Top

MITEN TÄSTÄ KERTOISIN?

RAIKAS KESÄASU-0244-01

RAIKAS KESÄASU-0212-01

Häpeä. Syyllisyys. Epävarmuus. Hämmennys. Pelko.

En voi sanoa välttyneeni yhdestäkään näistä tuntemuksista viime aikoina. Kuten voitte arvata, ei ole aivan helppoa paljastaa julkisesti kärsivänsä vakavista mielenterveysongelmista. Olen kovasti miettinyt, miten tästä kertoisin. Tätä tekstiä olen luonnostellut mielessäni jo jonkin aikaa ja nyt päätin, että on aika. On aika kertoa, mitä minulle oikeasti kuuluu.

Olen todella ylpeä itsestäni, että olen pystynyt ottamaan nämä asiat esille blogissani. Olen aavistellut, että teille lukijoillekin aihe voi olla vaikea ja jopa hieman vaivaannuttava. Mitä sanoa toiselle, joka kärsii vakavasta masennuksesta ja joka on juuri palannut psykiatrisesta sairaalasta? En minäkään tiedä.

On mahdollista, että joku jopa lopettaa blogini seuraamisen sen vuoksi ettei osaa suhtautua tällaisiin asioihin. Eihän omat terveyshuolet varsinaisesti kuulu perinteiseen sisustusblogiin. Mutta sen voin sanoa, että jos en tällaisista asioista voisi puhua blogissani, tämä blogi ei olisi minun enkä voisi tätä enää jatkaa. En yksinkertaisesti pysty jatkamaan blogin pitämistä aivan niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Olen käynyt viimeisten kymmenen kuukauden aikana läpi niin hirveän myllerryksen yksityisessä elämässäni, että olen ihan tosissani joutunut vakavasti miettimään, lopetanko koko blogin.

Olen kuitenkin saanut teiltä niin valtavan ihanaa ja kannustavaa palautetta, että se on osaltaan auttanut minua näkemään asioiden valoisat puolet. En anna sairauden nujertaa minua. En aio luopua kaiken mukavan tekemisestä siksi että olen uupunut. Jatkan blogin pitämistä niin kauan kuin se tuntuu hyvältä. Toivon sydämestäni että saan blogiini lukijoita, jotka arvostavat avoimuuttani ja pitävät siitä, miten käsittelen sekä pinnallisia että syvällisiä aiheita. Pellavaa&pastellia ei ole pelkästään sisustusblogi. Tämä on blogi aidosta elämästä.

RAIKAS KESÄASU-0243-01

Minua on totta puhuen alkanut hieman häiritsemään somessa näkyvä teennäinen asioiden esittely ja epärealistisuus. Tarkoitukseni ei ole loukata, vaan kertoa miltä minusta on tuntunut. Tiedän että alakuloisuus ja välinpitämättömyys, jota sairauteni aiheuttaa minussa, vaikuttaa luultavasti asiaan. Luulen, että tiedätte mitä tarkoitan niillä sänkyyn katetuilla aamiaistarjottimilla, leikkokukilla kahvikupin ja lehden vieressä, huolellisesti asetetuilla tyynyillä ja torkkupeitolla sohvalla. Kaikki tämä näyttää kauniilta ja saa aikaan huokauksia. Mutta tämä ihastunut huokaus pitänee sisällään myös turhautumista tai ärtymystä. Eihän kenekään elämä ole tuollaista! Todellisuudessa tällaiset kuvat voivat olla lavastettuja. Asetelma puretaan pois kuvan ottamiseen jälkeen ja kahvi juodaan haalentuneena tiskialtaan vieressä, joka on täynnä likaisia astioita.

Olen ajatellutkin, että lisään blogiini postauksia tavallisesta elämästä, jossa kaikki ei ole aseteltua. Toki edelleenkin rakastan kaunista ja siistiä kotia, mutta en yksinkertaisesti näe tarpeelliseksi puunata kotia muutamaa kuvaa varten saaden elämäni näyttämään siltä kuin se olisi täydellistä ja täysin hallitua. Se on alkanut tuntua ihan mielipuoliselta, koska se on kaukana todellisuudesta!

