Top

MITÄ UUSI VUOSI TUO MUKANAAN?

free-7534-01

Kolmeviikkoinen reissumme Etelä-Suomessa päättyi eilen iltapäivällä kun kurvasimme autolla omaan pihaan. Kyllä koti tuntui niin ihanalta heti kun astui sisään ja lapsetkin kirmasivat oitis leikkimään! Yksi parhaimpia asioita reissussa olemisessa onkin juuri se, kun saa palata omaan kotiin ja pujauttaa kotitossut taas jalkaan <3

Pariviikkoinen blogihiljaisuus ei ollut suunniteltu juttu, mutta reissussa ollessamme näin parhaaksi pitää hetken totaalitaukoa somesta. Teimme kaikkea mukavaa lasten kanssa, mutta päiväohjelman järjestäminen koko porukalle vei voimiani niin, että iltaisin olin ihan puhki.  Tukholman-risteily taisi olla meidän kaikkien mielestä reissun kohokohta. Sillä reissulla otin vähän kuviakin, joita ajattelin teillekin näyttää. =)

Olisi niin kiva iloisena kertoa teille kaikista niistä asioista mitä me lomalla tehtiin, mutta ikävä kyllä mun olotila ei ihan vastaa sitä.

Huomasin lomalla ollessani, että vaikka maisemanvaihdos sinänsä oli virkistävää, en saanut tarpeeksi lepoa päivisin. Jopa elokuvissa tai syömässä käyminen kahdestaan Jarin kanssa tuntui väsyttävän, saatika jos kaikki lapset olivat mukana. Yksinkertaisesti mun voimat eivät edelleenkään ole sillä tasolla, mitä ne on joskus olleet. Tuntui tosi harmittavalta huomata, että masennus on edelleen tiukasti mussa kiinni. Niin tiukasti, etten saa normaalilla tavalla iloa asioista, jotka tavallisesti ilahduttaa. Olo on jatkuvasti kuormittunut ja rasittunut ja joudun taistelemaan sellaista olotilaa vastaan, että haluaisin mennä vain nukkumaan. Loman loppua kohden mun vointi valitettavasti huononi koko ajan, ja yhtenä iltana purskahdin itkuun kun olin niin ahdistunut.  Olin pettynyt, ettei loma tuntunut lomalta.

Olin etukäteen suunnitellut tapaavani useampia ystäviäni ja käydä kahvilla. Muutamaa ystävääni tapasinkin ja kävimme yhdessä kävelyllä Vuosaaren rannalla, mutta yhdelle ystävälleni jouduin soittamaan, etten jaksa tavata häntä. Makasin sängyllä ja itkien kerroin hänelle, että olen aivan loppu. Onneksi ihana ystäväni ymmärsi minua ja lyhyen puhelumme aikana hän pystyi vähän piristämään minua. <3

Samaan aikaan blogissani on käyty kiinnostavaa keskustelua siitä, ovatko blogini sisustuskuvat liian sliipattuja ja onko kuvien aseteltu siisteys tylsää verrattuna siihen, että niissä näkyisi arkielämän jäljet sotkuineen. Useimmat teistä olivat sitä mieltä, että kuvat ovat hyviä juuri tällaisenaan.  Muutama oli sitä mieltä, että kuvat voisivat olla rennompiakin. Itsekin tykkäisin kuvata enemmän perheenjäseniäni ja näyttää, millainen koti on, kun lapset ovat rakentaneet suuren majan keskelle olohuonetta ja leikkivät siellä eläinlääkäriä tai kaikki ovat saunanpuhtaina syömässä iltapalaa. Rakastan itse tällaisia hetkiä. Ne ovat täynnä aitoa elämää ja niitä olisi ihana jakaa myös blogiin. Tilanne on kuitenkin se, että silloin, kun olen perheeni kanssa, olen perheeni kanssa. Silloin en edes jaksaisi ottaa kameraa esiin ja alkaa säätelemään sen valotusasetuksia kuntoon. Mun on täynyt sairauteni takia säästää pienimmätkin voimanrippeeni siihen, että jaksan olla lapsille läsnä ja iloita siitä, että saan ylipäätään olla heidän kanssaan kotona.

