Top

“Kuvissa kotini oli täydellinen – oikeasti jaksoin tuskin nousta”

Käteni tärisevät ja sydän jyskyttää rinnassa. Epävarmuuden tunteet nousevat uudelleen pintaan, kun mietin, mitä ihmiset saavat minusta nyt tietää.

Olen valmistellut kuukauden ajan yhdessä Kodin Kuvalehden toimittajan kanssa artikkelia, jossa kerrotaan sairauteni aiheuttamasta käännekohdasta elämässäni ja siitä, millainen ristiriita syntyi, kun koitin viimeiseen asti sinnitellä pitääkseni sisustusblogini virheettömänä, vaikka samaan aikaan suunnittelin blogin lopettamista. En saanut iloa enää mistään.

Kun minulle tarjottiin mahdollisuutta antaa haastattelu Kodin Kuvalehden verkkoartikkeliin, olin silloin suljetulla osastolla vaikeasti masentuneena. Muistan miettineeni, uskallanko paljastaa julkisesti mitä kaikkea olen käynyt läpi. Varsinkin blogiin liittyvät asiat olivat minulle hyvin herkkä paikka. Toisaalta tiesin, että kirjoittaja on ammattilainen ja tulisi käisttelemään kaikki yksityiskohdat hyvin hienotunteisesti. Samaan aikaan tunsin, että minulla voisi olla jotain annettavaa toisille artikkelin kautta. Niinpä lähetin toimittajalle myöntävän vastauksen sähköpostilla 23.9. Siitä alkoikin jännittävä matka.

On ollut osittain raskasta palata menneisiin kuukausiin ja kertoa asioista, joita silloin, sairauteni pahimmassa vaiheessa, olen käynyt läpi. Nyt, kun artikkeli on valmis ja julkaistu, tunnen huojennusta. On upeaa saada hyvää palautetta avoimuudestani.  Silti edelleen, kun luen artikkelia, saatan herkistyä itkemään. Tajuan, miten vähän aikaa siitä vasta on, kun olen ajatellut enemmän kuolemaa kuin elämää. Olen käynyt pohjalla ja päässyt sieltä pois. En uskonut, että elämä voisi enää tuntua näin hyvältä.

Nyt voin onneksi jo paremmin. Välillä on parempia, välillä huonompia päiviä. Edelleen joudun lähes päivittäin kamppailemaan sen suhteen, missä kulkee kohtuullisen ja kohtuuttoman raja. Helposti teen liikaa. En aina malta levätä vaikka olisin kuinka väsynyt. On tosi vaikea sietää sotkua ja keskeneräisyyttä. Tässä asiassa mulla on vielä paljon opittavaa.

Jos haluat lukea haastatteluni, pääset lukemaan sen täältä.
petuas-7653

Kiitos sinulle, että luet blogiani. Kiitos, että arvostat siten avoimuuttani ja rehellisyyttäni. Tuntuu hyvältä, kun voin luottavaisin mielin mennä eteenpäin tietäen, että voin olla blogissani juuri minä.

Comments

  1. Olet kyllä rohkea nainen! ? Sairastuminen pistää ihmisen pienelle paikalle. Vaikeutesi on kuitenkin tuonut syvyyttä blogiisi, ja se on entistä mielenkiintoisempi. Ihmiset puhuvat aina pahaa ja näkevät vaivaa. Jos vain pystyt, yritä olla välittämättä. Voimia ja jaksamista! ❤️

    • Kiitos paljon! Mukava kuulla että avoimuuteni on sinusta tehnyt blogistani kiinnostavamman. Voin kyllä kuvitella että niin on. Kaikki ei todellakaan ole pelkkää kaunista hymyä. Olen saanut aika ajoin myös ikävää palautetta, mutta olen koittanut viis veisata niistä. Tärkeintä on keskittyä siihen, mikä on hyvää ja mistä tulee lämmin mieli.

