Top

MILTÄ MASENNUS TUNTUU?

´masennus-5270-01Niinä yön tunteina kun uni minusta jälleen pakeni, päätin kirjoittaa tuntemuksistani paperille. Tunteiden ja ajatusten kirjoittaminen on terapeuttista. Niin ainakin haluan uskoa. Varoituksen sana: tämä kirjoitus kannattaa jättää lukematta, jos hakee tästä blogista vain kevyempiä aiheita.

Nyt päästän teidät ajatusteni sisälle ja kerron omasta kokemuksestani, miltä vakava depressio tuntuu.

Masennus on kuin musta pahantahtoinen liero

Masennus on kuin musta pahantahtoinen liero, joka tunkeutuu aivoihin ja tekee sinne umpisolmuja. Liero kiemurtelee aivoissa ja edetessään valtaa alaa terveiltä ajatuksilta. Mustan lieron ainoa tarkoitus on näivettää ihminen ajatus ajatukselta ja sen jälkeen tappaa.

Kuolemasta tulee uusi ystävä

Vaikka kuinka syvästi arvostankaan elämää ja kuinka kiitollinen olenkaan siitä, että olen saanut elää maan päällä, elämänhaluni on ollut heikentynyt. Luullakseni vain harva ymmärtää, miltä tuntuu kun ei jaksaisi enää elää. Ei enää edes haluaisi elää. Kun haluaisi vain antaa olla, luopua tästä tuskasta, päästä eroon kaikesta. Odottaa kuoleman unessa vailla kärsimystä ja kalvavaa tuskaa. Kuolemasta tulee uusi ystävä.

Kipua, jonka sijaintia ei voi määrittää

Syvästi ja pitkäaikaisesti masentuneena eläminen on tuskallista.Kipu voi olla konkreettista tai psyykkistä, mutta sen kanssa eläminen saa olemassaolon tuntumaan rangaistukselta. Jokainen ajatus sattuu. Se on kipua, jonka sijaintia ei voi määrittää.

´masennus-5274-01

Monet sanovat minulle, että kyllä tämä ajan mittaan helpottaa. Että kyllä vielä jonain päivänä voin paremmin. Miksi uskoisin siihen? Joinakin hetkinä en jaksa uskoa enää mitään. Ajatukset ovat hetkittäin ainoastaan täynnä tuskaa. Pimeää, ahdistavaa, lohdutonta tuskaa.  En tiennyt että jotain näin synkkää pimeyttä on olemassa.

Kaikki tuntuu enemmän ja vähemmän tyhjänpäiväiseltä. Haluaisin vain nukkua. Kääntää kylkeä, tuntea peiton lohduttava lämpö. Kunpa kunpa kunpa vain ei tarvitsisi enää herätä aamulla.

Ei huvittaisi nousta sängystä ollenkaan. Vessaankin nouseminen ärsyttää. Kovia ääniä ja lasten aiheuttamaa meteliä on vaikea kestää. Ärsyynnyn mitättömistä asioista ja saatan muuttua hetkessä sähiseväksi ampiaiseksi, joka kiusaa toisia pisteliäillä sanoilla tai hyökkään kuin nurkkaan ahdistettu villipeto.

Ei huvittaisi laittaa ruokaa, en jaksaisi syödä. Kun saan lämpimän ruoan eteeni, katselen annosta, pyörittelen sitä haarukallani ja purskahdan itkuun. En saata syödä suupalaakaan.  Kyyneleet valuvat poskiani pitkin ja tippuvat syliini. Vilunväreet kulkevat pitkin kehoani. Päivittäin joka aamu kuitenkin nousen sängystä, pukeudun, siistiydyn, ehostaudun. Levitän peiton sängylle ja asettelen siihen tyynyt. En oikeastaan tiedä miksi. Ne ovat rutiineja, jotka suoritan tuntematta erityisemmin mitään.

