SULJETTUJEN OVIEN TAKANA. Top

SULJETTUJEN OVIEN TAKANA

Tämä viikko ei alkanutkaan ihan suunnitelmien mukaan. Menin aamulla lääkäriin ajatuksena saada jotain apua tilanteeseeni, joka ei ole alkanut millään helpottaa. Ainut apu mitä lääkäri minulle pystyi tällä kertaa antamaan, oli laittaa minulle lähete osastohoitoon psykiatriseen sairaalaan. Minulle ei jäänyt vaihtoehtoja.

Ajoin kotiin pakkaamaan tavaroitani. Sulloessani kassiin vaihtovaatteita mietin hämmentyneenä mitä ihmettä nyt oikein tapahtuu. Tunsin palan tunteen kurkussani. Miksi olen jälleen tässä tilanteessa, etten pärjää enää kotona? Onko aivan tosi että joudun taas sairaalaan?

Päätin kertoa tilanteestani tänne blogiinkin nyt heti, sillä sairaalassa voi vierähtää pitkähkö tovi eikä täydellinen selittämätön hiljaisuus blogissa vaikuta kauhean vakuuttavalta. Mun vointi on nyt vain pakko saada paremmalle tolalle. Kotiin ei ole paluuta sitä ennen.

On tietysti selviää etten voi täältä käsin valmistaa postauksia, paitsi tietysti ne muutamat mitä nyt olen etukäteen valmistellut ja sopinut. Uskon että ymmärrätte tilanteen ♡

Täällä osastolla on rauhallista. On vain aikaa. On keinutuoli, aikakauslehtiä, kahvinkeittimen kotoinen porina. Kello, joka kertoo koska lähdetään syömään ja koska haetaan lääkkeet. Aistin ympärilläni pysähtyneisyyden tunteen.

Minun tekisi mieli makeisia. Tekisi mieli rouskuttaa omenaa. Tekisi mieli mennä kotiin siivoamaan. Jätinhän sinne paljon tekemättömiä töitä, vaikka pistinkin pyykit pyörimään juuri ennen lähtöäni, petasin sängyt, avasin verhot ja tarkistin että lasten on hyvä palata illalla kotiin. Olisi ollut niin paljon vielä.

Kyynel vierähtää poskelleni. Taidan tietää miksi olen täällä, suljettujen ovien takana. Täällä ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin keskittyä siihen, että jaksaa huomiseen päivään. Täällä minun on hyvä olla.♡

Comments

  1. Mielenrauhaa, voimia ja auringonpilkahduksia jokaiseen päivääsi ❤️💛

  2. Muista aina, että jokainen haava jonka elämä sinulle matkallaan antaa tekee sinusta vahvemman. Haavojen parantaminen on kivuliasta, mutta arvet ovat ihoa kestävämmät. Anna siis itsellesi aikaa parantaa haavasi ❤

    • Hienosti ajateltu ja varmasti ihan totta! Tarvitsen nyt vain aikaa jonka annan itselleni. En kotitöille, perheelle, velvollisuuksille. Vain omalle toipumiselleni. On tämä rankkaa aikaa ja tosiaan tämä tekee myös kipeää, mutta toivotaan että jossain vaiheessa voisin nähdä nämä ajat takana päin ja ajatella silloin, että selvisinpäs!!:)

  3. Tiiän omasta kokemuksesta, että osastohoito saa aikaan tosi ristiriitaisia tunteita, varsinkin jos sinne menee toista tai useampaa kertaa. Sitä rupee miettimään kaikenlaista ja ehkä jopa syyttelemään itseään kun joutuu sinne uudestaan, mutta tollanen ajattelu pitää lopettaa saman tien. Ja muista että oot tosi vahva ja upee ihminen, ja sä selviit kyllä tästä ja asiat yleensä järjestyy tavalla tai toisella! 🙂 Vaikutat jos sellaselta ylisuorittajalta joka ottaa aina kaikki muut huomioon, jopa oman hyvinvoinnin kustannuksella, mutta sä ansaitset voida hyvin ja sä ansaitset lepoa ilman velvollisuuksia ja sä ansaitset voida hyvin ihan itses takia, ja toki myös muiden, mutta ennen kaikkea itses takia! Tsemppii sulle hirveesti ja voimia toipumiseen <3
    *

    • Kiitos♡ Olen täällä nyt kolmatta kertaa ja kyllä mua oikeasti hävettää! Ei ollut mieltä ylentävää kertoa tästä blogiin mutta silti tein sen koska olen rehellinen. Tietenkään en tänne avaa lähellekään kaikkea mitä käyn läpi. Vain sen mitä haluan teidän tietävän:) on selvää että olen sairas ylisuorittaja jonka olisi pakko opetella löysäämään. Tämä oma kriittisyyteni sairastuttaa minut vain pahemmib! Mutta saan kyllä tähänkin asiaan apua täällä ja myöhemmin terapiassa:)

  4. Lähetän sinulle aivan valtavasti voimia, tuntuu todella pahalta mutta sinä selviät kyllä.

  5. Tsemppiä sinulle kovasti!
    Blogiasi on todella kiva lueskella ja ihailen avoimuuttasi kertoa myös vaikeuksista! Varmasti uskolliset lukijasi odottavat sinua, kunhan toivut niin paljon,että jaksat taas bloggailla!
    Kyllä se aurinko vielä paistaa ja asiat muuttuvat paremmiksi!

