Top

MALTANKO PYSÄHTYÄ TARPEEKSI USEIN?

Elokuun seitsemäs päivä 2017.

Raapustan uuteen, tyhjään kalenteriini ensimmäisen merkinnän  huolimattomalla käsialalla: “Osastolle.” Taidan aavistaa, että en ole ihan heti palaamassa kotiin. Suljen kalenterin ja jätän sen työpöydälleni. Painan kotioven kiinni mietteliäänä.

Seuraavan kerran, kun avaan kalenterini, on lauantai, seitsemäs lokakuuta. Otan kynän, etsin oikean sivun ja kirjoitan tyhjälle riville: Vohvelikestit! Huutomerkki sanan perässä on tärkeä. Olen ensimmäistä kertaa pitkään aikaan innoissani jostakin. Tästä tulee kiva päivä mummin ja lasten kanssa. Pääsin ensimmäistä kertaa käymään koko viikonlopuksi kotona.

Nyt kun lopullisesta kotiinpaluustani on kulunut kuukausi, kalenteriini on ilmestynyt paljon uusia merkintöjä. Ne ovat kuin elonmerkkejä, osoituksia siitä, että tunnen taas eläväni ja pystyn nauttimaan olostani. Suunnittelen, toteutan ja ideoin ihan onnessani kaikkea blogiin liittyvää. Mahtuu joukkoon myös muutakin. Vakuutusyhtiön numero, lääkäriaika, hoitopalavereja, kirppispöydän täyttöä, vierailu ystävän luona. Sivut ja rivit täyttyvät kuulakärkikynän merkinnöistä.

Kun äitini yksi päivä kysyi minulta, miten saan aikani kulumaan sairaslomalla, en ollut varma mitä vastaisin. Päivät kuluvat niin nopeasti, etten aina pysy itsekään perässä! Ei ole ollut kertaakaan sellainen olo vielä, etten olisi keksinyt jotain tekemistä.

Mihin väliin mahtuu oma aika, hetki, että saisin olla vain?

Mutta nyt huomaan: jotain kalenterista puuttuu. Jotain tärkeää. Jos tekeminen, muistaminen ja asioiden hoitaminen on tärkeää, eikö lepokin yhtä lailla ole? Mihin väliin mahtuu oma aika, hetki, että saisin olla vain? Sulkea sillmät, kuunnella hengitystä. Mahtuuhan kalenteriin sellaistakin, jos sen siihen laittaa. Jotain muuta täytyy varmasti silloin vähentää. Maltanhan pysähtyä tarpeeksi usein?

Jotain kivaa vaihtelua ja vapaa-aikaa meille on luvassa koko perheelle, kun suuntaamme joulukuun 12.päivä Helsinkiin perheeni luokse. Aiomme käydä myös Siljalla Tukholmassa katsomassa veljeni perhettä. Olen luvannut lapsille, että käymme yhdessä uimahallissa ja elokuvissa. Tosin mieheni tänään minulle totesi, ettei matka mitään lomaa tule olemaan, kun lasten kanssa pitää olla aamusta iltaan. Tiedän, että raskastahan se välillä tulee olemaan. Haluan silti uskoa, että siitä tulee kiva loma, että meillä menee siellä ihan hyvin.

Aika pitkälti on asenteesta kiinni, miten asiat loppujen lopuksi sujuvat. Täytyy koittaa olla hermoilematta liikaa. Kuten eräälle lukijalleni vastasin hänen kommenttiinsa:

Uuden elämäntilanteeeni myötä olen astunut uudenlaiselle polulle elämässäni. Ja tällä polulla onnellisuus ei ole vain jokin päämäärä, vaan olotila, jonka voi saavutta joka hetki – muuttamalla omaa asennetta. Niinpä suhtaudun jokaiseen uuteen päivään uteliaana ja avoimena, mitä hyvää tämä päivä voi minulle antaa ja mitä minä sille.

Tästä lähtien koitan muista levon ja yhdessäolon merkityksen myös silloin, kun täytän kalenteriani. Kaiken touhuamisen, siivoamisen ja menemisen vastapainoksi suon itselleni ja perheelleni aikaa. Hömppä-aikaa, luppoaikaa, ilman mitään velvollisuuksia.

Sellainen kuulostaa tosi hyvältä.

Kuvissa näkyvä O-maljakko on Muurlan mallistoa. Tulen vähän myöhemmin järjestämään blogissa arvonnan tästä maljakosta:)