Top

Nyt vieraat saavat tulla

Ovelta kuuluu koputus. Apua! Nytkö ne jo tulevat? Vilkaisen kauhistuneena lattialla lojuvia tavaroita. Samalla hetkellä muistan, että vessan käsipyyhe jäi vaihtamatta, mutta ennen kuin ehdin ottaa askeltakaan, ovi aukeaa. Loihdin kasvoilleni leveän hymyn. Samalla kun loikkaan lasten rakentaman junaradan yli, toivotan vieraat tervetulleeksi ja tunnen helpotusta siitä, että sentään ehdin sytyttää kynttilät. 

IMG_0234

Vieraiden kutsuminen on minusta mukavaa. Tosin vain, jos ei lasketa sitä aikaa, joka minulla yleensä kuluu stressatessa ennen vieraiden saapumista. Sana “vieraat” samanaikaisesti herättää mielessäni sanat “siivoaminen” ja “tarjoilut”. Eikä minulla ole taaskaan mitään päällepantavaa! En halua näyttää liian juhlavalta, mutta en kyllä halua ilmestyä ovelle missään lököpaidassakaan. Ja lapset, miten he onnistuvatkin sotkemaan vaatteensa purkkaan juuri kun olen vaihtanut heille ne uudet vaaleanpunaiset Mini Rodinin mekot, joita olen varjellut tähän asti!

Niin, onhan se kyläily ja vieraiden kutsuminen mukavaa. Kyllä minä niin nautin vieraista! Vai nautinko oikeasti?

Väsyn ja viimeiseen saakka touhuan tuskanhiki otsalla – ja silti väitän nauttivani?

Missä vaiheessa vieraiden kestitsemisestä on tullut tällaista suorittamista? Miksi ovikellon soiminen saa aikaan lievän paniikkikohtauksen, jos olohuoneen pöydällä on muutakin kuin kauniisti asetellut tuoksutikut lasipullossa? Miksi en olisi iloinen vieraista sen sijaan, että pohjimmiltaan vain iloitsisin kotini näennäisestä täydellisyydestä, jonka olen tuskalla ja vaivalla saanut aikaan?

Onko kyläilyn perimmäinen merkitys unohtunut miettiessä, miltä kodin pitäisi näyttää vieraiden silmissä? Miksi en uskaltaisi näyttää kotia sellaisenaan kuin se on luonnontilassa? Toivoisinko itse, että kylässä johon menen, ei olisi viimeisen päälle kaikkea siivottu ja laitettu? Mutta eikö kiiltävä koti ja itseleivotut pullat ole osoitus vieraanvaraisuudesta?

Eräs tuttavani sanoi aika osuvasti näin: “Jostain pitäis saada se aika että vietettäis aikaa yhdessä ja näin rohkaistais toinen toisiamme! Ihan liikaa nykyisessä maailmassa touhotetaan ja vouhotetaan ympäriinsä ja unohdetaan se tärkein, yhdessäolo. Siitä saa valtavasti voimaa!”

Näitä ajatuksia pohdin eilen, kun lähdimme lasten kanssa kylään uuden ystäväni luokse kaupungin toiselle laidalle. Olen iloinen, että olen saanut tutustua uuteen kivaan perheeseen ja olen hyvilläni siitä, että sain aikaiseksi lähteä käymään heidän luonaan. Toisten äitien kanssa juttelu vain on niin tärkeä osa arjessa jaksamista!

mama-25

Matkan varrella pysähdyimme puistossa, jossa tytöt ihastelivat kauniita kukkia ja muiskauttivat toisilleen ihanat pusut. Kunpa me aikuisetkin voisimme osoittaa toisiamme kohtaan vilpitöntä kiintymystä ja vieraanvaraisuutta ilman, että väsyttäisimme itseämme miettimällä, mitä toinen meistä ajattelee tai että puunaisimme lapset ja kodin joka kerta esittelykuntoon.