RAIKAS KESÄASU-0234-01

RAIKAS KESÄASU-0218-01

Vietin sairaalassa pitkiä aikoja, koska minun piti saada totaalilepoa loppuunpalamisesta toipumiseksi. Lääkärit halusivat myös perusteellisesti selvittää, mikä loppuunpalamisen ja syvän masennukseni aiheutti ja miksi vointini on mennyt aina vain huonommaksi hoidosta huolimatta. Nyt asioihin on saatu selvyyttä ja koen saaneeni erittäin hyvää ja ammattitaitoista apua. Nyt olen alkanut voimaan paremmin, vaikka koitankin hyväksyä sen tosiasian, että toipuminen vie aikaa enkä voi odottaa että olisin hetkessä entiselläni. Saattaa olla, etten edes voi palata entiselleni. Entinen minäni ei ole ollut tasapainossa. Nyt minun täytyy rakentaa elämänasenteeni uudelleen ja laskea vaatimuksiani.

RAIKAS KESÄASU-0244-01

Tämän asun puin ylleni, koska olimme juuri lähdössä tärkeään tilaisuuteen. En yleensä pukeudu kotona näin =) Oranssi paita ja huivi on kirppikseltä ja hame on viime kesänä ostettu H&M:ltä.

Olen pitkällä sairaslomalla ja koitan ottaa nyt aivan rennosti. Helppoa se ei ole. Olen tottunut suorittamaan elämääni. Toivon, että rennompi ja armollisempi elämänasenne tulee heijastumaan myös blogistani miellyttävällä tavalla.

Edessä on ihana kesä täynnä aivan ihania juttuja! Pääsemme lähtemään koko perheen voimin kesämökillemme Savitaipaleelle ja saame myös tehdä Jarin kanssa kahdenkeksisen romanttisen matkan Prahaan heinäkuussa.

Toivotan teille aurinkoista kesää ja hyvää mieltä. Pidetään huolta itsestämme ja toisistamme <3

 

 

Comments

  1. Hei. Toivon kovasti voimia sinulle. Olet kaunis ja sinulla on kaunis koti. Blogistasi tuli mielestäni “ulostulosi” jälkeen entistä mielenkiintoisempi. Joskus luin jostain että kannattaa tehdä itselleen mieluisia asioita joita ei tarvitse edes pystyä järjellä selittämään. Toivottavasti saat blogistasi itsellesi tätä mielihyvää. Mukavaa kesää sinulle ja perheellesi.

    • Kiitos sinulle <3 Koitan löytää tasapainon elämääni niin että myös blogille löytyy siitä sopiva paikka. Tärkeintä on niin kuin sanoitkin että itse saa tästä hyvää mieltä ja hyvää oloa. Silloin se hyvä olo välittyy myös lukijoille 🙂

  2. Sairaudesta ei tarvitse tuntea häpeää ja syyllisyyttä.Mielestäni olet erittäin rehellinen ja rohkea puhuessasi niin henkilökohtaisesta asiasta kuin oma terveys.Toivon sinulle oikein aurinkoista ja parantavaa kesäaikaa perheen ja lähimpien kanssa.Olen uskollinen lukijasi.
    “enkeleitä matkallesi minne kuljetkin….”

  3. Tykkään, tykkään, tykkään! Ensinnäkin, minusta on niin ihana kuulla että kerrankin joku bloggaaja toteaa, ettei elämä ole niin hienoa ja kaunista kuin miten se on kuviin “lavastettu”. Joskus sellaisia kuvia katsellessani tulee jotenkin turhautunut fiilis, onko noiden ihmisten elämä jotenkin hienompaa ja parempaa kuin omani? Eihän tämä tavallinen elämä ole sitä että on aamiaistarjottimet katettu sänkyyn ja kaikki on aina tip top. Minusta on siis ihan vain tervetullutta saada nähdä elämän makuista bloggaamista jossa näkyy myös realistisuus.