Vuosi on pian vaihtumassa. Tuleva vuosi tulee tuomaan ihan uusia juttuja mun elämään. Olen aloittanut uuden ruokavalion ja pian alkaa myös elämäni ensimmäinen terapiajakso. Näistä tulen kertomaan lisää. Blogikin tulee varmasti saamaan uutta raikasta sisältöä. Koitan ottaa myös sellaisia rennompia ja eloisampia kuvia, kuitenkin niin, että kuvat heijastavat edelleen eniten sitä mikä mulle itselleni tuo iloa ja inspiraatiota: harmoniaa, rauhaa, pehmeitä sävyjä, kynttilöiden tuiketta ja pientä kimalluksen hohtoa.

Toivon, että uusi vuosi 2018 tuo mukanaan iloa, valoa ja paljon rakkautta meidän jokaisen elämään <3 Onnellista vuodenvaihdetta jokaiseen kotiin!

 

 

 

 

 

 

Comments

  1. Toivotan Sinulle ja perheellesi oikein hyvää ja voimaannuttavaa uutta vuotta! Jatka blogin tekoa juuri kuten itsellesi sopii ja jaksat 🙂

    • Kiitos Taina! Niin aion tehdä, jatkaa blogia sen verran kuin tuntuu hyvältä 🙂 Mukavaa alkanutta vuotta sinullekin!

  2. Parempaa vuotta 2018 sinulle ja perheellesi❤️ Olen vasta vähän aikaa seurannut blogiasi, mitä tulee kuviin niin ne ovat ihanan seesteisiä, siistejä ja kauniita, mielellään katselen niitä juuri noin. Sen sijaan se mitä kerroit elämästäsi ja masennuksesta sai minut lukemaan blogiasi? Nimittäin bongasin sen vähän vahingossa, kun olin itse juuri joutunut elämäni ensimmäistä kertaa sairaalaan kriisijaksolle masennuksen vuoksi. Oli todella kova paikka myöntää olevansa siinä pisteessä, että ei pärjää yksin. Itkin kun kävelin puiston läpi poliklinikalle ja pohdin, että tähänkö on tultu. Kirjoituksesi oli äärimmäisen lohdullista luettavaa ja bongasin monia samoja tunteita ja ajatuksia. Jos tilanne ei olisi ollut niin kauhea, samankaltaisuudet olisivat jopa naurattaneet, minäkin kuvasin instaan kynttilöitä ja ruusuja ja siivosin, ulospäin ei olisi takuulla voinut arvata kuinka paha olo minulla oli. Oikein paljon jaksamista ja voimia sinulle❤️

    • Kiitos Satu että jaoit oman tarinasi! Ihan kauheaa kuulla että sinullakin on ollut niin vakava-aseteinen masennus. Mä vihaan tätä masennusta ja tunnen hetkittäin ihan musertuvani sen taakan alle. Meissä masentuneissa taitaa olla yllätävänkin paljon samankaltaisuutta. masennus ei aina näy päällepäin, sen voi aika helposti myös peittää ulkopuolisille ihmisille. Mutta todellisuus mitä sisällä tuntee, se on hirveää tyhjyyttä ja pahaa oloa. Voimia myös sinulle oikein paljon!!

  3. Oletko kuullut MBB-menetelmästä? Siitä voisi olla sinulle hyötyä. Googlettamalla löytyy tietoa. Oikein hyvää alkanutta vuotta!

    • Enpä ole kuullut. Googlasin nopeasti aiheen, se on siis jotain stressinhallintaan liityvää. Tällä hetkellä mulla ei taida olla voimia eikä keskittymiskykyä mihinkään uusiin menetelmiin ainakaan omatoimisesti tehtynä, mutta kiitos kuitenkin vinkistä. Mulla alkaa pian DKT-hoitomallin terpaia. Uskon sen auttavan mua paljon.

