Top

MIKÄ ON TODELLISUUTTA?

Saan aina silloin tällöin kysymyksiä blogiini, jotka kuohuttavat tunteitani. Tiedän, että teitä on siellä monia lukijoita, jotka ovat tukenani ja ymmärtävät tilanteeni. Toisaalta on myös lukijoita, jotka ilmaisevat hämmennyksensä ja jopa ärtymyksensä minulle, koska eivät ymmärrä. Se on täysin ymmärrettävää. Jotkut lukijat esittivät kysymyksiä, joita uskon monien muidenkin miettivän. Nyt haluan vastata näihin kysymyksiin ja osoittaa, että blogini on vain yksi pisara siitä todellisuudesta jossa elän. Te lukijat olette saaneet nähdä vain pikku ripauksen elämästäni.

Elätkö todellisuudessa vai kaukana siitä?

Ilmeisesti tämän kysymyksen esittäjän mielestä elän kaukana epätodellisuudessa. Hänen mielestään kotini on kai ylimaallisen siisti eikä siinä voi elää. Hänen mielestään kotini on koko ajan kuin jostain asuntoesittelystä. Hänen mielestään se on ilmeisesti väärin eikä anna kuvaa todellisuudesta.

Tilanne on se, että en halua kuvata elämäni sotkuja blogiin. En vain halua. Sotku ei minua inspiroi. Se ei tarkoita sitä, ettei meillä koskaan olisi sotkua. Meillä on sotkua juuri niin paljon kuin kenellä tahansa ihmisellä.  Siivoan kyllä yleensä  päivittäin ja pidän tiettyä siisteyttä yllä. Silloin kun otan kuvia blogiin, siivoan aina ensin vähäsen. En anna elämän sotkujen näkyä kuvissa, sillä en pidä sotkun katselemisesta. En usko että tekään loppujen lopuksi jaksaisitte meidän lelu- ja pyykkikasoja kovin kauaa katsella.

Joten voitte olla aivan rauhassa. Meilläkin on sotkua. Kun lapset ovat meillä, koko koti muuttuu suureksi leikkikentäksi. Lasten hienot legorakennelmat saavat olla sellaisenaan viikon ajan odottamassa taas uusia leikkejä. Se on meidän todellisuutta, vaikkei se blogissa näykään.

Saako lapsi olla lapsi ja luova kun koko ajan stailaat ja sisustat?

Ehdottomasti! Olen itse taiteilijasuvusta ja tiedän miten tärkeää lasten on saada leikkiä ja puuhata vapaasti. Lapsillamme on paljon leluja, jotka ruokkivat heidän luovuuttaan. Kaikki lelut on vapaasti lasten käytettävissä. Lapset saavat piirtää, maalata ja muovailla koska tahansa he vain haluavat ja usein autan heidät niissä alkuun, tuon esimerkiksi vettä ja pensseleitä. Se että muutan kodin järjestystä, ei vaikuta lasten leikkeihin yhtään mitenkään enkä usko sen haittaavan lapsia muutenkaan. Lapsille on tärkeintä että sängyt ovat omat tutut ja uninallet löytyy aina iltaisin mukaan kainaloon.

Saako mies olla mies kun makuuhuoneesikin on täynnä vain sinun kenkiäsi ja laukkujasi?

Hahhaaa! Tämä on kyllä hauska kysymys! Miten niin makuuhuone on täynnä kenkäni ja laukkujani 😀 Ihan yhtä paljon siellä on tilaa miehelle nukkua kuin aina ennenkin. Mieheni ei piittaa sisustamisesta vaan antaa minun tehdä rauhassa omia juttujani. Hänelle on tärkeintä että minä viihdyn kotona, hän viihtyy meillä joka tapauksessa todella hyvin. Hänestä kotimme on valtavan kaunis ja viihtyisä eikä hän muuttaisi mitään. Ja tätä kysyin mieheltäni, tämä on siis hänen todellinen mielipiteensä. Miehelläni on 1500 neliötä tilaa kotimme muissa tiloissa toteuttaa “miehisyyttään”. Hänellä on kiinteistön tiloissa oma autotalli, metallipaja, kuntosali, pingissali ja elokuvateatteri. Paljon tilaa olla mies.😄

Mietin vain sitä miten pystyt sisustamaan, käymään sisustusostoksilla. Lapsiasi hoitaa vieras ja heillä on myös vieras koti. Eikö sun omaatuntoa vaivaa tämä?

No ei kyllä vaivaa.