    Ja lisäksi täytyy sanoa, että arvostan todella suuresti sitä miten kirjoitat noin hankalista aiheista. Työni puolesta olen seurannut masennusta ja masentuneen ihmisen elämistä jokseenkin läheltä, ja sellainen kuva minulla on, ettei se ole helppoa. Niin kovin moni tänä päivänä sairastuu masennukseen, ja sitä ehkä häpeillään eikä haluta tai uskalleta myöntää. Kaikkea hyvää sinulle, voimia ja jaksamista ja tiedä, että jollekin voi olla tosi iso juttu lukea kokemuksiasi siitä että “kaiken kauniin alla” voi myös olla vaikeaa. Ihanaa kesää <3

    • Hei Ella ja lämmin kiitos kommentistasi! Olen ajatellutkin että varmasti jotkut mielenterveys- ja hoitoalalla työskentelevät lukevat blogiani ja voivat oman tietämyksensä kautta eri lailla käsittää mitä käyn nyt läpi. Mulla on tosiaan ollut nyt ihan älyttömän vaikeaa ja sairaalajakso tuli järkytyksenä vaikka itse sinne pyysinkin päästä. Eihän tällaisiin kukaan osaa oikein valmistautua 🙁 Toivotaan että osaan pitää omannäköistäni blogia niin että siinä säilyy sopiva hienostuneisuus ja realistisuus samanaikaisesti 🙂

  4. Minä näin sinut kaupungilla ja olisin halunnut tulla sanomaan kasvotusten terveiseni. Sinä olet kaunis, sinulla on upea koti, taitoa kirjoittaa ja kuvata, rakastava perhe sekä tavallinen arki.
    Sairaus jonka kanssa kamppailet ei tee sinusta yhtään huonompaa ihmistä. Olen tavallaan ylpeä sinusta, että uskallat kirjoittaa omasta elämästäsi niin rohkeasti. Siihen ei moni kykene.
    Toivon koko perheelle ihanaa kesää ja erityisesti sinulle Annika toivon oikein paljon voimia toipumiseen<3

    • Voi miten kiva kuulla Jessica! Hassua että olet tunnistanut minut kadulla, en voisi ajatellakaan että joku lukijoistani voisi tulla vastaan 😀 Rohkeus ja avoimuus on aina ollu mulle tietynlainen voimavara elämässä. Saan voimaa siitä että puhun asioista avoimesti, se auttaa vähentämään mielensisäistä ahdistusta ja epävarmuutta. Kiitos sinulle kauniista sanoistasi <3

  5. Voi Annika <3 En oikein osaa sanoa mitään suurta, ihmeellistä tai valaisevaa. Tämä teksti kosketti suuresti, ja haluan sanoa vain että täällä ollaan! Aito meininki ja todelliset tunteet blogissakin kuulostaa hyvältä, ja muista tehdä asiat itseäsi ajatellen. <3

    • Kiitos sinulle Jenni!<3 Ihanaa kuulla että olet edelleen siellä lukijanani =) En ole jaksanut valitettavasti lukea viime aikoina kenenkään blogeja kun on oma elämä ollut ihan hukassa ja elämänhalu hetkellisesti aivan poissa. Mutta piipahdan kyllä sinunkin upeassa blogissasi jahka kerkiän<3

  6. Haluan kiittää sinua, koska avoimuutesi sai minut avaamaan omat silmäni. Tunnistin itseni monesta kohtaa, kun kuvailet sairauttasi. Tämä olo ja nämä tuntemukset mitä minulla pidemmän aikaa on ollut eivät ole “terveitä” ja pidemmän päälle ne rikkovat minua koko ajan enemmän etenkin henkisesti. Kiitos sinun uskalsin avata suuni ja olen saamassa apua. <3