´masennus-5249-01

Kammottavat syyllisyydentunteet

Välillä tulee parempia päiviä. Vaikka herään väsyneenä, alan touhukkaana puuhastelemaan kotona. Saatan innostua kuuntelemaan musiikkia, leipomaan, jynssäämään kaakeleita, kiillottamaan hanaa, järjestämään kaappeja, shoppailemaan ja tapaamaan ystäviä. Saan aikaan tavattoman paljon asioita. Höyryän niin, että väsytän itseni helposti aivan totaalisesti. Kyllä minä tiedän miksi. Jatkuvalla touhuamisella koitan painaa pois ajatukset, joita on tuskallista päästää tietoisuuteen: kammottavat syyllisyydentunteet. Vain yhdestä itsesyytöksestä olo voi hetkessä muuttua äärettömän syylliseksi, surulliseksi ja purskahdan itkuun. Illalla tunnen jokaisessa jäsenessäni väsymyksen konkreettisena paineentunteena. On pakko hellittää. On annettava tilaa kaikille ajatuksille.

´masennus-5286-01

On pakko hellittää. Voimat eivät riitä samaan mihin mielikuvitukseni pystyy

Luultavasti on niin etten enää koskaan pysty odottamaan itseltäni likimainkaan samoja suorituksia kuin aiemmin. Voimani eivät yksinkertaisesti riitä samaan mihin mielikuvitukseni pystyy. On alettava hyväksymään voimien rajallisuus ja laskettava omaa vaatimustasoa.

On hetkiä, joista saan erityisesti voimaa. Kun saan halata omaa puolisoani ja tuntea hänen lämpönsä rintaani vasten, kun saan halata rakasta ystävää ja omia lapsosiani, joilla on erityinen paikka sydämessäni ja joita olen sydämeni alla kantanut, tunnen miten syvästi rakastankaan elämää.

´masennus-5284-01

Odotan vain aikaa ja näen silmissäni jo päivän, kun voin hypähtää rakkaimpieni kaulaan, sulkea heidät lämpimään syleilyyn ja itkeä onnen loputtomia kyyneliä. Istua rakkaani vierellä ääneti, katsoa kaikkea kauneutta ympärillämme ja tuntea sisäistä rauhaa, jollaista en ole koskaan ennen kokenut. Olen päättänyt kestää.

Masennus, tiedän mihin pystyt, mutta minua sinä et nujerra.

 

 

 

Comments

  1. Kiitos, että kirjoitit edelleen avoimesti tästä aiheesta. Paljon voimia sinulle!

  2. 💔
    Kiitos, kun avauduit.
    Et ole yksin.
    Ajatuksiisi voi samaistua..
    ❤️Voimia jokaiseen päivään, yöhön, hetkeen❤️

  3. Niin kaunis, herkkä ja puhutteleva postaus. On todella rohkeaa kirjoittaa näin arkaa aihetta julkiseksi,kun moni varmasti pitää elämääsi täydellisenä. Arvostan todella, että näytät miten kaunis ulkokuori voi kätkeä sisäänsä todella vaikeita asioita.

    Anna itsellesi aikaa parantumiseen sekä tutkaile sisimpääsi ja kuuntele mitä sydämmesi sinulle sanoo.❤ Uskon, että jonain päivänä voit sanoa itsellesi suoraan sydämestä “olen onnellinen ja rakastan elämääni”❤

  4. Kiitos kirjoituksesta ❤ samoja hetkiä omassa arjessa. Kiitos kun uskalsit jakaa nämä ajatukset mitä meistä moni ei voi.