Toki minua aina välillä viiltää sydämessä kun lapset eivät voi asua kotona. Onhan tämä valtavan surullinen tilanne kokonaisuudessaan. Mutta lapset kyllä palaavat aikanaan kotiin. Siihen ei toivottavasti mene kovin kauaa. Lasten kotiinpaluuta ei nopeuta yhtään se, jos nyt lopettaisin treenaamisen, sisustamisen, kahvilla käymisen ja blogikuvien ottamisen. Päin vastoin. Jos vain laahustaisin kotona suu mutrussa ja voivottelisin tilannettani, mitä se auttaisi? Toipumiseni alkaisi hidastua ja lasten poissaolo pitkittyisi. On tärkeää että teen päivittäin asioita joista saan iloa ja tyytyväisyyttä, voimaa ja energiaa. Mitä paremmin voin, mitä iloisempi olen, sen parempi lapsille.

Minulla on ollut viime aikoina parempi olo, mistä saan kiittää suurimmaksi osaksi lääkkeitäni. En tunne oloani enää oikeastaan masentuneeksi. Tilanne voi kuitenkin muuttua nopeasti. Sairauteni tila ei ole vielä vakaa. Olen edelleen todella todella väsynyt. Lääkitystä joudutaan muuttamaan vieläkin ja masennus voi palata. Minulla ja miehelläni on taustalla vakava loppuunpalaminen, josta toipuminen vie oman aikansa. Sitä ei voi kiirehtiä.

Blogiin ei välity kuin murto-osa siitä mitä päivisin teen. Joskus on myös päiviä, jolloin en tee yhtikäs mitään. Arkeni todellisuus ei välity täysin läpinäkyvästi tänne blogiin eikä sen tarvitsekaan. Se että hymyilen jossain blogikuvassa ei tarkoita että hymyilisin kaiken aikaa. Minullakin on yksityiselämä, jonka osista en puhu teille mitään.

Miten kerrot lapsillesi aikanaan tämän ajanjakson?

Hyvä kysymys. Sen aika koittaa sitten, kun lapset ymmärtävät vähän paremmin. Nyt olemme selittäneet heille, että äitillä ja isillä on sairaus joka tekee sen, että olemme todella väsyneitä ja ärtyneitäkin. Se sairaus on pään sisällä eikä näy muille. Sen sairauden takia äiti ja isi ei voi huolehtia teistä lapsista joka päivä. Mutta äiti ja isi tulee kyllä kuntoon ja sitten voimme olla taas yhdessä.

Myöhemmin lapset varmasti alkavat ymmärtää laajemmassa mitassa mistä on kysymys. Heille alkaa valjeta sanojen masennus, burn out, kaksisuuntainen mielialahäiriö ja persoonallisuushäiriö merkitys paremmin. Lapset alkavat ymmärtää, miksi vietin kuukausia sairaalassa. He ymmärtävät, miksi äiti ja isi riitelivät, olivat välillä pahalla tuulella, ennen kuin pääsivät uuteen perheeseen. He tajuavat, että syvästä rakkaudesta annoimme heidät “lainaan” toiseen perheeseen. Tulen kertomaan lapsilleni aikanaan, miten syvästi tämä elämänvaihe satutti minua sisältä, miten kurjalta tämä tuntui lasteni puolesta. Uskon että he tulevat ymmärtämään.

Meidän lapset voi nyt oikein hyvin. Niin hyvin kuin he vain voivat voida näissä olosuhteissa. Kaikki lasten kanssa tekemisissä olevat aikuiset ovat tätä mieltä. Meidän lapsilla ei ole nyt mitään hätää. He eivät tarvitse tällä hetkellä terapiaa eivätkä muutakaan psyykkistä ammattiapua. Me ollaan onnistuttu vaikeissakin olosuhteissa antamaan lapsillemme hyvät eväät elämään, me ollaan tehty parhaamme, ja mulla on siitä tosi hyvä mieli.

***

En laittanut tähän postaukseen yhtään kuvaa. Aina ei tarvitse olla kuvia. Jokuhan voi pahoittaa niistä mielensä. Aina ei edes ole kuvia kuvaamaan parhaiten sitä tunnetilaa joka sisälläni on. Joskus vain sanat riittävät kertomaan sen, että mun elämän todellisuus on tässä ja nyt.