    • Kiitos sinulle ihanasta palautteestasi. Tämä on niin koskettavaa. Elämä on oikeasti välillä todella rankkaa. On upeaa jos voin edes joitakin auttaa kirjoituksillani esimerksiksi saamaan huojennusta omaan oloon tai jopa kannustaa hakemaan apua. Kärsin itse masennuksen ja loppuunpalamisen lisäksi myös ahdistuneisuudesta ja muutamasta eri persoonallisuushäiriöstä. Ne yhdessä tekevät elämästä hetkittäin aivan sietämätöntä 🙁 Tulen näistä sairauksista puhumaan blogissa myöhemmin, kunhan rohkenen 🙂

  7. Ihanaa kesää sinullekin. Hienoa, että jaksat puhua näin vaikeista asioista avoimesti. Ja hienoa, että blogin kirjoittaminen on alkanut selkeytyä, etkä anna ainakaan blogin rasittaa itseäsi liikaa. Bloggaamisessa on tärkeää, että itse nauttii tekemisestä. Minulle nämä kaikki kauniit, lavastetut kuvat ja tyylikkäät blogit ovat puhdasta viihdettä. Minä en edes kaipaa lukemissani blogeissa mitään arjenrealismia, sillä pakenen sitä yleensä näiden blogien ja kuvien pariiin. Mutta tärkeintä on, että kirjoitat aiheista, jotka sinusta tuntuvat hyviltä ja oikeilta.

    • Kiitos kommentistasi Jenni! <3 Ymmärrän mitä tarkoitat ja olen samaa mieltä että lelukasat, likaiset sukat ja tahraiset pöydät eivät kuuluu tähän blogiin tai sellaisiin joita tykkään seurata. Pointtina ehkä olikin mulla se, että mua häiritsee joissakin kuvissa / blogeissa se jos näillä hienostuneilla kuvilla pyritään antamaan vaikutelma, että heillä elämä on pelkästään sellaista superhienoa päivästä toiseen ja vain sellainen "ylihieno" arki tuo iloa. Yhtä lailla voi vähän sellainen ränsistynytkin arki olla ihanaa =) Ja nimenomaan sitä haluan tuoda blogissani enemmän esiin, että vähemmälläkin stressaamisella siisteyden ja elintason suhteen voi nauttia omasta olostaan.

  8. Hello,
    I love very much your blog and the way you decorate your house.
    I made a burn out (and I am nursing), thus I understand what you live. I am admiring of the transparency of which you speak about your disease.
    I wish you a beautiful summer.

    • Hello Veronique! Thank you for your comment! I’m sorry to hear that you have gone over a burn out too 🙁 This is so hard. Life is rough sometimes. But I really appreciate your cind words and wish you all good <3

  9. Tsemppiä paljon äläkä häpeile tilannetta. Miten teidän lapset suhtautui, kun äiti oli pitkään poissa arjesta?

    • Kiitos J.! Hyvä kysymys tuo miten lapset suhtautuivat poissaolooni. Aihe on mulle vaikea. En tiedä voinko kertoa lapsiin liittyvistä asioista kovin avoimesti. Mutta katsotaan. Voin sanoa,että tämä tilanne on koskettanut perhettämme hyvin kipeästi ja kauaskantoisesti. 🙁

    • Kiitos sinulle Rebecca! Näin uskotaan ja sitä kohti mennään, että nämäkin vaikeat asiat korjaantuvat aikanaan <3

  10. Arvostan rehellisyyttäsi ja rohkeuttasi kertoa omasta elämästäsi ja sairaudestasi. Itse työskentelen mielenterveys/päihdealalla ja työvuosien aikana olen nähnyt ja kokenut kaikenlaista. Mielenterveysongelmia kammoksutaan osittain vieläkin, mutta mielestäni, ne ovat vain sairauksia/häiriöitä muiden joukossa, ei siis pidä/tarvitse yhtään häpeillä, jos kärsii niistä. Onneksi niihinkin on nykyään hyviä paranemiskeinoja 🙂 Tiedän, että häiriöt ovat vaikeita, eikä tavallinen, terve ihminen, osaa edes kuvitellakaan, jos omalle kohdalle sattuu, miltä ne voivat pahimmiltaan tuntua? Niiden kanssa painiminen ei ole helppoa!
    Minusta, kerrot sairaudestasi arvostettavan avoimesti, tuo kaikki auttanee varmasti sinua itseäsi ja monia muita saman asian kanssa kamppailevia ihmisiä, jotka ehkä edes eivät uskalla kertoa kenellekään kärsivänsä mielenterveys ongelmista.