Kunpa osaisinkin ottaa yhtä rennosti kuin tämä ihana kissa, joka kyläpaikassa meidät ensimmäisenä otti vastaan! Oma rentous varmasti välittyisi vieraisiin, joita kuitenkin vähän jännittää tulla kylään.

mama-7

mama-4

Vein tuliaisiksi ystävälleni kimpun neilikoita. Hän oli siivonnut kotona ennen tuloamme, mutta missään ei ollut silti ylisiistiä, niin etten olisi tiennyt, uskaltaako sohvalle istua, ettei sohvatyynyt mene lyttyyn.

Ystävänikin mielestä me naiset voisimme vähän koittaa hellittää. Joskus on erittäin vapauttavaa ottaa vieraat vastaan luonnontilassa olevaan kotiin ja huomata, että se saa vieraatkin rentoutumaan ihan eri tavalla.

Saatamme myös aiheuttaa tahtomattamme vieraillemme painetta, että heidän kotinsa on myös näytettävä vähintään yhtä siistiltä ja pullien on oltava vähintään yhtä tuoreet kuin meillä. Muutenhan se olisi sama, kuin hän myöntäisi olevansa vähemmän ahkera tai vähemmän siisti ihminen kuin minä. Ja eihän sellaista ole kiva myöntää.

Minusta on palvelus tuttuja vieraita kohtaan näyttää heille kotini joskus suhteellisen ei-siivottuna, koska silloin hekin uskaltavat näyttää oman kotinsa minulle kokematta paineita siitä, että olen tulossa käymään. Näin kynnys kutsua toisia kylään madaltuu.

mama-3

mama-2

Saimme kylässä maittavaa lasagnea ja suussasulavaa mustikkapiirakkaa. On vieraanvaraista tarjota jotakin rakkaudella tehtyä syötävää, mutta pöydän ei todella tarvitse notkua tarjoiluista. Silloin on enemmän aikaa keskittyä vieraiden kanssa jutteluun ja keskinäisen rohkaisun saamiseen kuin siihen, muistiko varmasti vatkata valkuaiset vaahdoksi suolaripauksen kanssa.

Lapset nauttivat kyläilystä valtavasti ja minäkin nautin saadessani hetkeksi istahtaa nojatuoliin teekupponen kädessä ja vain olla. Edes lasten lelut lattialla eivät häirinneet minua yhtään. Eikä kyllä ketään muutakaan 😀

mama

mama-12

Tunnen oloni virkistyneeksi kyläilyn jälkeen ja päätinkin, että seuraavan kerran kun kutsun meille vieraita, koitan hellittää ajoissa siivoamisen kanssa. Aion nauttia aseteltujen tuoksutikkujen sijasta siitä, että vieraani tuntevat olonsa kotoisaksi ja sydämellisesti tervetulleiksi.

 

 

 

Comments

  1. Aivan mahtava kirjoitus täynnä asiaa! ? Minä ainakin olen vasta useamman lapsen myötä oppinut olemaan häpeämättä sitä, että meillä harvoin on paikat tiptop, edes vieraiden tullessa. Kyläily on parasta, varsinkin jos se ei aiheuta ressiä ja paineita kummankaan puolelta. ?

  2. Asun kahdestaan mieheni kanssa pikku opiskelija kaksiossa josta on saanut sistettua meille oikein sopivan kauniin ensimmäisen kodin. Kaksi viikkoa sitten pidin synttäri kahvit joihin leivoin hienot tarjoilut voileipäkakusta juustokkakkuun. Siivosin hulluna vaikka meillä ole edes lapsia jotka voisivat sotkea. Halusin että koti “täydellinen”. Vieraamme eivät olleet käyneet pitkään aikaan ja huomasin juuri tuon jännityksen josta puihuit! Olin panostanut liikaa synttäri kahveihin joissa ei ollut niin helppo heti rentoutua. Lopulta tunnelma kuitenkin raukesi ja kaikilla oli mukavaa. Rakastan kauniita asioita ja tahdon että kotonakin on kaunista koska se on lempipaikkani, mutta en koskaan tahdo antaa kuvaa että olen muka muita parempi tai turhamainen. Tunsin oloni vähän huonoksi kun ammuin yli. ajankohtainen kirjoitus siis! ☺ Kiitos

[instagram-feed]