Top

Olisinko onnellisempi jos…?

inCollage_20180415_121820529

Mikä tekee minusta juuri nyt onnellisen? Ja toisaalta, mitkä asiat tekisivät minusta onnellisemman?

Lopulta huomaamme, että yllättävän harvan asian muuttuminen lisäisi meidän onnellisuuttamme. Ehkä onnellisuuden ainekset ovatkin kaiken aikaa käsillämme, mutta emme vain pane niitä kaikkia merkille?

Jos ajatukset ovat kaiken aikaa siellä, mikä voisi olla paremmin, emme voi nauttia niistä asioista, jotka meillä on hyvin. Vai mitä sanot tästä listasta?

OLISINKO ONNELLISEMPI, JOS:

MINULLA OLISI ENEMMÄN RAHAA?
Helpostihan sitä ajattelee, että elämä olisi helmpompaa, jos olisi enemmän rahaa. Silloin ei tarvitisi huokailla laskupinon edessä ja voisi toteuttaa empimättä kaikki mielihalunsa. Ajatellaan, että raha tuo vapautta. Mutta tekisikö yksikään niistä asioista, joita voisin nyt rahalla saada, minusta selkeästi ja pelkästään onnellisemman? Onko mikään koskaan niin suoraviivaista? Voisiko olla niin, että sillä kaikella mitä saisin rahalla, aiheuttaisikin minussa myös negatiivisia ominaisuuksia?

Kirjoitin viime elokuun alussa näin: “Vaikka voisin tehdä ja saada kaiken sen, mitä muissa kadehdin, en voisi olla yhtään onnellisempi kuin nyt olen. Onnellisuus on pohjimmiltaan sitä, että pystyy kehittämään  tyytyväisyyttä riippumatta siitä missä olosuhteissa elää.”

Kaikista olennaisinta on tyytyväisyys. Kyltymätön ihminen ei ole koskaan täysin onnellinen. Toiseksi olennaisinta on, että oikeasti uskoo tähän. Suuretkaan rahamäärät eivät takaa onnellisuutta kenellekään.

Tyhjä ajatus -blogissa oli vastikään hyvä kirjoitus  samasta aiheesta: Jos mulla olisi enemmän rahaa, olisinko onnellisempi?

MINULLA OLISI UNELMIENI TYÖ?
Minusta olisi mielenkiintoista olla psykologi. Minusta olisi ihanaa olla suosittu sisustussuunittelija. Olisi hienoa olla taitava psykoterapeutti. Kaikissa näissä ammateissa saisin toteuttaa luovuttani, kehittyä persoonana ja auttaa ihmisiä. Yhteenkään näistä ammateista minulla ei ole mahdollisuutta opiskella. Mutta jos olisi, olisinko onnellisempi? Toisiko vaativa opiskelu ja hektinen työ ainoastaan positiivisia asioita elämääni? Tuskin. Enkö tälläkin hetkellä tee työtä, jossa saan ilmaista luovuuttani, kehittää taitojani ja auttaa ihmisiä? Kyllä. Minusta on kivaa olla bloggaaja ja pitää blogia, joka on saanut laajan lukijakunnan.

EN OLISIKAAN BLOGGAAJA?
Aina välillä minulta kysytään, onko blogin pitäminen järkevää, koska olen vakavasti sairas. Olen itsekin miettinyt, viekö vai tuoko blogi voimavaroja?

Joskus tuntuukin, että blogista on harmia. Se aiheuttaa tietynlaisia paineita. Ikävät kommentit satuttaa. Mutta sitten. Rakastan tätä blogia, se on osa minua! Nautin siitä, että saan tehdä tästä blogista vapaasti juuri sellaisen kuin haluan. Saan kirjoittaa mitä haluan, milloin haluan eikä kukaan vaadi minulta mitään. On upeaa saada hyvää palautetta lukijoilta. On hieno tunne, kun huomaa kehittyvänsä ja olevansa hyvä jossain! Blogissa upeinta on, että voin antaa toisille ajattelemisen aiheita, herättää keskustelua, jakaa ideoita, auttaa muita. Blogi on tuonut elämääni todella paljon hyvää.

JOS ASUISIN JOSSAIN MUUALLA?
En voi kieltää ettenkö haaveilisi voivani hypähdellä paljain varpain kuumassa rantahiekassa, kun lampsin nilkkoja myöten loskassa ja vedän kaulahuivia tiukemmin kaulani ympärille jäätävän pohjoistuulen vihmoessa kasvojani. Meidän asuinympäristö ei ole erityisen viehättävä eikä kotimme ole ulkoa päin mikään kulmakunnan komistus. Talon ihailemisen sijaan koitan enemmänkin olla miettimättä, mitä kaikkia piha- ja kunnostustöitä meidän täytyy ensi kesänä tehdä saadaksemme pihapiiristä edes siedettävän näköisen. Missään asumismuodossa tai asuinseudussa on kuitenkaan tuskin pelkästään hyviä puolia. Sen sijaan että käyttäisin energiaa sen pohtimiseen, missä kenties voisin asua, voisin mieluummin keskittyä siihen, että saan olla kiitollinen omasta kauniista kodista.