  2. Todella upea juttu Sinusta Kodin kuvalehdessä. Olet rohkea ja hieno nainen, äiti, aviovaimo ja bloggaaja.
    Voit olla ylpeä itsestäsi. Kaikkea hyvää, iloa ja auringonpaistetta Sinulle ja perheellesi Annika <3

    • Kiitos kauniista sanoistasi! Osaat aina sanoa kaiken niin kauniisti<3 Sinullakin on taito vangita tunteita ja hetkiä valokuviin. Meissä taitaa molemmissa asua pieni unelmoija <3

      • Voi kiitos ihanista sanoistasi, ne lämmittivät mieltäni todella paljon, kauniita unia, nuku hyvin <3

  3. Sinulla on paras blogi, mitä ikinä olen lukenut?! Toivon, että jatkat sen kirjoittamista vielä pitkään! Olen mukana❤

    • Ihanasti sanottu, kiitos! Tämä kyllä lämmittää mieltäni! Blogista on tullut mulle tosi tärkeä. En voisi ainakaan nyt lopettaa tätä. Toivon että voin ja jaksan jatkaa tätä vielä pitkään ja että monet lukijat voisivat saada iloa, ajatuksia ja inspiraatiota tämän kautta 🙂

  4. Kiitos kokemustesi jakamisesta. Monenlaiset kasvot erilaisille mielenterveyden tiloille ovat tärkeitä. <3

    • Kiitos! Niin minustakin se on tärkeää! Eivät kaikki vain voi voida koko ajan hyvin. Se on epätodellista. Tuntuu hyvältä kun voi olla avoin, sillä rehellisyys painaa paljon vähemmän kuin teeskentely, että kaikki on hyvin.

  5. Löysin blogisi artikkelin kautta. Hienoa, että uskalsit jakaa tarinasi! Pajon hyviä päiviä sinulle, kuten myös voimia niihin hieman huonompiin. Epätäydellisyys tekee meistä ihmisiä ❤

    • Sanos muuta, epätäydellisyys taitaa olla nykypäivänä aliarvostettua 😉 Kaikki ei ole sitä miltä kuvissa näyttää. Taustalla voi olla paljon kolhuja ja kipeitä tunteita. Kaikkia niitä ei tarvitse toki jakaa, mutta itse koen, että rehellisyys on helpompaa kuin kulissien ylläpitäminen.

  6. Luin jutun päivällä, se oli tosi hyvä 🙂 Olet ihana ja rohkea. Muista se aina, mitä lehtijutussakin sanoit: olet arvokas ja tärkeä. Myös silloin kun vain olet. Sitä ei tarvi ansaita. Armollisuutta ja lämpöä päiviisi.

    Ai niin, blogi on myös ihana! Oma sisustustyylini on ihan jotain muuta, mutta silti tykkään tästä blogista tosi paljon.

    • Mukava kuulla että luit artikkelin! Kiitos kivasta kommentistasi. Itsensä arvostaminen joka hetki ei ole helppoa, varsinkaan masentuneena. Mutta nyt olen onneksi voinut rauhassa miettiä asioita ja sen myötä astua uudenlaiselle polulle elämässäni. Ja tällä polulla onnellisuus ei ole päämäärä, vaan olotila, jonka voi saavutta joka hetki – muuttamalla omaa asennetta. Niinpä suhtaudun jokaiseen uuteen päivään uteliaana ja avoimena, mitä hyvää tämä päivä voi minulle antaa ja mitä minä sille. <3

  7. Ihan mahtavaa että uskalsit jakaa tarinasi, mielen sairautta ei pidä hävetä! Yleinen harhaluulo on, että kun elämä näyttää ulospäin hyvältä ja on “kaikki mitä ihminen voi toivoa” niin silloin ei ole mitenkään mahdollista masentua. Mitenniin ei ole?! Tuntuu, että silloin omalle pahalle ololle ei ns. ole oikeutta ja se ei ainakaan auta asiaa… Kokemuksesta tiedän, itsekkin olen tässä kyseisten asioiden kanssa kamppaillut. Paljon voimia sulle, suunta on tästä enää vaan ylöspäin!?

    • Hei Emilia ja kiitos kommentistasi! Olen ihan samaa mieltä, masennus ei ole kiinni ulkoisista olosuhteista. Mulla on taustalla pitkäaikaista masennusta, jota en vain ole koskaan aiemmin osannut tunnistaa. Lääkärit sanoo, että se on dystymiaa eli pitkittynyt masennus. Se yhdistettynä muihin persoonallisuuden piirteisiini kuten vaativuuteen, onhoitamattomana johtanut loppuunpalamiseen ja siten syvään masennukseen. Mielialahäiriö on vain monimutakaistanut asioita ja tekee sitä edelleen. Nyt onneksi vointini on parempi ja itsetuntemukseni on parantunut huimasti. Osaan vihdoin kuunnella itseäni rehellisesti. Voimia myös sinulle ja kaikkea mukavaa päiviisi <3