    Olet kaunis nainen Annika ja sinulle on kaunis koti ja perhe, blogiasi seuranneena voin myöskin todeta, että olet myös kaunis ja hyvä sisältäpäin <3
    Toivonkin sinulle kaikkea mahdollista hyvää elämääsi, eletään päivä kerrallaan ja koitetaan elää hetkessä <3

    Mukavaa ja aurinkoista viikonloppua sinne Rovaniemelle!

    • Kiitos Sari mukavasta kommentistasi! Minäkin uskon että tästä puhuminen ja tilanteestani kertominen auttaa sekä itseäni että muita, joilla on kokemuksia samankaltaisista asioista. Meitä on yllättävän paljon joita nämä asiat koskettavat. Mukavaa kesää myös sinulle<3

  11. Koskettava tarina <3 paljon tsemppiä elämään! Usko parempaan tulevaisuuteen kannattaa, onneksi asioilla on aina tapana järjestyä! <3

    Vielä yks todella tärkeä muistutus sinulle: (myös KAIKILLE muillekkin)
    Aseta haaveita! Unelmoi ja haaveile!
    Ne vielä joskus toteutuvat, jos ei suoraan ja nopeasti, niin vaikka erilaisten mutkien kautta..

    Unelmoit varmasti paremmasta tulevaisuudesta, odota ja tee töitä sen eteen. Sen vielä tulet saamaan! 🙂

    Haluan lähettää sulle ja perheellesi kovasti tsemppiä ja kaikkea hyvää! <3

    Hyvää kesän jatkoa! 🙂

    Ps. En muista olenko koskaan aikaisemmin blogiisi kommentoinut, mutts nyt oli pakko. Teksti oli niin koskettava. Ja riipaisi itseäkin vaikken sinua tunne.

    • Kiitos paljon kivasta ajatuksestasi! Unelmointi on todella tärkeää..ja juuri se että unelmoinnin lisäksi uskoo haaveidensa toteutuvan. Siitä saa paljon voimaa. Kiitos vielä kerran 🙂

  12. Minäkin olen muutaman kerran nähnyt sut kaupungilla ja aina meinaan tervehtiä!:D
    Kiitos, kun kirjoitit tästä aiheesta. Ihan turhaan me vaikenemme asioista jotka ovat niin monelle arkipäivää! Ihanaa kesää sinulle ja perheellesi!!! <3 Blogisi on yksi lemppareistani! Kiitos Annika.

    • Voi miten ihana kuulla Sara! Sait minulle hymyn huulille. Samoin toivotan sinulle mukavaa kesää ja tulehan juttelemaan jos satut näkemään kaupungilla 🙂

  13. Olen uusi blogisi lukija ja täytyy kyllä sanoa että arvostan todella että uskallat kertoa vaikeista asioista suoraan. Elämä ei todellakaan ole niin ruusuista kuin suurin osa blogeista antaa ymmärtää. Itse kaipaisin lisää elämänmakuisia sisustusblogeja joissa tavaratkin voivat olla joskus rempallaan niin kuin elämäkin välillä on 🙂 Jaksamisia ja ihanaa kesää sinulle!

    • Kiva kuulla! 🙂 Täytyy ehdottomasti lisätä blogiin vähän sitä aitoakin elämää 😀

  14. Hei, ymmärrän tilanteesi enemmän kuin hyvin sillä olen itse ollut sairaslomalla nyt yli 2 kuukautta loppuunpalamisen ja masennuksen takia. Alkuun pelkäsin itseäni ja niitä ajatuksia mitä pään sisältä masennuksen mustissa syövereissä kumpusi, mutta totaalinen lepo ja elämän ilon uudelleen hitaasti löytäminen on auttanut.Olen sinun tavoin avoimesti kaikille tilanteestani kertonut ja huomannut että ihmiset jakautuvat kahtia mielipiteidensä kanssa.. siis siitä pitääkö tällaisista asioista puhua julkisesti vai ei. Mielestäni pitää ja ainakin omaa paranemistani on auttanut että olen uskaltanut myöntää tilanteeni julkisesti. Vielä on pitkä matka kuljettavana eikä sitä todellakaan helpota, että isäni on vakavasti sairastunut ja todella huonossa kunnossa. Toivotan iloa ja valoa sinun paranemisprosessiin.