Huomenna käynnistyy lupaamani kauniin Petals-vadin arvonta blogissani! Pysykäähän siis kuulolla =)

 

Comments

  1. Juuri näin! Olen itse myös sairastunut vakavaan masennukseen, tosin vointini on hiukan parempi kuin sinulla, pystyn jopa jotenkin käymään työssäni. Olen kokenut suureksi ongelmaksi sen, että masennus näyttäytyy suurelle joukolle tietynlaisena, oletusarvoisesti masentunut ihminen ei siivoa, meikkaa tai käy edes suihkussa! Hän vain makaa masentuneena, aivan varmasti joillekin masennus voi oireilla myös näin, mutta toivoisin että myös meille, jotka meikkaamme tai siivoamme ja sisustamme annettaisiin rauha sairastaa ja toipua! Minä saatan tuntea tuskaisuuteen asti ahdistusta ja tuskaa mutta ei se välttämättä näy ulospäin. Saatan hymyillä valokuvassa vaikka tekisi mieli itkeä. Ja toisaalta minulla masennukseen liittyy myös se, että ei pysty itkemään. Ja mitä tulee kuviisi, niin minusta on kertakaikkiaan ihana katsoa siistejä ja seesteisiä kuvia, sotkua näkyy meillä kotona kyllä ihan tarpeeksi 😂.

    • Joo olen kohdannut ihan samoja ennakkoluuloja, että masentunut ihminen ei voi olla huolitellun näköinen, iloinen eikä hän voi jaksaa sisustaa tai shoppailla. Ja jos hän näin tekee, hän ei ole oikeasti masentunut! Tämä on mitä suurinta ennakkoluuloisuutta! Mulla onneksi masennusoireet on lievittynyt uuden lääkken myötä ja voin paljon paremmin. Siltikin olen sairas ja kuntoutustuella. Se etten juuri nyt ole masentunut ei tarkoita ettäkö olisin terve =) Saatan olla kuntoutustuella vielä monta monta vuotta. Sellainen tunne mulla itselläni on. Tosi harmi kuulla että sullakin on vakavaa masennusta. Sellainen vie ihmisestä voimat ja elämänilon. Mullle kodin siivoaminen ja laittaminen tuo iloa. Siksi en usko että tulen muuttamaan kuvieni tyyliä =)

  2. Olen huomannut elämässä ihan yleiselläkin tasolla, että ne, jotka eivät todellisuudessa tiedä toisten elämäntilanteista mitään, arvostelevat niitä kaikista eniten. Kun taas ne, jotka tietävät, ovat hiljaa. Näin se menee blogeissakin. Tärkeintä on, että te itse tiedätte sen todellisuuden missä elätte. <3

    • Niinpä! Näin se monesti menee. Mun mies sanoi mulle, ettei mun tarvii tänne blogiin perustella asioita eikä juurta jaksain selvittää sijoituksen syitä. Ei mun tarvitsekaan. Mutta en vain voi olla hiljaa, jos päivä toisensa jälkeen ratkaisujani kyseenalaistetaan ja arvostellaan ja uhkaillaan, että tästä koituu minulle ja lapsilleni ongelmia. Toiset aikuiset niitä ongelmia aiheuttaa, ei sairauteni itsessään. En häpeä sairauttani enkä tilannettamme. Aion opettaa tätä tervettä asennetta myös lapsilleni. Kaikkia ihmisiä pitää pystyä kunnioittamaan.

  3. Kiitos tästäkin postauksesta. 😊 Jäin miettimään, että tivaisivatko nämä kysymysten esittäjät tällaisia asioita sukulaisiltaan tai hyviltä ystäviltään. En minäkään usko, että voisit yhtään paremmin, mikäli lopettaisit kaikkien mukavien asioiden tekemisen, harrastamisen ja ajattelemisen. Päinvastoin, se maksimoisi kurjuuden.

    Todellisuudessahan kaikki meistä antavat itsestään tietyn kuvan, ei sotkuja ja riitoja ja negatiivisia asioita esitellä joka paikassa. Eikä se tee meistä muistakaan teennäisiä tai pintapuolisia. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja seuraan blogisi tekstejä huolimatta siitä, ovatko ne välillä syvällisiä vai pintapuolisia. Elämään mahtuu monta sivua, teillä on nyt rankemmat ajat. Toivottavasti vointisi kääntyy paremmaksi. ❤️

    • Kiitos, olipa hyvin sanottu! En minäkään usko että nämä ihmiset kysyisivät ystäviltään tällaisia asioita tällaiseen kyseenalaistavaan sävyyn. Minulta on helppo kysyä kun olen heille vieras ja minua on helppo osoittaa sormella. Me eletään nyt vaikeita aikoja, mutta olen aika varma, että helpommat ajat on edessä =)