  8. Artikkelin myötä löysin blogisi joka on valloittavan kauniita kuvia täynnä <3
    Itse masennuksesta toipuneena opin olla mueehtimatta liikaa ja hölläsin otetta…
    Nykyisin koti ei kiillä kuin ennen mutta en myöskään heemostu lasten sotkuista niin kuin ennen…
    Voimia <3

    • Kiitos Tiina!Tuo olisikin tärkeä taito, ettei murehdi liikaa ja osaisi olla pingottamatta pikkuasioista. Pikku sotkut ei mitään haittaa. Mutta kyllä ne vähän haittaa kuitenkin 😀 Joka tapauksessa on tärkeää, että pystyy vähentämään itseään kohdistuvia vaatimuksia ja sitä kautta suhtautumaan myös muihin rennommin ja ymmärtäväisemmin. Hienoa kuulla että sinä olet toipunut masennuksesta. Minä olen myös vihdoin päässyt toipumisen tielle <3

  9. Riipaisevaa tekstiä ja samalla koskettavaa! Vaikka ite en ole kokenut noin vahvoja tunne tiloja,pidän erityisen arvokkaana, että uskallat ja pystyt kertomaan niistä sekä jakamaan niitä. Tässä kiitoksia maailmassa kaiken pitäisi olla kaunista, ehjää ja jokaiselle katsojalle miellyttävää. Mutta sitä elämä ei koskaan ole. Ainakin näin jo kohta ikääntyvän edelleen huomaa olevan elämästä opittavaa. Sen onnistumisista mutta paljon opettavimmista epäonnistumisesta. Myös oman terveyden huomiointi on tässä kiitoksia maailmassahuonosti arvostettu asia. Useimmiten sitä arvostetaan sitten kun se on jo mennyt. Levon ja omien sisäisten ajatusten ymmärtämiseen EI anneta aikaa. On hienoa kuulla, että hoidossa olit turvassa.
    Toivon sinulle edelleen rentouttavia hetkiä kotona ja harmoniaa elämässä. Useat pienet asiat ( kuten sisustuksessaki), tuovat sitä. Anna hoppujen mennä. Voimia ja rakkautta. ???☺??????❤❤❤

    • Kiitos Elisa oikein paljon! Olen ihan samaa mieltä mitä sanot, viisaita ajatuksia. Niinhän se on, että tärkeintä ei ole se, ettei tee virheitä vaan se, että oppii niistä. Näin kehittyy ihmisenä jatkuvasti. Tämä maailma todella kannustaa meitä enemmän kiireeseen ja aikaansaamiseen kuin lepoon ja joutenoloon. Nämä yhdessä sopivasti tasapainossa olisi hyvä juttu <3 Hyvää vointia myös sinulle!

  10. Hei Annika!
    On todella hienoa että olet ollut avoin blogissaasi ja ihan mahtavaa, että annoit lehdessä kasvot kaksisuuntaisellemielialahäiriölle. Se, että “sinunkinlainen” ulkoisesti niin menestynyt voi sairastua ja olla matkala toipumiseen, antaa rohkaisua vastaavien asioiden kanssa kamppaileville.

    Itselläni sama diagnoosi ja olin varmasti vuosia ollut sairas ennen oikeaa diagnoosia. Ihan noin pahaksi tilanteeni ei masennuksen osalta mennyt, vauhtia riitti välillä senkin edestä. Niin kuin Cheekin laulussa sanotaan “väliä taivaan ja helvetin heiluu, kokee huiput ja kuilut kun keinuu”. Minulla oli vain kolmen viikon sairaalajakso jossa sain nopeasti lääkityksen kohdilleen ja palasin lyhyen sairasloman jälkeen takaisin töihin. Tuosta on nyt yhdeksän vuotta eikä ole kertaakaan tullut takapakkia mistä saan olla onnellinen. Lääkitys on elinikäinen mutta se toimii. Toivon, että asiasi järjestyvät ja saat elää elämääsi onnellisena. Tästä sairaudesta ei toivuta “ota itseasi niskasta kiinni”-ajatuksen voimalla, mutta toipuminen on mahdollista kun ottaa vastaan kaiken avun mitä on saatavilla.

    Kaikkea hyvää teidän perheelle ja hyvää koulun odotusta!