    • Ai kauheeta…olen niin pahoillani puolestasi. Sanon vain, että voin jossain määrin ymmärtää mitä käyt läpi tällä hetkellä. Minustakin masennus on karmea sairaus juuri siitä syystä, että se on kuin musta liero joka tunkeutuu avoihin, tekee sinne umpisolmuja ja yrittää vallata mielen kokonaan tarkoituksenaan näivettää ihminen ajatus ajatukselta ja lopulta tappaa jos ei masennusta hoida. Siltä se minusta tuntuu… :/ Minäkin olen huomannut, että on ihmisiä, jotka eivät pidä siitä että kerrons sairaudestani näin avoimesti. Heistä se on epäviisasta. Mutta itse teen tietysti päätökseni ja näin olen päättänyt tehdä että puhun tästä juuri sen verran kun tuntuu hyvältä. 🙂

    • Kiitos todella paljon Veera! Masennus on ihan hirveä sairaus…Olen pahoillani puolestasi että olet itsekin kärsinyt siitä. Mulla on niin paljon kerrottavaa masennukseen liittyen, että ajattelin avata tätä aihettta blogissani vielä lisää. Vertaistuki on niin tärkeää 🙂

  15. Haluan myös kertoa, että arvostan rehellisyyttäsi! Meillä on sekä perheessä että parilla ystävällä hieman samankaltaisia asioita menossa tai koettuna, joten tekstisi kiinnostaa kovasti. Lisäksi mielenterveysongelmia on niin paljon, että monilla on lähipiirissään niistä kärsiviä. Olen myös itse huomannut,että sitä saa ihan eri tavalla myötätuntoa ja ymmärrystä, kun asioista puhuu rehellisesti ja avoimesti. Toivon sinulle voimia ja iloa elämääsi!!

    • Kiitos paljon Heli! Kiitos että kerrot arvostavasti avoimuuttani. Olen ollut tosi epävarma uskallanko puhua tästä blogissa, sillä tämä on julkinen blogi ja kuka tahansa voi lukea nämä asiat minusta. Se on hieman arvelluttavaa, sillä näistä asioista voi helposti myös tehä kiusantekovälineen minua vastaan. Mutta ainakin tähän asti olen kokenut avoimuuden olevan vain hyvä asia 🙂

  16. Hienoa, että olet voinut oivaltaa kuinka keventää ylimääräisiä taakkoja esimerkiksi siivoamisessa että omien odotusten suhteen, vaikka helppoa se ei varmasti ole ollut. Olet vahvasti matkalla kohti toipumista rakas ystävä. Ollaan armollisia itsellemme. ❤️

    • Kiitos <3 Mulla on vielä pitkä ja kivinen tie itseni hyväksymisen kanssa. Olen vähän kärsimätön ja haluaisin tietysti että tulokset näkyvät heti. Mutta maltillisuutta täytyy myös kehittää, samoin kuin ystävällisyyttä itseään kohtaan. Toivottavasti näemme pian, olisi ihana jutella lisää <3