  5. Rohkea ja pysäyttävä kirjoitus. En itse ole kokenut tuon kaltaista masennusta, mutta jotkin kohdat kirjoituksestasi tuntui inhottavan tutuilta. Reilu vuosi sitten elämältäni meinasi kadota pohja parisuhteen petosten vuoksi. Jonkin aikaa elämä ei yhtäkkiä tuntunutkaan hyvältä, päivät oli elettävä rutiinilla läpi. Illala huokaisten istua sohvalle ja iloita siitä, että lapset ovat nukkumassa. Tuntui, etten pääse siitä pahasta olosta ja päässä pyörivistä ajatuksista ikinä eroon. Tuleeko elämäni aina olemaan tällaista? Pikkuhiljaa pääni alkoi selvitä ja mieli palautua entiselleen. Ensin oli hyviä hetkiä, toivon pilkahduksia. Sitten jo melkein kokonaisia päiviä, kun huonot ajatukset eivät vallanneet mieltä. Nyt jo kuukausia, kun en anna mielen täyttyä pettymyksestä ja vihasta. Olen päättänyt keskittyä hyvään, vaikkei se aina helppoa olekaan. Vastoinkäymisissä mieli yrittää tukkeutua huonoista ajatuksista, mutta olen päättänyt, että asiat järjestyy aina jotenkin. Hyvin tai huonosti, toivottavasti hyvin.

    Mukavaa juhannusta sinulle ja teidän perheelle! Voimia tähän päivään ja tuleviin. Onneksi on perhe, joka kantaa. Ainakin itselle lapset tuovat paljon voimaa, vaikka sitä myös vievätkin 🙂

  6. Halauksia Annika! Onneksi sun ei tarvii kestää yksin. Hirmuisesti voimia sinulle! Älä luovuta!!❤

  7. Paljon voimia ja ilon pilkahduksia elämääsi. Vetää sanattomaksi. On kuitenkin tärkeää tuoda tällaisia asioita jo yleisestikin julkisuuteen, saatika, että henkilökohtaisesti toivon todella, että myös nämä kirjoituksesi tuovat sinulle elämänhalua ja luo uskoa tulevaan.

  8. Kiitos tästä postauksesta. Et tiedäkään, kuinka tuttuja tuntemuksia nuo ovat. 🙂 Varsinkin tuo ettei jaksa uskoa siihen, että joskus helpottaa. Siihen oli minunkin todella vakea uskoa vielä muutama vuosi sitten. Minun mielestäni sairaus helpotti aivan huomaamattaan ja nyt seison todella tukevalla maaperällä. Täysin tietoisena siitä, että masennus voi joskus uusiutua. Toivon ettei niin kävisi.
    Voimia sinulle taistelusi kanssa. Tiedän ainakin omalta kohdaltani, millaista taistelua joudut käymään. Toki, masennuksissakin on eroja.

    • Jenni, kiitos että jaksat kommentoida blogiini. Se tuntuu todella ilahduttavalta! Muistan kun olet kertonut, että olet sairastanut masennusta menneinä vuosina. Olen niin pahoillani siitä 🙁 On varmaan aivan totta että olo lähtee vaivihkaa kohenemaan pikkuriikkisen päivä kerrallaan ja lopulta, kuin huomaamatta, toimintakyky ja elämänhalu on palannut ainakin lähes ennalleen. Sitä toivon kovasti, vaikka lääkärit ovat sanoneet, että täydellisen työkyvyn palautuminen vienee kohdallani vuosia… Toivon teidän perheelle ja pienokaisen odotukseen paljon voimia ja onnenhetkiä. Vaalikaa toisianne <3

  9. Rakas ystäväni. ❤️ Pitkään masennusta sairastaessani pystyin hyvin samaistumaan läpikäymiisisi tunteisiisi, vaikka toki jokainen kokee sairauden omalla tavallaan, omilla tunteillaan.

    Oman masennukseni alkuvaiheessa pahinta oli epätietoisuus, mistä ahdistava oloni johtui. Tieto sairaudesta toi olooni pienen helpotuksen. Pahimpina hetkinä tosin mitkään hyvää tarkoittavat sanat keneltä tahansa eivät auta pätkän vertaa, koska ne eivät postaneet sen hetken tuskaa. Se kertoo sairauden raadollisuudesta ja kuinka syvältä se syö ihmistä.

