitä äärimmilleen? Näistäkin asioista on hyvä pystyä puhumaan, sillä kuten rakkaus ja hyvät hetket, kuuluvat elämään myös ne hetket kun tuntuu, ettei jaksa rakastaa.

Loving white style -blogin kirjoitus Ajatuksia perhe-elämästä sai minut miettimään rakkauden voimaa.

Marjut kertoo ajatuksistaan näin:

Äitinä olo on maailman upeinta ja ihaninta. Rakkaus omaan lapseen on niin äärimmäisen suurta ettei sitä varmaan kukaan ymmärrä.

 

 

Rakkaudessa on tosiaan paljon voimaa.  Rakkaus on epäilemättä suurin ja täydellisin voima mitä ihminen voi kokea. Mutta mistä rakkaus saa voimansa? Mitä jos tuo voima, joka rakkautta synnyttää, loppuu? Voiko se loppua?

Rakkaus on syvää elämänhalua, jonka haluaa jakaa toisen kanssa

Luulen, että rakkaus saa voimaa halusta pitää huolta, olla lähellä, kokea ja elää yhdessä. Rakkaus on pohjimmiltaan syvää elämänhalua, jonka haluaa jakaa toisen kanssa. Näin tunneside toiseen vahvistuu ja rakkaus syvenee.

Valitettavasti olen itse joutunut kokemaan psyykkisen loppuunpalamisen. Kärsin myös vaikeasta masennuksesta. Nämä yhdessä ovat johtaneet elämänhalun väliaikaiseen heikkenemiseen.

Kun ihminen on tunneperäisesti uupunut, psyykkiset voimavarat ovat loppumassa tai jopa kokonaan loppuneet. Edes rakkauteen ei riitä hetkittäin voimia. Mutta sehän ei tarkoita, etteikö rakkaus silti olisi olemassa, vaikka sitä ei jaksakaan tuntea. Rakkaus ei häviä. Mitä sitten tehdä kun tuntee, että voimat ovat loppumassa?

Ei tarvinnut sanoa muuta kuin kaksi sanaa: “Olen väsynyt.”

Tärkeintä on tunnistaa tilanne ja myöntää, että tarvitsee apua. Joillekin jo ystävälle tai puolisolle asiasta kertominen auttaa. Täytyy olla myös valmis ottamaan apua vastaan, sillä ei ole tarkoituskaan, että kaikesta selviää yksin. Itse hain apua loputtomaan väsymykseen neuvolasta. Ei tarvinnut sanoa muuta kuin kaksi sanaa: “Olen väsynyt.”

Noiden sanojen lausumisesta on nyt puoli vuotta ja tiedän, että ne ovat viisaammat sanat kuin mitä olen pitkään aikaan sanonut. Oman uupumuksen myöntäminen ilmaisee rohkeutta. Se ilmaisee myös rakkautta. Rakkautta on sen myöntäminen, ettei riitä kaikkeen. Eikä tarvitsekaan riittää.

Rakkautta on sen myöntäminen, ettei riitä kaikkeen

Nyt olen opetellut vähentämään vaatimuksia itseltäni. Olen opetellut ilmaisemaan myötätuntoa omia puutteitani ja kielteisiä tunteita kohtaan.  Nyt ymmärrän paremmin, ettei ole pahuuden merkki, jos tuntee välillä, ettei oikein jaksa rakastaa. Se on vain merkki siitä, että rakkautta on yllin kyllin, mutta voimat ovat niin vähissä, että tarvitaan apua. Ja siksi näistä asioista on tärkeää puhua.

Miltä sinusta on tuntunut ystävänä tai äitinä huomata, että äityteen liittyy monenlaisia, myös kielletyinä pidettyjä tunteita?     

Comments

  1. Ihana ja koskettava teksti jälleen. Olen itsekkin joutunut kokemaan uupumisen ihan vasta ja sen mukanaan tuoman paniikkihäiriön. Olen itsekkin joutunut viime aikoina pohtimaan omaa jaksamista ja psyykkistä hyvinvointia. Olen horoskoopiltani kauris ja luonteeltaan olen hyvinkin vaativa, pedantti jne. Minulla on niin helppo samaistua tekstiisi. Kiitos tästä. Saan valtavasti kirjoituksistasi voimaa omaan tilanteeseeni!?

    • Kiitos paljon kommentistasi ja kauniista sanoistasi♡ Jotenkin lohdullista kuulla että muitakin on jotka on kokenu ihan samoja tunteita ja tilanteita. Ja sitten selvinneet niistä. Raskasta tämä on ja nyt joudun taas pitämään taukoa blogista, sillä lääkäri suositteli mulle täyslepoa.

  2. Avun pyytäminen on tärkeää tilanteessa, kuin tilanteessa. Mä olen ollut jo vuosikausia kuivilla omasta masennuksestani. Tietenkin tarkkailen omaa vointiani alituiseen ja pienistäkin merkeistä hakeudun apuun. Se on toiminut tähän asti ennalta ehkäisynä.
    Me olimme kuitenkin vuosi sitten mieheni kanssa tilanteessa, jossa meidän oli yhdessä haettava apua, sillä perheemme tilanne oli ratkeamassa liitoksistaan. Ilman ammattiapua me emme olisi enää yhdessä.

    • Onpa hienoa kuulla että olette hakeneet itse apua tilanteeseen ja myös saaneet sitä. Ulkopuolinen apu on joskus hyvin kallisarvoista♡

    • Niinpä! Joskus asiaa vaikeuttaa henkiset terveysongelmat kuten masennus joka vähentää kykyä tai halua myöntää mitään. Sitä tuntee itsensä niin mitättömäksi ettei halua vaivata ketään omilla asioillaan. Joka tapauksessa oli tilanne mikä hyvänsä, aina kannattaa pyytää apua jos siltä vähääkään tuntuu:)

  3. Voi, avun pyytäminen on niin vaikeaa, ja avun vastaanottaminen vielä vaikeampaa! Se on niin syvään iskostettu, että itse täytyy pärjätä ja jaksaa. EI saa vaivata muita omilla ongelmillaan. Olisin kaivannut kipeästi apua vauvavuonna, kun tuntui koko ajan siltä etten jaksa. Neuvolasta en saanut apua, enkä muilta kehdannut sitten pyytäkään. Meillä ei ole tukiverkkoa, joten tilanne oli aika kamala. Äitiyden negatiivisista tunteista ei puhuta lähellekään niin paljon kuin niistä pitäisi. Tunsin vauvavuonna monesti, että kaikilla muilla menee hyvin, vain minä en saa hommaa pidettyä kasassa.

    Onneksi asiat ovat nyt helpottaneet, lapsi kasvanut ja äiti palannut töihin. Avun pyytäminen ei kyllä vieläkään ole helppoa.

    Kiitos, kun kirjoitit tämän tekstin! Pitäisi varmaankin kirjoittaa asiasta omaankin blogiin, kun näyttää, että minulla on siitä paljon sanottavaa 😀

    • Kiitos kommentista! Totta se on että avun pyytäminen on vaikeaa. Vaikka tosin nyt se ei enää ole mulle vaikeaa kun olen tehnyt sitä jo niin paljon. Saan nyt tosi tehokasta apua kunnan taholta ja se tuntuu hyvältä. Enää ei ole tunne ettei kehtaa sanoa että ei jaksa yhtään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

20 − 9 =