Top

Postaussarja osa 3/3: MITÄ TEKISIN NYT TOISIN

Muistan yhä sen päivän elävästi. Oli kolmas huhtikuuta. Uusi kotimme oli vihdoin valmis. Tai no, melkein valmis.  Muuttamaan kuitenkin pääsisimme. Remonttimme oli viivästynyt jo monta kuukautta työmiesten poissaolojen takia. Ennen tätä en tiennyt, miten iloiseksi voikaan ihminen tulla sähkömiehen näkemisestä. Kun on kolme viikkoa odottanut sähköasentajia työmaalle töiden seisoessa, mikään ei piristä päivää niin paljon kuin työmiesten ilmestyminen paikalle. Tehtävää totisesti riitti aivan muuttopäivään asti ja vielä senkin jälkeen monta viikkoa.

12592507_1797555600473821_876121495966493092_n

12246768_1791126457783402_1106959338976637118_n

Kännykkäkameralla otettu kuva vastavalmistuneesta keittiöstä.

12994522_1806400472922667_1956912051592667571_n

Tältä meidän eteinen näytti alussa.

En voi sanoin kuvailla sitä tunnemylläkkää, joka sisälläni kuohui tuona huhtikuisena sunnuntaina. Olin lopen uuppunut. Ajattelin, että minun varmaan pitäisi olla nyt onneni kukkuloilla.  Päälimmäisin tunne oli kuitenkin hämmennys. Halusin vain äkkiä saada kaiken paikalleen ja saada omaa rauhaa. Meni monta päivää, etten käynytkään kuntosalin puolella. Halusin olla vihdoin kotona.

img_20160929_101015

img_20160929_100912

Tästä projektista toipuminen vei monta viikkoa, jonka aikana tunsin oloni tavattoman väsyneeksi.  En voinut rauhoittua ja levätä ennen kuin viimeinenkin tavara oli paikallaan. Tuntuu, etten ole vieläkään täysin toipunut ennalleni. En sano, että niinkään itsessään remontoiminen tai sen suunnittelu olisi voimia vienyt, vaan kaikki se muu elämä, jota jouduimme viettämään kauheassa paineessa ilman kotia.

Minulle rauhaa rakastavana ihmisenä ylivoimaisesti raskainta oli se, ettei minulla käytännössä ollut lainkaan omaa rauhaa hetkeäkään tuon puolen vuoden aikana. Meidän “makuuhuone” oli painonnostolavojen vieressä, vain ovi välissä. Treenaajat kävivät paukuttelemassa tankojaan ja kuuntelemassa jumputtavaa treenimusiikkiaan joskus pitkälle yöhön. Oli vaikeaa rauhoittaa lapsia yöunille musiikin pauhatessa. Jos lapsille tuli jano tai pissahätä, tai heidät piti viedä iltapesulle tai kylpyyn, aina piti käyttää kuntosalin julkisia vessoja ja suihkua. Itse en voinut mennä saunaan ennen kuin viimeinenkin treenaaja oli lähtenyt. Osa työmiehistä majoittui myös tiloissamme, ja treenaajien lähdettyä piti aina varmistaa, että myös työmiehet olivat käyneet saunomassa ennen minua. Ei ole kauhean mukavaa koikkelehtia aamutakissa tai pyyhe ympärillä kuntosalin suihkuun kymmenen treenaajan seuratessa vierestä. Usein minulla oli vielä vauva mukana, meninpä minne tahansa. Monesti sain kesken suihkun hyssytellä vauvaa vaunuissa ja silti hän huusi.

Äiti, miksi nuo hassut setät pelaa
taas pinkiponkia meidän olkkarissa?

Ruokailutkin olivat tavattoman stressaavia kokemuksia. Ruokapöytämme oli salin keittiössä, jossa oli myös pingispöytä treenaajia varten. Joka kerta alkaessamme syömään saimme katsella pingistreenejä. Joskus pallo saattoi pongahtaa ruokapöydällemme. Neljävuotias tyttömme kysyikin kerran: “Äiti, miksi nuo hassut setät pelaa taas pinkiponkia meidän olkkarissa?” 😀 Jaoimme keittiön monien työmiesten kanssa, eikä siellä koskaan voinut kulkea vähillä vaatteilla. Myöskään kahdenkeskiset keskustelut mieheni kanssa ruokapöydässä eivät tulleet milloinkaan kyseeseen. Aina piti miettiä sanat niin, että joku on kuuntelemassa.