    • Kiitos paljon! Ihana kuulla että tykkäät lukea blogiani vaikka tämän aihepiiri onkin aivan erilainen kuin millaiseksi sen aikoinaan tarkoitin. Mutta blogi kulkee matkassani ja sisältää aitoja asioita elämästäni. Olen varma että selviän mistä vain mitä eteeni tulee, en luovuta!♡

  6. Hyvää yötä. Kun saat omahoitajan, psykologin tms,niin pyydä, että hän lukee blogisi. Terapeutti saa siitä käsityksen, mitä solmuja on avettava. Sinun on oltava armollinen itsellesi ja päästävä pois jatkuvasta itsekeskeisyydestä kotisi suhteen. Tärkeintä ei ole se miltä teillä näyttää, mitä olet taas ostanut jne., jos se kaikki on johtanut sairastumiseesi. Anna lastesi olla lapsia, leikkiä ja mitä siitä, vaikka leluja on siellä täällä. Älä tuhoa lastesi luovuutta. Suojele lapsia, älä kuvaa heitä blogiisi. Mieti, miltä heistä tuntuu teineinä, aikuisina?Voi Suojele puolisoasi. Suosittelen sinulle Viktor E Franklin teoksiin: vaikeista oloista huolinatta elämälle löytyi tarkoitus. Sinäkin sen löydät, usko vaan.

    • Kiitos kommentistasi! Minulla on täällä hyvät hoitajat jotka kyllä tietävät tilanteeni. Siihen ei blogia tarvita:) aloitan myös terapian myöhemmin. Olen tosiaan ylisuorittaja mutta se ei tarkoita että olen itsekeskeinen kotini suhteen. Se ei ollut kivasti sanottu. Mikään sisustamiseen liittyvä touhuilu ei ole sairauteni syy. Yltiöpäinen sisustaminen ja hankinnat voivat olla oire sairaudestani mutta eivät aiheuta tätä. Tämän taustat ovat muualla ja sitä tutkitaan ja hoidetaan sairaalassa. Teen itse ratkaisut blogin sisällön suhteen ja jossain määrin ilman muuta lapset tulevat näkymään blogissa, mutta todella vähän. En voi suojella heitä täysin maailman pahuudelta. En voi suojella mitään vain jättämällä sen blogista pois. Se ei ole niin suoraviivaista:) jätin osan kommentistasi julkaisematta koska osa siitä ei ollut asiallista.

  7. Hei Annika! Mun sydäntäni riipaisee kun luen blogiasi. Sinun paikkasi ei ole suljetulla, vaan jossakin aivan muualla. Toivon sinulle voimia ja uskoa tulevaisuuteen <3

    • Kiitos Maria! ♡ Pääsenkin tänään toiselle osastolle siirtymään. Siellä on rauhallisempaa:) jätin osan kommentistasi julkaisematta sillä osa sen sisällöstä on sellaista jota en halua blogini keskusteluihin. Arvostan sydämellisyyttäsi♡

  8. Voi rakas Annika, olen niin pahoillani puolestasi. Toivon voimia parantumiseen. Itkettää ihan ♡
    Iso halaus, voi kun voisin puhaltaa pahan olosi pois😘
    Kunpa olisi joku muu vaihtoehto, jotta et joutuisi siellä
    Olemaan. Jotenkin tuntuu, että tuollainen ympäristö ja
    Muut potilaat eivät edesauta mielen parantumista, vaan masentaa
    Entisestään. Tuli mieleeni, että Sinulla pitäisi olla oma pieni
    Asunto hetken aikaa, siellä kaikkia kauniita tavaroitaai, ihana
    Pehmeä vuode, pieni parveke, jonne voisit laittaa valoja ja lyhtyjä.
    Kävisit kotina tapaamassa lapsia, et siivoisi, et laittaisi ruokaa tms. Siellä pienessä kodikssasi saisit aikaa itsellesi, kävisit lääkärissä säännöllisesti ja hoitaja kävisi välillä luonasi. Luulen että tällaisessa avohoidossa toipuisit paremmin. Luulisi että tälläinen olisi mahdollista järjestää. Parane pian pikkuinen ♡