    Minustakin ajatus kuolemasta on välillä tuntunut välillä helpommalta vaihtoehdolta mutta silloin olen yrittänyt muistaa, että tällaisten ajatusten takana on sairauteni, en minä. Emme ole yhtä kuin sairautemme eikä saamamme diagnoosi määritä meitä ihmisinä tai arvoamme.

    En sano, että “kaikki järjestyy ajan kanssa” koska tiedän oman sairauteni pohjalta, ettei se poista tämän hetken olotilaa. Sen kuitenkin haluan sanoa, että oli tuskasi miten syvää vain, niin missään hetkessä et ole yksin. Olet todella tärkeä ja arvokas ja hyvin rakas ystävä. Ei luovuteta, eihän? ❤️

    • Kiitos kiitos ihana ystäväni! <3 On aivan totta että mitkään lohduttavimmatkaan ja hyvää tarkoittavat sanat eivät välttämättä auta yhtään mitään. Mitkään sanat eivät voi poistaa meidän sairaan mielen ajatuksia. Mutta silti ne ovat korvaamattomia, koska ne muistuttaa siitä, että olemme rakastettuja, tärkeitä, arvokkaita. Emmekä ole yhtenäkään hetkenä yksin, vailla tukea. Olen päättänyt kestää, mutta tiedän, että sen päätöksen pitäminen tulee olemaan hetkittäin hyvin vaikeaa. Onneksi olet olemassa <3

  10. Kiitos tästä kirjoituksesta. Itkien luin, koska koen täysin samoin. Voimia.

    • Aivan mahtava kuulla. Ei siis se että itket eikä se että olet masentunut vaan se, että voimme jakaa yhteisen vaikean koettelemuksen. vertaistuen saaminen ja antaminen on yksi parhaimpia asioita sairauden aikana 🙂

  11. En tunne sinua, mutta halaan lämpimästi. En osaa sanoa mitään, en vaikka olen elänyt samoissa mustissa vesissä. Toivon sinun kuitenkin tuntevan ettet ole yksin, ja että jokainen meistä saman kokeneista toivoo sinun jaksavan aina sen vaikean hetken yli. Ei tarvitse elää huomista, vain hengittää hetken kerrallaan.

    • Viisaasti sanottu. Tarvitsee jaksaa vain tämän yhden hetken kerraallaan. ´Vaikka hetki olisi kuinka tuskallinen ja toivoton, se kestää vain sen hetken ja seuraavaksi tulee aina parempi hetki vaikka se kestäisi vain lyhyen aikaa. Tämän olen itsekin todennut 🙂 Ja se antaa voimaa kestää. Tietysti myös ystävien/sukulaisten/ rakkaiden apu on korvaamatonta 🙂

      • Tältä minustakin tuntuu. Se että selviää niistä hetkistä luo toivoa uusiin hetkiin.

        Onneksi meillä on läheisiä, heille saa olla niin kiitollinen!

        • Totta! Jokainen selvitty hetki on eteenpäin. Vaikka tuntuu että junnaa paikallaan, se ei todellisuudessa olekaan sitä. Ja totta on että ilman läheisiämme meistä ei varmaan kukaan selviäisi pitemmän päälle <3

  12. <3
    Tämä kyllä kolahti. Pahimpana masennuskautena asetin itselleni yhden tavoitteen: haluan olla edes yhden päivän ajan oikeasti onnellinen.