  17. Ihanaa kun löysin blogisi Jennan blogin kautta, blogisi on juuri niin aito kuin Jenna kertoikin.
    On upeaa, että joku muukin bloggaaja uskaltaa kirjoittaa joskus ihan rehellisesti aidosta elämästä, elämä ei todellakaan ole sitä kiiltokuvaa mitä joidenkin blogit antavat ymmärtää. Itse olen saanut paljon positiivista kiitosta kun kirjoitan blogissani aidosti, aidosta elämästä. Olen kertonut saavani välillä pahoja paniikkikohtauksia ja siihen olen nyt syönyt pitkään lääkitystä. Pitkän terapian aloitus on itselläni ollut tovin jo mielessä, mutta tuntuu ettei aina vain voimavarat riitä etsimään itselleni sopivaa terapeuttia saatikka hakemaan kelalta tarvittavia korvauksia. Masennusvaiheita elämässäni on ollut useampia ja olen sinut asian kanssa, että sairastun masennukseen ihan liian helposti. Onko se meidän liiankin tunnollisten ihmisten vitsaus vai mistä se oikein johtuu? Ehkä sitä ei saada koskaan tietää.
    Vaikutat erittäin upealta näin yhden postauksen luettuani, olet vahvempi kuin uskotkaan, sillä meitä on harvoja jotka uskaltaa ääneen myöntää, ettei elämässä aina mene hyvin.

    Hieman iloisempaakin asiaa, itse ihastelin viime kesänä juuri tuota H&M valkoista hametta ja monesti sitä sovittelin mutta en ole ihan yhtä hoikka kuin sinä niin aina se vain jäi kauppaan. Sinun päälläsi se on todella upea. Oikein ihanaa kesää, nauti ja rentoudu.

    • Hei Nanni ja ihanaa että löysit blogiini ja jätit kommentin, vieläpä näin ihanan! Minua on alkanut yhä enemmän viehättää blogeissa sellaiset aihepiirit, joissa käsitellään luontevasti myös elämän syvällisempiä ja vaikeampia asioita rehellisesti. Toki kevyemmätkin ja ns. pinnalliset aiheet on mukavaa luettavaa, mutta varsinkin näin elämän raskaina aikoina ei jaksa olla aina kovin innostunut ja positiivinen. Harmi kuulla että sinullakin on kokemusta masennuksesta :/ Se on kyllä sellainen asia jonka mielellään olisi jättänyt kokematta. Sen verran rajua on tämä setti. Mulla alkaa terapia syksyllä, pääsen onneksi kunnan järjestämään ilmaisterapiaan. Kiitos vielä kannustavasta palautteestasi. <3

  18. Ihanaa ja rentouttavaa kesää! Todella tärkeää, että näistä asioista puhutaan, ja kiitos, että olet omalta osaltasi purkamassa ennakkoluuloja mielenterveysongelmista!

    • Onpa kiva kuulla että olet tuota mieltä 🙂 Minustakin näistä asioista on hyvä puhua. Loppujen lopuksi mitä hyväksyvämmin tähän itse suhtautuu, sitä helpompi toisten on hyväksyä mielenterveysongelmat ja mielisairaudet osana ihan normaalia elämää.

  19. Ihanaa että,palasit pitämään upeaa blogiasi. Olet tämän postauksen kuvissa erityisen kaunis <3
    Sinulla on aivan mielettömän kaunis koti, suloiset lapset ja rakastava mies.
    Tauolla ollessasi kävin useita kertoja viikossa kurkistamassa, että joko Sinusta kuuluisi jotain.
    En ole koskaan aiemmin lukenut vauvapalstoja, hakiessani blogiasi, silmiini osui ko. Palstan
    Otsikko… Kävin lukemassa kirjoituksia, en tiennyt todellista tilannettasi, mutta koin niin
    Suurta surua, että päätin puolustaa Sinua, kirjoitin joitain tekstejä ja pöyristyin, kun
    palstalaiset alkoivat syyttämään, että Sinä,olisit kirjoittamieni tekstien takana.
    Kuinka tuollaisia törkeyksiä kukaan voi kestää, mikä,oikeus ihmisillä on kirjoittaa kaikenlaista
    Pahaa ja ilkeää ventovierasta ihmisestä, olin niin surullinen puolestasi. Ihanaa että tunnut voivan nyt paremmin ja olet uskaltanut pyytää ja saanut apua. En olisi ikinä uskonut ihania kuvia katsellessani, että
    Mitä todellisuudessa kävit läpi. Toivon Sinulle paljon voimia toipumiseen, muista olla armollinen itsellesi.
    Pidä huolta itsestäsi ja anna aikaa itsellesi. Koskaan ei voi tietää mitä kukin meistä Käy elämässään läpi, toivottavasti huominen on parempi ja kesä tuo tullessaan Simulle ja perheellesi kaikkea Ihnanaa. Halauksian <3

