Top

Näinkin sen voi sanoa

Alla on kaksi samanlaista tarinaa. Huomaatko, mitä eroa teksteillä on?

***

Herään aamulla ja venyttelen makeasti. Hymyilen, sillä kun päivän aloittaa hymyllä, koko päivästä tulee parempi! Ajattelen, että tästä tulee hyvä päivä! Laitan tohvelit jalkaan, kiepautan aamutakin ylleni ja sipsuttelen keittiöön. Juon vettä, sillä sitä pitäisi juoda vähintään kaksi litraa päivässä. Syön omenan, koska omena päivässä pitää lääkärin loitolla.

Mietin, mitä alkaisin tekemään. Tekemistä olisi kyllä joka lähtöön. Päätän tarttua hetkeen. Kömmin sohvannurkkaan ja kääriydyn lämpimään torkkupeittoon villasukat jalassa nauttimaan kupposen kuumaa teetä. Kutomani torkkupeitto on erityisen kaunis yksilö. Nautin hiljaisuudesta hämärässä kynttilänvalossa ja mietin, miten ihana tunnelma syksyssä on, kun sadepisarat ropisevat ikkunaan.

ilta (9 of 17)-01
Teekupposen äärellä kaikessa rauhassa istuskellessani alan miettiä elämääni. Kaikki ei ole mennyt niin kuin Strömsössä. Päivääkään en silti vaihtaisi pois. Vuodet vierivät niin äkkiä. Yritän nauttia joka hetkestä.

Ajatukseni alkavat harhailla tekemättömissä kotitöissä. Minulla on kiireinen arki pyöritettävänä. Elän ruuhkavuosissa. Kotityöt kaatuvat useimmiten minun harteilleni. Tasan ei mene nallekarkit siinäkään suhteessa. Muistutan itseäni, että minun pitäisi olla itselleni armollinen.

Olen kokenut kovia. Olen käynyt pohjalla. Pohjalta on kuitenkin suunta vain ylöspäin. Vaikeudet vahvistaa. Aika parantaa haavat. Vaikka nyt olo tuntuu synkältä ja ahdistavalta, pitää muistaa, että paistaa se päivä risukasaankin. Katson ulos ja huomaan, että aurinko pilkistää pilvenreunalta. Minun pitää nyt vain ottaa itseäni niskasta kiinni ja lähteä lenkille. Kyllä se siitä.

***

Herään aamupäivällä ja venyttelen makeasti. Väsyttää kamalasti. Haluaisin vain painaa pään tyynyyn ja jatkaa unia, mutta kyllä nyt on noustava. Kurkotan aamutossujen toisen parin sängyn alta, kiepautan aamutakin ylleni ja sipsuttelen keittiöön. Juon vettä, vaikka pöydälle kannuun seisomaan jäänyt vesi on haaleaa ja mautonta. Aamupala ei oikein maistu, mutta jotain olisi syötävä. Alan rouskuttaa punaista omenaa, vaikka sen kuorenpalaset jäävät hampaisiin.

Mietin, mitä alkaisin tekemään. Tekemistä olisi paljon. Ei kylläkään huvittaisi tehdä mitään. Laahustan haukotellen sohvalle ja nappaan lattialla rytyssä lojuvan viltin ylleni. Teetä tekisi mieli, mutta eihän sitä nyt jaksa tästä lähteä keittämään, kun juuri pääsin mukavaan asentoon. Kuuntelen, miten sadepisarat ropisevat ikkunaan. Voi ei, taasko siellä sataa! Kynttilät olisi kiva sytyttää, mutta missä se sytytin on?

sisustus (7 of 17)-01

Ajatukseni alkavat harhailla tekemättömissä kotitöissä. Kotitöitä olisi loputtomiin. Enimmäkseen ne ovat jääneet minun vastuulleni. Välillä se tuntuu epäreilulta, tekemistä on niin paljon. Muistutan itseäni, että minun pitäisi puhua itselleni lempeämmin. Ei minun tarvitse pystyä kaikkeen. 

Olen joutunut kohtaamaan paljon vastoinkäymisiä. Välillä vaikeudet ovat melkein nujertaneet minut. Olen kuitenkin selvinnyt niistä. Olen tosi vahva, koska en ole luovuttanut. Vaikka nyt olo tuntuu synkältä ja ahdistavalta, pitää muistaa, että parempiakin hetkiä tulee. Minun ei tarvitse jaksaa yksin. Katson ulos ja huomaan, että sadepilvi on väistynyt ja aurinko on tullut esiin. Pieni kävelylenkki ulkona tekisi hyvää. Lähtisiköhän joku minulle kaveriksi?

***

Kummassa tekstissä on sinusta enemmän tarttumapintaa? Siinä, jonka lähes jokainen lause on kulunut sanonta, vai se jossa kliseitä ei ole?
Käy kommentoimassa sinussa heränneistä ajatuksista blogini Facebookissa!