Minä vastasin koko remontin ajan salin päivittäisestä siivouksesta ja lisäksi autoin raksalla niin paljon kuin pystyin. Silti sain kuulla, että minun pitäisi siivota enemmän. Sain sukulaiselta myös hyväätarkoittavia ohjeita, että meidän kannattaisi viettää enemmän rauhallista aikaa perheenä. Kaikki tämä toi niin paljon paineita minulle, että saatoin purskahtaa itkuun koska tahansa kävellessäni koulun keittiöön. Raksalle kävellessäni en itkenyt koskaan. Tämän projektin päämäärä siinsi mielessäni ja antoi minulle voimaa. Olin päättänyt jaksaa, sillä olimmehan itse päättäneet tähän myös ryhtyä.

Nyt osaan arvostaa kotiani. Osaan arvostaa omaa rauhaa ja sitä, että saan kulkea kotona aamutakissa ja olla ihan hiljaa. Minulle tämä koti on täydellinen.

sosusut-25-of-66

Erityisen tyytyväisiä olemme olleet seuraaviin valintoihin:

  • Kiiltävä sisäkatto aulassa, keittiössä sekä vaatehuoneessa
  • Vesipiste saunassa löylyvettä varten
  • Erillinen pukuhuone kylpyhuoneessa
  • Suuret, lattiaan asti ulottuvat ikkunat
  • Lasiruutuiset tuplaovet makuuhuoneeseen
  • Levä ja tilava eteinen

sosusut-9-of-66

Erityinen kiitosmaininta täytyy myös antaa rakennusprojektissa mukana olleille työmiehillemme! Kodissamme näkyy ensiluokkainen työnjälki. Pohjatyöt, laatoitukset, saunan lasitukset ja seinien tapetoinnit ovat kaikki erinomaista työtä, josta kiitos kuuluu yksinomaan taitaville ammattilaisille.

sosusut-3-of-66

Silti en voi olla myöntämättä, että jotain tekisin nyt toisin.
Mitä muuttaisin kotonamme, jos nyt saisin valita uudelleen?

  • Valkoiset kiuaskivet vaihtaisin harmaisiin
  • Keittiön välitilan ja hanan vaihtaisin toisiin
  • Vaatekaappien sisusteet miettisin tarkemmin
  • Ruokapöydän päällä olevien kattopistokkeiden paikka olisi pitänyt olla lähempänä toisiaan
  • Budjetointi

Jos haluat kuulla, mikä näissä mainitsemissani asioissa mielestäni vähän mättää, jätä kommenttia kommenttikenttään niin kerron tarkemmin. 🙂

Paljonko remontti maksoi?

Remontin budjetista on tullut kyselyjä ja voinkin kertoa nyt, paljonko olimme ensin budjetoineet remonttiin ja paljonko tämä lysti tuli lopulta maksamaan.

Olimme varanneet remonttia varten ensin 122 000 euroa. Aika pian kävi selväksi, ettei tuo summa riittäisi mitenkään. Paloseinän rakentaminen ja muut aikaa vievät pohjatyöt, kuten uuden lattiavalun tekeminen, timanttisahaukset ja asbestityöt, rakennusinsinöörin ja tarkastajien palkkiot, väliseinien materiaalimaksut ja jätemaksujen suuruus tulivat kaikki yllätyksenä. Myös työntekijöiden palkkoihin sosiaalimaksuineen hupeni odotettua enemmmän rahaa.

Loppujen lopuksi remontti tuli maksamaan meille noin 140 000 euroa. Tarkkaa summaa meillä ei ole tiedossa. Osan hinnasta maksoimme ottamallamme asuntolainalla ja osan maksoimme kuukausituloistamme. Edelleenkään kaikki rakennusprojektin vaiheet eivät ole valmiit. Maatyöt, pihatyöt ja terassien sekä autokatoksen rakentaminen menee ensi vuoden puolelle. Näihin tulee menemään vielä noin 27 000 euroa. Tämän kaiken maksamme omista tuloistamme ajan mittaan. Enempää asuntolainaa emme halua ottaa, vaan etenemme projektissa sen mukaan, miten budjetti antaa myöten. On ihan opettavaista, ettei kaikkea saa valmiiksi heti kerralla. Edelleen minulla on paljon uutta mitä odottaa ja mistä saan myös teille kertoa blogissa kuukausien mittaan! 🙂

sosusut-13-of-66

 

 

 

 

 

 

Comments

  1. Moikka! Täällä on aloiteltu oman kodin rakentaminen. Yksi minua vaivaava asia on lattia! Haluaisinkin kysyä, että koetko lattiavalinnan olleen teille hyvä? Kuinka paljon noin vaaleassa näkyy roskat, jalanjäljet jne. ? silmääni on miellyttänyt juuri tuon sävyinen, mutta silti hiukan arveluttaa.