    • Kiitos koskettavasta ja kauniista viestistäsi <3 Anteeksi että vastaan kommenttisi vasta nyt. Olen lukenut sen monta kertaa mutta vasta nyt jaksan vastata. En ole ensimmäisen kerran jälkeen koskaan enää palannut lukemaan keskustelupalstojen juttuja minusta ja blogistani. Tiedän etten kestäisi lukea niitä kommentteja, tiedän miten pahoja sanoja minusta voidaan siellä kirjoittaa. En ole vastuussa toisten ihmisten kirjoituksista enkä ajatuksista ja sellaiset ilkeämieliset ja loukkaavat tyhjänpäiväiset puheet kertovat aina siitä millainen ihminen kommentoija on, ei vähääkään sitä, millainen minä oikeasti olen. Olen oikeasti tosi huonossa kunnossa psyykkisesti mutta en koe mitään tarvetta enää esittää vahvempaa kuin olen. Olen se mikä olen ja se saa riittää. Se ei tee minusta huonompaa ihmistä. Tiedän että ne sairaudet joita minulla on, antavat minulle jopa joitain eritysominaisuuksia, jotka voi ilmetä myös lahjakkuutena joissain asioissa. Onneksi nyt on kesä vielä edessä päin ja perheemme yhteinen loma 🙂 Sitä odotan paljon ja mahdollisuuksien mukaan päästän teidät lukijatkin mukaan lomatunnelmiimme 🙂

  20. Hei! Olen blogisi uusi lukia ja erittäin ihastunut siihen. Kaikki nuo yllä mainitsemasi tunteet on minulle tuttuja. Olen kaksi kertaa joutunut sairaala hoitoon unettomuuden ja syvän masennuksen vuoksi. Molemmat kerrat on olleet synnytyksen jälkeen. Aikaan jolloin ihmisen pitäisi olla onnellinen. Häpeä ja syyllistyä ja epäonnistumisen ja vajavaisuuden tunteet tulivat silloin tutuksi. Aikansa ihminen niitä kantaa ja sitten yksi päivä ymmärtää päästää niistä irti. Olen hyvä juuri tällaisena. Aurinkoisia päiviä sinulle ja kiitos kauniista blogista.

    • Voi apua..mulla tuli ihan kylmät väreet tätä kommenttia lukiessa. Siis hyvässä mielessä! Voin niin samastua sinun kokemiisi tunteisiin!! Lapsen syntymä on kaikin tavoin valtava muutos ja voi laukaista vakavan masennustilan johon vaikutta hormonit, stressi, univaje ja psyykkinen kuorma. Täytyy sanoa että on ihana kuulla että olet selviytynyt niistä ajoista! En tiedä miten pitkä aika sinun tapauksessasi noista hetkistä on kulunut. Mulla ne on niin vasta tapahtuneet, että olen vieläkin ihan rikki. Aion tässä lähipäivien aikana julkaista postauksen, joka on herkin, avoimin ja rehellisin postaus mitä tulen ikinä julkaisemaan. Se voi herättää myös negatiivista palautetta, koska kaikki eivät ymmärrä miksi tällaisista asioista puhutaan julkisesti. Mutta olen asiaa harkittuani jo tehnyt päätöksen. Haluan tuoda masennuksen esiin kaikessa karmeudessaan.

      • Lapseni ovat syntyneet -10 ja -12. Voisin sanoa että olen ollut täysin voimissani 2,5 vuotta. Ihana kun puhut myös ikävistä asioista rohkeasti, vaikka varmasti ihmisillä on mielipiteensä asioista. ❤

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

16 − 5 =