JOS OLISIN IHANNEPAINOSSANI?
Joillekin tämä voi olla täysin merkityksetön asia, mutta joillekin oma ulkonäkö ja varsinkin paino on aika iso juttu. En tiedä onkohan montakaan, jotka eivät olisi koskaan haaveilleet olevansa viisi kiloa kevyempiä? Minä olen aina tottunut olemaan tosi hoikka, joten viimeiaikainen painonnousu on aiheuttanut minulle tarpeetonta stressiä ja tyytymättömyyttä itseäni kohtaan. Ja en, tällä kertaa en aio vain tyytyä painooni! Haluan päästä takaisin ihannepainooni, ja sen eteen olen valmis tekemään töitä. Tähän kohtaan vastaus olisi, että ei välttämättä onnellisempi, mutta ainakin tyytyväisempi.

EN OLISIKAAN ÄITI?
Lasten tulo elämään ei ole ollut minulle pelkästään onnellinen asia. Äitiys ei ole pelkkiä onnenhetkiä. Täytyy sanoa, että hetkittäin lasten olemassaolo on tehnyt minut hyvin onnettomaksi. Ei siksi, että lapsissa olisi syy. Omien puutteiden, virheiden ja riittämättömyyden kohtaaminen on ollut todella uuvuttava kokemus. Ei ole erityisen hieno hetki elämässä joutua menettämään hermonsa lapsen edessä. Sillä hetkellä ei todellakaan voi olla ylpeä itsestään millään tasolla.

Äitinä joutuu jatkuvasti tasapainoilemaan omien vaatimustensa ja tarpeidensa ja toisten odotusten ja tarpeiden ristitulessa. Jos ennen kuvittelin olevani tasapainoinen, ystävällinen ja pitkämielinen ihminen, äitiyden myötä olen tajunnut että minussa on vielä paljon kehittymisen varaa. Toisaalta jos en olisi äiti, minussa ei olisi  näin paljon rakkautta! Jokaisen lapssen myötä olen oppinut lisää siitä, mitä on rakkaus. En usko, että on mitään niin syvää rakkautta olemassakaan kuin rakkaus omaa lasta kohtaan. Se on jotain ainutlaatuista, puhdasta ja täydellistä. Yhteenkuuluvuuden tunteen ja syvän rakkauden vuoksi koen, että olen sata kertaa onnellisempi äitinä kuin ilman lapsia! <3
inCollage_20180415_121903539

***

Tällä hetkellä minut tekee onnelliseksi se että minulla on ihana oma perhe, jonka seurassa tunnen olevani tärkeä ja rakastettu.  Läheisteni seurassa minulla on turvallista olla. Minulla on rakkaita ystäviä. Minnulla on oma koti ja siinä kaikki mitä tarvitsen. Vaikka olen sairas, pystyn nauttimaan jossain määrin elämästä. Vaikka olen masentunut, en ole kaiken aikaa onneton. Voin nauraa joka päivä, oppia uutta ja antaa itsestäni toisille. Minulla on unelmia ja haaveita, ja toivoa. Ja kaikkien näiden keskellä voin elää juuri tässä hetkessä; huomata, miten monta asiaa minulla on hyvin juuri nyt. <3

 

 

 

 

 

 

 

Comments

  1. En jostain syystä saa nyt näkyviin muita kommentteja, jos joku on tämän jo vaikka sanonutkin. Tämä on hirveän hyvä kysymys, ihan vaan siksikin, että pohtimalla eri vaihtoehtoja saa myös näkökulmia tämän hetkisen elämän arvostamiseen – että asiat on loppupeleissä monelta hyvin, vaikka paljon olisi korjattavaakin. Ja kun tätä onnellisuuden kysymystä kysyy itseltään, niin huomaa myös, että mikä ero on omilla keveillä haaveilla, ja tärkeillä tavoitteilla, joiden eteen kannattaa myös ponnistella. Tästä heräsi paljon ajatuksia siis 🙂

    • Kiitos kommentistasi! Tämä artikkeli ei olekaan saanut vielä muita kommentteja 🙂 on ihan totta että välillä on hyvä kysyä itseltään mikä tekee minut onnelliseksi. Silloin huomaa että riippumatta siitä mitä puuttuu, on paljon asioita, jotka ovat hyvin ja joihin tyytymällä voi olla ihan onnellinen😊

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

three × four =