    • Hei! Tämä meidän laminaattilattia on ollut todella hyvä valinta! Sävy on valkotammi. Laminaatti on tässä laadukasta ja kestävää. Siinä näkyy todella vähän jalanjäljet ja tahrat ja roskat, verrattuna esimerkiksi tuohon laattalattiaan, jossa näkyy kaikki paljon selvemmin. Suosittelen kyllä lämpimästi tätä lattiaa 🙂 Vaalea on kaunis valinta. Joissakin kodeisa olen nähnhyt tällaista samannäköistä laminaattia edullisempana mallina, mutta siitä lattiasta ei se perhe tykännyt yhtään, koska siihen jäi kaikki näkyviin.

  2. Ruokapöytänne on aivan ihana, mistä se on hankittu? Tämä postaus oli mielenkiintoinen; hyvällä tavalla erilainen mitä blogeissa yleensä näkyy 🙂

    • Oi, kiitos! Vähitellen olen alkanut löytää oman tyylini kirjoittaa ja kuvailla asioita. Mukavaa, jos se miellyttää sinua :)Ruokapöytä on Maskusta! Pöytätaso on valmistettu kuulemma käsin vanhoista ikkunanpuitteista 🙂

  3. Pakko tulla kommentoimaan miten ihanan blogin oletkaan tehnyt. Pitkästä aikaa blogi mistä jaksaa lukea myös tekstin, eikä vain katsoa kuvia! 🙂 Tekstisi on herkullista ja kuvat myös! Tykkään sisustuskuvistasi ja ihan lempparini oli postaus kirpparilöydöistä 🙂 Innolla aina odotan uutta postausta! Toivottavasti saan nauttia blogisi sisällöstä vielä pitkään! 🙂

  4. Ou jes. Rahalla saa ja hevosella pääsee.. Näin se vaan on ? Hienoa kun saatte olla omassa kodissanne nyt, ja raksa-ajat ovat helpottaneet! ❤

  5. Hei! En ole ennen kommentoinut, mutta kotinne on ihana! Valoisa ja kodikas! 🙂 olen miettinyt, että onko teillä vain yksi lasten huone? Ja mistä sinne on käynti, en ole onnistunut hahmottamaan sitä:) lisäksi mietin, että jos huoneita on vain yksi, miten toimitte tulevaisuudessa kun tytöt kasvavat? Ja vielä miksi ei valkoisia kiuaskiviä ja mitä olisit halunnut budjetoinnissa muuttaa? Hyvää syksyä teidän koko perheelle! 🙂

    • Hei, kiva että kommentoit! Meidän kodissa on neljä makuuhuonetta. Yksi on vanhempien makuuhuone, toinen työhuoneeni, kolmas vierashuone/leikkihuone ja neljäs lasten makuuhuone. Siellä on kahden tytön sängyt. Kun kolmas lapsemme kasvaa ja siirtyy omaan huoneeseen meidän huoneesta, esikoisemme siirtyy nykyiseen leikkihuoneeseen nukkumaan. Siellä hänelle on jo valmiina täyspitkä sänky. Myös työhuoneestani on mahdollista tehdä lapsille makuuhuone, jos tarve vaatii 🙂 Lastenhuoneeseen on käynti tuolta leveältä käytävältä vierashuoneen vierestä. Valkoisia kiuaskiviä en olisi ottanut sen takia, koska ne näköjään sotkevat valkoista hiekkaa joka paikkaa todella pitkään! Ne pilaavat meillä kaikki lauteet ja lasit. Saa olla jatkuvasti sitten siivoamassa ja laseja kiillottamassa. Harmaat kiuaskivet eivät ole yhtä kauniit, mutta eivät teetä niin turhaa työtäkään. Budjetointiin olisin varannut heti alkumetreillä enemmmän rahaa, eli toisin sanoen olisimme ottaneet heti alkuun riittävän ison asuntolainan. Nyt joudumme maksamaan montakymmentä tuhatta euroa omista rahoista kuukausituloistamme, mikä on tuntunut tosi vaikealta välillä…on menty sen takia paljon tiukemmalla verrattuna siihen, jos olisimme osanneet laskea heti realistisen budjetin.

    • Hienoa! Tykkään kirjoittaa ajatuksistani täysin rehellisesti… 🙂

  6. Blogisi on kerrassaan upea ja inspiroiva! Olen iloinen, että pääsin lukijakuntaan heti alkumetreiltä. Olette tehneet valtavan työn kodin remontissa ja on varmasti palkitsevaa saada nauttia työnhedelmistä nyt. Minua kiinnostaa miksi et ole tyytyväinen keittiön välitilaan ja hanaan eli mitkä olisivat valintasi nyt? Haaveilen itse seuraavaan keittiööni juuri tuollaisesta kiiltävästä yksivärisestä (maitolasista?).