    • Ihan mahtavaa kuulla että olet voinut elää jo monta vuotta tasapainossa sairautesi kanssa! Ja että olet pystynyt työskentelemään sairaudesta huolimatta. Itselläni on aina ollut vaikeuksia tehdä työtä tämän sairauden takia. Minulla on nähtävästi aina ollut ainakin lievää masennusta. Nyt kuitenkin sairaus on saatu jonkinlaiseen hallintaan, tärkeintä on ,että se nyt vihdoin tunnistettiin. Lääkitys on mullakin elinikäinen ja terapia kestää useamman vuoden. Sen aion tehdä mitä sanoit, että ottaa vastaan kaiken avun mitä on saatavilla. Hyvää vointia myös sinulle! <3

  11. Hieno juttu ja upeaa että olet asiasta avautunut. Kunnioitan sellaista rohkeutta!
    Olen lukenut koko blogisi läpi ja monta kertaa tuntenut suurta myötätuntoa, kun olet väsymyksestä yms kertonut. Olen myös tuntenut suurta ymmärrystä sille, miksi väsyt. (Olen jopa blogisi ja kertomiesi asioiden myötä alkanut miettiä, onko mahdollista, että itselläkin olisi jotain tuon suuntaista… kun välillä menee vauhdikkaasti ja välillä olen aivan maissa ja lamaantunut. Masennuksesta ainakin kärsin ja olen todennäköisesti kärsinyt vuosikymmeniä.) Olen myös törmännyt keskustelupalstojen järkyttäviin lynkkausjuttuihin, enkä todella voi ymmärtää niitä ihmisiä arvosteluineen… En yhtään ihmettele, jos sellaiset kommentit uuvuttavat, toivottavasti osaat jättää ne omaan arvoonsa ja mieluiten ihan tyystin lukematta. Blogisi on kaunis ja ammattimaisen tyylikäs ja ihmisenä vaikutat herkältä ja herttaiselta kaikin puolin. Toivon sinulle rohkeutta olla edelleen oma itsesi. Kaikkea hyvää jatkoon! ♥

    • Kiitos Heli kommentistasi! Onpa ikävä kuulla että masennus on vaivannut sinuakin todella kauan. Tämä on kyllä todella uuvuttava sairaus, siis masennus jo ihan itsessään. Mulla on aina ollut enemmän masennusta kuin sitä vauhdikasta puolta. Todella ihana kuulla että pidät ja blogistani ja arvostat tapaani tehdä tätä juttua. Olen joskus aiemmin käynyt lukemassa netissä käytyjä keskusteluja minusta, mutta enää en sinne mene. En tiedä yhtään mitä siellä puhutaan, voin vain arvailla. Ja jättää heidät sinne keskenään puhumaan pahaa. Ei ole mitään syytä miksi haluaisin pahoittaa mieleni lukemalla jotain roskaa. Joten siksikin arvostan erityisesti näitä upeita kommentteja ja kiitoksen sanoja joita henkilökohtaisestikin saan. Hyvää jatkoa myös sinulle <3

  12. Oi mahtavuutta, sinun avoimuus <3<3<3 Luin artikkelin ja aitä lautta blogiin. Arvostan todella paljon, että uskallat ottaa valtavan riskin ja avata sisimpäsi kaikille. Se on rohkeutta!!! Tulet auttamaan monia tämän kautta. Kaikkea hyvää ja VOIMIA JA LEPOA sinulle. Lepo on tärkein, siitä lähtee kaikki! Iloa ja valoa perheellesi joulun odotukseen!
    <3:lla Laura

    • Ihanaa Laura että tulit vierailemaan blogissani ja jätit tämän kommentin! Tästä tuli niin hyvä mieli! Olisi kyllä ihan mahtavaa jos voisin yhtä tai useampaa ihmistä auttaa tämän tarinani kautta. Eihän se helppoa ole paljastaa itsestään tällaisia asioita julkisesti. Kaikkihan voivat minut nyt tunnistaa kadulla, jos vain ovat sattuneet blogiani tai KK-lehden artikkelin lukemaan. Siihen ajatukseen kesti vähän aikaa totutella. Parasta kuitenkin on ollut huomata, että kaikki palaute ja vastaanotto on ollut todella upeaa. Olen suorastaan häkeltynyt kommenttien ja viestien määrästä! Tuo on totta, että lepoa pitää suoda itselleen nyt paljon. Niinpä ajattelin tämän päivän pitää tyystin lepopäivänä – olen vieläkin aamutakissa =)