  4. En ymmärrä, miksi ihmisten on niin vaikea ymmärtää, että masennus on yhtälailla sairaus kuin esimerkiksi syöpäkin. Eihän syöpää sairastavakaan välttämättä lopeta harrastuksiaan syövän takia eikä häntä siihen vaaditakaan, Miten tämä tilanne muka eroaa joidenkin lukijoiden mielestä msennukseen nähden. En jaksa ymmärtää näitä mustavalkoisia ihmisiä jotka eivät halua nähdä asioista muita näkökulmia kuin vain omansa! Suvaitsevuus, minne se on hävinnyt? Joka tapauksessa toivon sinulle ja perheellesi kaikkea hyvää ja jaksamista! On ihana seurata blogiasi ja huomata selkeätä muutosta parempaan voinnissasi.

    Ihanaa kevään odotusta sinne!

    • Kiitos paljon kivoista sanoistasi! Ei voi odottaa että kaikki ymmärtäisivät. Ehkä tärkeintä onkin että me itse ymmärrämme ratkaisumme =) Toivon myös sinulle ihanaa kevään odotusta! <3

  5. Unohtui tuosta kommentista, on monta kertaa pitänyt pyytää, että voisitko tehdä postauksen torkkupeittojen taittelusta😊 Ne on aina niin houkuttelevan näköisesti aseteltu!

    • Kiitos toiveesta👍😊 Täytyy pistää korvan taakse! Tätä on nimittäin eräs toinenkin pyytänyt😘

  6. Nämä on omia asioitanne ja te toimitte niinkuin itse parhaaksi näette.selität kovasti,et tarvitse “somen”hyväksyntää.varmasti toimitte parhaan kykynne mukaan!

    • Kyllä. Näin se on, en tarvitse muiden hyväksyntää asialle. Mutta koska olen nämä asiat tuonut blogiin, minä haluan perustella ne lukijoilleni, varsinkin siksi koska ratkaisujani on rankasti kyseenalaistettu lukuisia kertoja. Jotkut eivät ymmärrä ratkaisujamme, vaikka kuinka selostaisin tilannetta, mutta onneksi suurin osa ymmärtää. Nyt kun olen asian käsitellyt täällä, ja vastannut yleisimpiin kysymyksiin, jätän asian rauhaan ja keksityn muihin aiheisiin blogissa:)

  7. Kiitos Annika blogistasi. Minä nautin katsella kaunista kotianne ja saan siitä itsekkin inspiraatiota. Nostan hattua, että jaksat touhuta ja tehdä asioita. Kukaan ei voi tietää mitä toinen ihminen prosessoi ja minkälaista tahtojen taistelua käy sisällään, ulkoisesti voi kaikki näyttää kauniilta, harmooniselta ja huolitellulta. Olen kyllä hieman järkyttynyt siitä mitä ihmiset kyselevät ja vielä kirjoittavat. Joskus joku möyläytys saattaa suusta lipsahtaa itse kultakin mutta että kirjoitettu teksti lähtee eteenpäin…jaksamista Sinulle ja perheellesi.

    • Minuakn joidenkin “möläytykse” järkyttää. Kaikkia kommentteja en ole pystynyt edes julakisemaan niiden sisällön takia. Jos mulle tulee jostain kommentista todella paha olo, mulla on oikeus olla julkaisematta sitä. Onneksi kuitenkin valtaosa kommenteista on ihan mahtavia, joista tulee hyvä mieli pitkäksi aikaa, kuten tämä sinun kommenttisi =)

  8. Hei!
    On se vaan käsittämätöntä, että jos joku pitää julkista blogia, niin se oikeuttaa kyselemään ja kyseenalaistamaan toisen elämää ja ratkaisuja. En ymmärrä lainkaan sitä ennakko-olettamusta, että vakavasti masentunut ihminen olisi aina automaattisesti likaisessa kodissa elävä, ulkonäöstään huolehtimaton, päihdeongelmainen ihmisraunio. Eikö ns. normaali perheenäiti voi/saa sairastua? Eikö tämä normaali perheenäiti saisi saada apua yhteiskunnalta päästäkseen taas jaloilleen? Siinä miehesi on aivan oikeassa, että et ole kellekään selitysvelvollinen. Ne lukijat, jotka näitä päättömiä kommentteja ilkeää heittää, tekevät sitä varmaan jatkossakin. Heille se on varmaan pakotie omasta pahasta olosta. Kaikkea hyvää sinulle ja aurinkoista evään jatkoa! <3