    • Kiitos paljon! Meidän keittiön välitilalasi (kirkas lasi, jonka alla on tapetti) on sikäli minun silmää häirinnyt, että lasiin tuli monta saumaa. Keittiön pitkä sivu on yli 3 metriä pitkä. Laseja ei voi valmistaa niin pitkänä, joten siihen tuli väkisinkin sauma. En ollut osannut ottaa tätä huomioon ja nyt saumakohdat häiritsevät silmääni aina välillä kun alan ajatella asiaa. Hana (Tapwell Dom) meillä on kaunis sinällään, mutta sen käyttö on hankalaa – hana roiskuttaaa vettä, koska siinä on neliön mallinen suuaukko. Pyöreä olisi ollut käytännöllisempi, mutta sitä en tiennyt ennen kuin pääsin täällä kokeilemaan hanaa. En osaa sanoa, mihin ratkaisuihin nyt päätyisin, mutta en näihin ainakaan ….luultavasti 😉

  7. Hei, minkä merkkinen lattia laminaatti teillä on? ja pöydästä kun mainitsit ylempänä että se on maskusta, niin onko laatu ollut minkälainen? 🙂 Itselläni on jotenkin pinttynyt tuonne pääkoppaan, että maskun tuotteet olisivat huonolaatuisia..vaikka näinhän se ei välttämättä edes ole! 🙂

    • Hei! Meidän laminaatti on Rooms Studion Elegant oak white. Pöytä on tosiaan Maskun mallistoa, eikä minulla ole siitä kuin positiivista sanottavaa 🙂 Pöytä ei ollut hintansakaan puolesta mitään halpistavaraa. Hinta taisi olla ovh:na noin 800e. Pöytä on aitoa kokopuuta ja käsityönä tehty. Se on todella tukeva ja hyvin kaunis. Erinomainen valinta lapsiperheeseen, jossa kolhuja tulee tulee pöydän pintaan. Tämä lankkupöytä sietää hyvin elämän jälkiä rosoisuutensa takia.

      • heippati vaan!
        sinun anoppisi sisko vinkkasi tästä blogista ja kiitos hänelle.
        Olen ihastellut lähes kaikkea TEIDÄN KOTIA noissa kuvissa,mutta kuinka voi pienten lasten kanssa noin superkaunista kotia pitÄÄ SIISTINÄ?SIIVOSKELLEN KOKOaJAN?
        SINULLA ON KYLLÄ SUUNNITTELIJAN TAITOJA,MUTTA VOIKO SINULTA TILATA SISUSTUSUUNNITTELUA,VAI EHDITKÖTEKEMÄÄN KODIN ULKOPUOLISTA Työtä?

        • Heippa! Kiitos paljon kivasta kommentista ja palautteesta! Kyllähän täällä siivotaan todella usein ja varskinin iltaisin minulla on tapana siivota koko koti läpeensä (aloittaakseni taas seuraavana päivänä alusta :D). Mielelläni voisin tehdä sisustussuunnittelua myös kodin ulkopuolella! Olen tätä mahdollisuutta miettinytkin ja tartun kyllä uusiin haasteisiin innokkaasti. Ole vain yhteydessä minuun esimerkiksi sähköpostilla annika@pellavaajapastellia.fi niin jutellaan siellä tarkemmin yksityiskohdista 🙂

  8. Ja yksi asia joka kiinnostaisi.Mistä/mikä rakennusfirma on tehnyt hyvää jälkä?

    • Kiva, kiitos hyvästä kysymyksestä! Käytimme monia eri rakennusfirmoja ja yksityisiä työmiehiä. Voin kertoa näistä valinnostamme tarkemin hieman tuonnempana.

  9. Olen vasta hetki sitten löytänyt blogisi, ja teillä on aivan todella kaunis koti! On mukavaa lukea tällaisia postauksia joissa kerrot remontistanne, itse nimittäin juuri remontoimme 50-luvulla rakennettua puutaloa uudeksi kodiksemme!

    • Hei Janina ja lämpimästi tervetuloa blogini lukijaksi! Toivon, että löydät täältä jatkossakin uutta inspiraatiota omaan rakennusprojekttiinne 🙂 Koitan pitää sisällön sisustuspainotteisena ja mahdollisimman monipuolisena. Tämä meidän talo on siis vanha 80-luvun ammattiopisto ja tilaa on valtavasti. Asunnon koko on tosin “vain” 180 neliötä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

nineteen − eleven =