  4. Paljon voimia Sinulle ihana Annika, ymmärrän Sinua hyvin.
    Rakastan blogissasi juuri harmoniaa, rauhaa, pehmeitä sävyjä, kynttilöiden tuiketta ja pientä kimalluksen hohtoa. suora lainaus kauniista tekstistäsi. Kuvasi ja tyylisi kirjoittaa tuo itselleni hyvää oloa, iloa ja valoa<3 Ole itsellesi armollinen, kukaan muu kuin väsynyt,
    ei voi ymmärtää, kuinka paljon väsymys rajoittaa ja hallitsee elämää. Johtui väsymys nyt sitten mistä tahansa. Siihen kun yhdistää masennuksen, perheen, kodin, pienet lapset ja blogin… voi vaan kuvitella kuinka rankkaa kaikki tämä on Sinulle, joka olet kuitenkin luonteeltasi tunnollinen, ahkera, tarkka ja perhettäsi rakastava koti-ihminen. Älä vaadi itseltäsi liikaa. Halaus!

  5. Hei ! En tiedä käytätkö mitään lääkkeitä, mutta tämä on omasta kokemuksestani: sairaalassa sain lääkkeet masennukseen ja ne saiva minut nukkumaan kellon ympäri.

    Saatoin nukkua juurikin puoli vuorokautta ellei enemmänkin.

    Lääkkeistä irtautuminen ei ollut helppoa niin pitkän käytön jälkeen ( 6 v) ja lääkärit vastustivat niiden lopetusta.

    Lopetin ne itse vähitellen ja sain hirvittäviä vieroitusoireita.(,pahoinvointia, harhoja, outoja tunnetiloja)

    Nyt olen ollut ilman lääkkeitä 7 vuotta eikä masennus ole uusinut.

    Ei vaikka lääkärit niin väittivät.

    Jos väsymyksesi voi johtua tästä, kannattaa tutkia ainakin lääkeseloste ja mitä tietoa löytyy käyttökokemuksista.

    Lopetusta en suosittele tehtävän itse kuten minä tein. Olen kuitenkin sitä mieltä, että käyttö ei saa olla niin pitkäaikaista kuin itselläni.

    Lääkkeistä saattoi olla apua aluksi, mutta pitemmän ajan kuluessa koin masennusjaksoja vaikka lääkitys oli.

    Silloin annosta tietenkin nostettiin, mikä sai aikaan sen, että nukuin aina ja kaikkialla.

    Eri lääkkeiden vaikutukset eri ihmisillä voivat olla erilaisia, joten tämä on minun kokemukseni enkä yleistä, että kaikilla on niin.

    Kannattaa itsekin selvittää asioita niiden osalta eikä välttämättä tyytyä siihen, mitä lääkäri sanoo.

    • Hei ja kiitos että kerroit oman kokemuksesi masennuslääkkeiden käytöstä! Olen samaa mieltä, ettei kannata sokeasti uskoa kaikkea mitä psykiatrit sanovat vaan kannattaa ottaa itsekin selvää asioista ja kuunnella myös mitä muut lääkkeen käyttäjät kertovat. Itse en syö perinteisiä trisyklisiä tai ssri-lääkkeitä masennukseen. Mulle on määrätty Ketipinor. Se toimii mulla myös unilääkkeenä. Lääkärini mielestä tämä on ainut toimiva lääke minulal ja itsenikin täytyy uskoa niin. Lukuisia muita lääkkeitä on jo kokeiltu. Mulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö ja sen aiheuttama pitkä vaikea masennusjakso. Asiaan liittyy myös muita asiota, kuten burn out, ja masennus on ollut hoitamaton pitkään. Siksi siitä toipuminen vie aikaa. Tiedän että ketipinor lisää unentarvettani, mutta toisaalta uni on myös lääke masennukseen. Tarvitsen paljon unta, jotta aivot voivat korjaantua vaurioistaan. Mun on vain kesettävä tätä oloa. Tapaan lääkärin tämän kun lopussa, mutta en usko, että lääkitykseen tehdään ainakaan vielä mitään merkittäviä muutoksia, vaikka sitä pyytäisinkin. Tärkeintä on hoitajien mielestä nyt se, että hoidan itse itseäni, eli teen mukavalta tuntuvia asioita mahdollisimman paljon itseäni soimaamatta.