    • Nyt ollaan kyllä ihan asian ytimessä! Kiitos että jätit tämän kommentin:) On hienoa havaita että mulla on näin fiksuja ja ymmärtäväisiä lukijoita❤ olen myös aivan varma että ne jotka minulle ilkeitä kommentteja lähettää, eivät lopeta niiden lähettämistä. Eivät ennen kuin lopettaisin itse blogin. Aina löytyy vihaajia, aina löytyy kateellisia, aina löytyy niitä jotka ei vaan halua ymmärtää. Ja sekin on ymmärrettävää. Ei vaan pysty miellyttämään kaikkia vaikka päällään seisoisi. Se toisinaan tekee bloggaamisesta raskasta ettei pysty vaientamaan arvostelijoita. Mutta onneksi mulla on tuhansia sellaisia lukijoita jotka ovat mun puolella, tukevat ja kannustavat ja ymmärtävät että olen ihan samanlainen ihminen kuin kaikki muutkin, vikoineen ja vahvuuksineen😊

  9. Aikoinaan kirjoitin itsekin blogia ja toisinaan tuntui, että jotkut ihmiset halusivat tahallaan ymmärtää asioita väärin. Sama minulla on äitini kanssa. Hän toistuvasti haluaa ymmärtää sanoja, tekojani ja valintojani väärin, jotta vain pääsisi parjaamaan minua. Se on surullista, etenkin kun lapsillani on häntä vaikea tavata kun hän haukkuu minua ja miestäni aiheetta lapsillemme. Sekä oikeastaan kaikkia muitakin ihmisiä jotka ovat vain meidän kanssa tekemisissä.

    Pintaraapaisunhan sinä blogiisi elämästäsi annat, mutta kuitenkin niin hyvin kirjoitat asioista että kyllä niitä syvällisemmin pystyy pohtimaan. Olen pitkään seurannut blogiasi ja lukenut tekstisi ajatuksella, eikä kyllä ikinä olisi tullut mieleenkään pohtia tai kysyä sinulta mitään vastaavaa hölmöä.

    Jatkat vain samaan malliin, olet ihana ihminen kaiken kaikkiaan <3

    -Iina

    • Heippa Iina ja kiitos! =) Ihanaa kuulla että olet lukenut blogini tekstejä ajatuksella. Mulla on blogissa monia syvällisiä postauksia, ja jos joku lukija on ohittanut ne tai lukenut pintapuolisesti, kokonaiskuva minusta saattaa jäädä hyvinkin suppeaksi ja jopa pinnalliseksi. Rakastan eniten kirjoittaa syvällisiä, pohtivia tekstejä. Silloin tunnen oikeasti eläväni, kun saan kirjoittaa jostain minulle tärkeästä aiheesta. Se voi olla että jotkut lukijat tahallaan ymmärtävät väärin kaiken mitä sanon ja vääntelevät sanojani niin että pystyvät kiusaamaan minua. Olen kuitenkin iloinen jokaisesta lukijastani ja toivon että me kaikki osaisimme käyttäytyä täällä blogin puolellakin ihmisiksi.

  10. Palaute lähinnä näille ilkeille viestien lähettäjille:

    Kysyttekö samoja pistäviä kysymyksiä esim.työtoverilta , ystävältä,sukulaiselta tai naapurilta joka on eronnu ja lähtenyt vaikka uuden “rakkauden” perään jättäen lapset?

    Näitä henkilöitä on paljon jotka “kuuntelee sydämensä ääntä”ja silloin ei lasten olemassa olo ole prioritteeteissä ykkösasia.
    Oma halu vie mennessään.

    Ymmärrän erot mitkä johtuu toisen väkivallasta ym.narsistisesta käytöksestä ja on haitaksi jopa vaaraksi lapsille/puolisolle.

    Perheenjäsenen sairaus joka pakottaa sijoitusratkaisuun on taas itsestä “riippumaton tilanne”.
    Kukapa haluaa olla sairas ja vielä niin että se vaikuttaa kaikkeen arkiseen tekemiseen.

    Annika teillä on kuitenkin perhe useamman päivän viikossa “yhdessä” 👨‍👩‍👧‍👦 ja lapset saa äidin ja isän yhtaikaa rinnalleen ❤.