    Lähetän sulle virtuaalina maailman isoimman rutistushalauksen. Kyllä me selvitään tästä! Kyllä mekin vielä löydetään ulos masennuksesta. Ehkä se päivä ei ole just vielä tänään, mutta haluan uskoa, että se päivä tulee vielä. Ehkä jo pian?
    Tsemppiä, olet ihana ja todella rohkea!! <3

    • Onpa hienosti sanottu. Tosiasia on mitä olen viime aikoina miettinytkin, on se että varsinkin pitkäaikaisesti masentuneena on vaikea tuntea olevansa onnellinen. Masentunut tuskin tuntee olonsa onnelliseksi. Tiettyinä hetkinä tunnen kuitenkin oloni paremmaksi kuin tuskallisina hetkinä. Silloin näen jopa iloisia ja toiveikkaita asioita edessäni olevan 🙂 Toivon sinullekin paljon paljon voimia raskaassa elämänvaiheessa.

  13. Itketti kun luin tätä. Kaunis ja koskettava kirjoitus samalla.Paljon jaksamisia sinulle. Ei luovuteta 😉😍

    • Voi että, kiitos paljon! Koitin pukea sanoiksi kaikki ne tuskallisimmatkin tunteet joita minulla on valitettavasti ollut. Olen kärisnyt myös itsetuhoisista ajatuksista aika ajoin, mutta niihin olen saanut tietysti apua eikä niiden suhteen ole enää hätää (toivon mukaan :D) Ei varmasti luovuteta!<3

  14. Puit upeasti sanoiksi sen, mitä on hyvin vaikea useimmiten -ei masentuneelle- kertoa sanoin. Tämä teksti on sellainen, jonka voisi näyttää jonkun kysyessä miltä masentuneen olo tuntuu. Upeaa, että kirjoitat näin herkästä asiasta ja puet sanoiksi sen mitä itsekkin, ja varmasti monet muutkin tuntevat. ❤️ Paljon voimia sinulle ja lämmin halaus ❤️

    • Oi miten kiva kuulla että teksti tuntuu osuvan oikeaan 🙂 Olen sellainen runosielu ja mulle kirjoittaminen on tapa purkaa mieltä ja helpottaa oloa. Kehittelen usein tällaisia syvällisiä tekstejä mielessäni ja kirjoitan niitä aina välillä sitten ylös. Vain pieni osa päätyy blogiin 🙂

  15. Paljon voimia ja halauksia Sinulle❤️ toivon niin sydämestäni että pystyt selättämään tuon kamalan masennuksen madon ja saat olla jälleen onnellinen oma itsesi ❤️

  16. Heippa.

    En oo pitkään aikaan käynyt blogeja lukemassa ja löysin tänne tieni ystäväni kautta kun kyselin sisustusblogeja. Et arvaa kuinka yllätyin tästä tekstistä, positiivisesti. Niin suoraa ja rehellistä puhetta.

    Tiedän itse tasan tarkkaan nuo tunteet ja kuinka haluaisi ulos sieltä omasta pääkopasta. Kuinka se musta vesi imaisee vain syvemmälle vaikka kuinka pyristelee pois. Ja taas toisena päivänä melkein voi unohtaa että eilen heilui katkeavalla oksalla, valmiina jo luopumaan toivosta.Menee, tekee, nauraa, on vain. Hullunkuristakin jopa tämä ihmismieli.

    Luja halaus sinulle! Täällä poljetaan samoissa vesissä mutta periksi ei anneta <3

  17. Tuli itku ❤.Niin samaistun näihin tunteisiin koska samoissa synkissä vesissä olen kanssa itsekin ollut pari vuotta sitten.Paljon haleja ja jaksamista!Näistä pääsee ylös vaikka välillä tuntuikin lohduttomalta muistan hyvin.

    Pian ihan pian koittaa päivä jolloin entisiä ei muistella ja voidaan olla onnellisia joka ikinen päivä 😍.

Trackbacks

  1. […] kertoa sairaudestani kaikessa karmeudessaan. Tästä voit lukea kirjoitukseni Ei koskaan tyyntä ja Miltä masennus tuntuu. Tällaisten asioiden paljastaminen tuntui siltä, kuin olisin paljastanut itsestäni jotain […]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

11 − nine =