  6. Hei Ihana Annika!

    Kirjoita blogia juuri niin kuin itse parhaaksi näet. Olen niin onnellinen siitä, että kirjoitat avoimesti ja rohkeasti myös ongelmistasi. Niistä kärsivät niin monet, mutta vain harva niistä puhuu. Myös meidän perheessä aihe on hyvin ajankohtainen.

    Paljon paljon kaikkea hyvää sinulle!!

    -Anna-

  7. Hei! Oli pakko lisätä tähän, että juuri Ketipinor oli käytössäni.Sitä käytetään unilääkkeenä ja psyykelääkkeenä ainakin. ( Seroquel nimellä) nykyisin taitaa olla jokin muu nimi, mutta vaikuttava ainesosa on Ketipinor. Ja se siis lisäsi todella voimakkaasti väsymystä. Jos et ole ennen ollut yhtä väsynyt,;niin lääke todennäköisesti on lisännyt sitä.

    Kannattaa olla tarkkana siinä että annosta ei nosteta suureksi ja käyttö jäisi mahdollisimman lyhytaikaiseksi. Varoituksena myös että vieroitusoireet olivat tosiasn kamalat. En osaa sanoa lyhytaikaisesta käytöstä, mutta kannattaa lukea niistä jos joskus luovut lääkkeest. Mahdollisia vieroitusoireita ei kannata uskoa että sairaus palaa kuten minulle sanottiin. Näistä löytyy netistä paljon tietoa mm. http://www.seroquel withdrawal

    Lääkärit totesivat ainakin minulle ettei näistä mitään aiheudu ja ei lääke lisää väsymystäsi. Samoin kun vierottauduin niistä,niin vieroitusoireet olivat sairauden oireita.

    Kannattaa seurata myös ettei lääke aiheuta mitään muuta. Itselle tuli näköhäiriöitä ja tunnottumuutta jalkoihin.

  8. Toivon myöspaljon jaksamista ja uskon, että olosi paranee ajan myötä. Muistan itsekin kokeneeni samanlaisia tunnetiloja, kun en jaksanut yhtään mitään ja olin varma ettei se koskaan lopu.

    Uskoisin että myös terapiasta on apua sinulle eikä pelkästään pelkillä lääkkeillä.

    On opittava käsittelemään omia tunteita ja löydettävä syyt miksi reagoi jotenkin.

    Lääke ei poista syytä ahdistuksen tai masennukseen
    vaikka voi helpottaa oloa.

    Mutta tosiaan tuo lääke voi itsessäänkin lisätä oireita. Luin aikoinani paljon juuri käyttökokemuksista. Joillain saattaa tulla jossain vaiheessa toleranssi vastaan ja lääke ei reagoi kuten ennen.

    Uskon, että minulle kävi näin ja kun annosta aina vain nostettiin niin olin ihan pois pelistä.

    Siksi halusin ne lopettaa. Siten olotilaa kannattaa seurata käytön aikana ja ei välttämättä uskoa että itse masennus on pahenemassa.

  9. Pieni korjus vielä edelliseen, ketiapiini on siis vaikuttava ainesosa ja lääke kauppanimillä mm. Seroquel, Ketipinor

    • Juu, kyllä niin on. Lääke on ollut mulla jo jonkin aikaa käytössä. Pitää nyt katsoa ja lääkärin kanssa neuvotella mitä sen suhteen teemme.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

eighteen + 4 =