    Ikävien viestien lähettäjät loukkaa myös meitä blogin lukijoita saatika kirjoittajaa.
    Minulla ainakin nousee kiukku kuinka ihmiset on toisilleen julmia vaikka ei tiedetä tosiasioita.
    .
    Miettikää “kultaista sääntöä” … mitä tahdotte toisten tekevän teille tehkää samoin heille 💕
    Miettikää kaksi kertaa mitä kirjoitatte henkilölle joka on kokenut raskaimman tilanteen mihin äiti voi joutua.
    Miksi pitää lyötyä lyödä aina vaan uudelleen.

    Voimia Annika😘

    • Kiitos Miisu hyvistä ajatuksistasi, jotka toivat uuden näkökulman asiaan! On totta, että nykypäivänä perheet hajoaa muistakin syistä kuin vain siksi että lasten pitää asua sijaisperheessä vanhempien sairauden takia. Sijoitustilanteissa ero ei ole vanhempien päätös, vaan tilanteen ja olosuhteiden pakosta tehty ratkaisu, jolla pyritään korjaamaan tilanne kotona ja antamaan lapsille paras kasvuympäristö sillä aikaa kun vanhemmat ovat sairaana. Jos perhe hajoaa avioeron tai asumuseron takia, tilanne on aivan toinen. Silloin jompikumpi tai molemmat puolisoista asettavat yleensä halunsa ja tunteensa lasten edelle. Ei pidetä perhettä kasassa, vaan erotaan. Perheen hajoaminen pysyvästi on lapsille aina kauhea kokemus, olipa taustalla mitkä syyt tahansa. Jokaisen kannataisikin miettiä tätä puolta asiasta ennen kuin tulee minua arvostelemaan siitä, että tarjosimme lapsille väliaikaisen kodin muualta, jotta heidän olisi hyvä palata aikanaan kotiin, ehjään ja onnelliseen perheeseen.

  11. Olen jo pitkän aikaan halunnut kommentoida sinulle. Olen seurannut joidenkin ilkeitä kommentteja ja täytyy ensinnäkin sanoa, että olet kyllä varmasti pohjimmiltasi vahva ihminen, kun kestät tuon kaiken kritiikin! Koskaan ei saisi toisen elämästä tehdä olettamuksia tai johtopäätöksiä vain sen perusteella mitä ulospäin näkyy, sillä koskaan ei voi tietää mitä asioita toinen käy juuri läpi. Olen myös sen omassa elämässä huomannut. Minulla on juuri vuoden täyttänyt tyttö ja voin kyllä kertoa, että kulunut vuosi on ollut ehdottomasti henkisesti uuvuttava ja rankin vuosi elämässäni, vaikka päällepäin meillä onkin suloinen tyttö, siisti koti ja matkustelemme yms. Tuntuu vain monesti, että raha suurimmaksi osaksi määrittelisi meneekö hyvin vai huonosti. Jos ei ole taloudellisia huolia, ei saisi olla myös muitakaan huolia…

    On hienoa, että uskallat puhua ääneen sairaudestasi ja lisätä tietoisuutta. Käsitykseni masennuksesta on kyllä tämän blogin myötä muuttunut. 🙂 Uskon kyllä että varmasti teette kaikkenne, että lapsilla on hyvä olla! Olen myös saanut paljon inspiraatiota kodistasi. Se on kyllä niin ihanan näköinen koti ja olit saanut laitettua lastenhuoneenkin niin suloisen näköiseksi! 🙂

    Tästä päätyi nyt tulemaan ehkä hieman sekava kommentti, mutta paljon voimia sinulle ja hyvää kevättä! <3

    • Ei ollut lainkaan sekava kommentti vaan oikein hieno kommentti! =) Kiitos sinulle tosi paljon. Ja mahtavaa kuulla että käsityksesi masennuksesta on muuttunut blogin myötä. Minullekin masennus oli vieras asia vielä vuosi sitten kunnes itse sain tietää sairastavani sitä. Minullakin oli masentuneita kohtaan ennakkoluuloja ja käsityksiä, jotka eivät pitäneet paikkaansa. on hienoa kun voi oppia uusia asioita elämästä ja sairauksista, joiden kanssa monet ihmiset kamppailevat. Harmi kuulla että sinulla on ollut rankka vauvavuosi. Voin uskoa sen. Äitinä oleminen on henkisesti raskas ja vakava vastuu. Se ei ole pelkkää suloista vauvantuoksuista arkea. Joskus siihen voi sisältyä hyvinkin synkkiä sävyjä. Toivon sinulle oikein kovasti voimia ja pusuja pienelle tytöllesi! <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

eighteen + fifteen =