  13. Voimia ja parempaa huomista sinulle ❤ Olet rohkea nainen.

    Kiitos myös inspiraatiosta ❤ Sain edes pienen postauksen puristettua, jonka voi blogistani käydä lukemassa ☺

    • Oi, ihana kuulla! Minäpä menen heti kurkistamaan blogiisi! =)

  14. Hei, kiitos että olet avoimesti kertonut saiaudestasi.
    Olen vaikean vuoden jälkeen opetellut hyväksymään ja sietämään epäjärjestystä. Helppoa se ei ole, kiireen ja stressin keskellä tuntuu että järjestys ja siisteys on asioita jotka voin hallita. Hallinnan seurauksena käytän vähäiset aikani ja voimani (usein turhaan) järjestelyyn ja siivoukseen ja tavaroiden asetteluun josta seuraa että olen entistä väsyneempi ja kiireisempi ja asiat tuntuvat kaatuvan niskaan ja yritän hallita tilannetta järjestelemällä ja siivoamalla ja…
    Olen opetellut varaamaan itselleni 20 min päivässä hengittämiseen. Olipa ympärillä siistiä tai epäjärjestystä, laitan kellon soimaan, asetun mukavasti istumaan/makaamaan ja suljen silmäni ja hengitän. Vaatii opettelua mutta vähitellen, aina se ei tuo rauhaa mutta pidemmällä aikavälillä siitä on ollut apua. Toinen terapiasessioistani mukaan tarttunut ohjennuorani on ollut että aina ei tarvitse jaksaa. Ja että Minulla on lupa olla epätäydellinen.

    • Tätä kommenttia lukiessani ensimmäinen ajatukseni oli, että ei voi olla tosi, ihan kuin olisin itse kirjoittanut tämän tekstin! Se, missä kerroit siivoavasi ja järjesteleväsi, jotta voisit hallita stressiä, mistä seuraa vain lisää stressiä, kuulostaa turhankin tutulta! Luulen, että meitä on yllättävän monia, joilla on samaa vikaa, että yritämme lisätä virheellisesti hallinnnan tunnetta ylenmäärin siivoamalla. Se kuulostaa oudolta, mutta niin se on! Tuo on hyvä idea, että varaa tietoisesti hetken päivästä, jolloin ei todellakaan tee mitä Siän muuta kuin rentoutuu eikä anna minkään keskeyttää sitä. Olent tavallaan jo nyt noudattanutkin sitä istahtamalla kerran päivässä joka päivä nojatuolille viltin alle katsomaan lempisarjaani. Siinä huomaa, miten keho hetki hetkeltä rentoutuu. Totta on myös, että aina ei tarvitse jaksaa ja että saa olla epätäydellinen. Ehkä tärkeimpiä oppeja, mitä voin lapsilleni opettaa elämästä.

  15. No ei sun kotisi mikään täydellinen ole, vaikka itse niin luuletkin…kuuluu varmaan sairauteesi toi, että kaikki muka näkevät että kotisi on joku hulppea linna. Sieltä puuttuu värit ja tunnelma, että siellä eletään lapsiperhearkea leikkeineen ja ruoantekoineen. Näen kotisi tylsänä, jossa ei ole omaa tyyliä vaan kaikki on jotain kopioitua jostain lehdestä, ja se ei kyllä säväytä yhtään. Muutenkin noi valkoiset kodit on niin out ja mielenkiinnottomia. Meidän isossa talossa on kunnon särmää, ei saa katsetta irti kun on selkeitä kontrasteja.

    • Otsikko on lainaus Kodin kuvalehden toimittajan kirjoittamasta otsikosta, se ei ole oma valintani eikä mikään itsekehu. Mutta sitä ei käy kieltäminen etteikö kotini kuvista näy että pyrin täydelliseen siisteyteen ja kauneuteen. Sitä ehkä toimittajakin varmasti tarkoitti. Sekasotku ei näy kuvissa, mikä oli täydellinen vastakohta huonolle voinnilleni. En usko että kukaan pitää kotiani hulppeana linnana eikä se sitä myöskään ole. Muista että kaikki eivät pidä kirkkaista väreistä. Beige, valkoinen ja roosa ovat värejä siinä missä muutkin ja nautin niistä hyvin paljon. En muuttaisi mitään mitä käyttämiini väreihin tulee enkä kaipaa lisää kontrasteja. Kuka tykkää kuka ei . Blogiani ei ole pakko lukea jos ei tykkää?