    • Kiitos niin ihanasta kommentista ja siitä miten välität!❤ tiedän että te ajattelette parastani ja kyllä täytyy sanoa, että on oikeasti vaikea tietää mikä tässä nyt olis järkevintä. Palaan kyllä kotiin sairaalan jälkeen, mutta se meidän täytyy miettiä täytyykö lasten asua jossain muualla vähän aikaa. Tätä me mietimme ammattilaisten kanssa yhdessä. Kiitos sinulle lämpimistä ajatuksistasi. Se merkitsee mulle paljon♡

  9. Kerää voimIA <3 Älä hajoa palasiksi, muruiksi tuulen matkaan… Olet ajatuksissa!

  10. Huh kun tuli paha mieli puolestasi.😣😣😣Läheisiä seuranneena tiedän, että henkiset arvet vaativat vuosien työn ja ajan niiden läpikäymiseen. Mutta; rakasta itseäsi älä pakota toipumista. Asiat kotona hoituvat omalla tavallaan.Olet niin hyvä äiti, että lapsesi tuntevat ettet ole hylännyt heitä. Loppujen lopuksi aika menee pian. Asiat unohtuvat.
    Käy perusteellinen suursiivous mielen kammareissa. Tavalla joka sulle käy. Loistat sitten eri tavalla loistokkaampana kuin mikään muu.
    Rakkautta ja rauhaa! 👍👍❤❤❤❤Elisa

  11. Blogisi, kotisi ja ottamasi kuvat ovat upeita, mutta millään niistä ei ole merkitystä niin kauan kuin ne yhtään kuormittavat sinua. Vaikka sinulla on vaikeaa, voin vain kuvitella kuinka moni on varmasti pahemmassakin tilanteessa entä sinä, kun nykyään tuntuu että kulissit pitää olla viimeiseen asti pystyssä. Vaikka avioliitto on onneton, kulissit pitää olla, ystäville ei voida puhua kun jokin on huonosti ja ollaan oikeasti aivan yksin. Moni palaa varmasti loppuun. Täydellinen elämä, perhe, rahaa on, on aina hyvässä kunnossa nätti ja hoikka. Muistan itsekin nuorempana ottaneeni satoja kuvia itsestäni, että sain yhden hyvän laitettua nettiin. Photoshoppasin jopa niitä. Maailman muuttuessa pahemmaksi olen itse eheytynyt ja oppinut rentoutumaan. Sinä sentään olet rehellinen ja kerrot suoraan, millaista elämä kulissien takana on. Lappilaisissa on se hyvä puoli, että olemme oikeasti aitoja ihmisiä. Voimia teidän kauniille perheelle.

    • Kiitos kauniista ja viisaista sanoistasi! On aivan totta mitä sanoit, monet varmasti uupuvat nykyään koittaesaan ylläpitää ihanne-elämän kulissia. Se on syövyttävän raskasta. Tein sitä itsekin blogini suhteen jonkin aikaa, ehkä osittain tiedostamattani. Luulen että monet sai minusta käsityksen teennäisenä. Todellisuudessa en vain osannut ilmaista miten paha olla minulla oli ja on tietysti edelleen. Olen ollut vakavasti masentunut jo yli vuoden, nyt sitä vasta hoidetaan. Onneksi sentään nyt♡

    • Kiitos Jenna ystäväni❤ ihanaa että jaksat olla tukenani vaikeimpinakin hetkinä❤

  12. Toivon Sinulle iloa ja valoa ja rauhallisuutta ja hyvää mieltä ja kaikkea sitä hyvää, mitä itse toivot itsellesi.

  13. Myötätuntoiset ajatukset minulta ja uskon, että vielä tulet voimaan paremmin. Minulle terapeutti on sanonut kolme sanaa: EI OLE PAKKO, eli etten pakosti vaan tee asioita kuuntelematta omaa vointiani,vaikka olisi mieluisiakin tekemisiä. Sitten menee ylikierroksille,tulee kova uupumus ja vointi huononee. Vuodessa olen oppinut sisäistämään tuon terapeutin opetuksen aika kiitettävästi. Voimia sinulle.

    • Onpa hyvä neuvo, täytyy sanoa!:) Ei tosiaankaan ole pakko tehdä nyt mitään sellaistakaan mistä tykkää. Mulla menee hyvin herkästi ylisuorittamiseksi enkä saa hommaa pysäytettyä ajoissa ennen kuin olen jo väsyttämässä itseni täysin. Täytynee tätäkin asiaa harjoitella tulevina viikkoina tietoisesti:)

  14. Paljon voimia sinulle ja perheellesi! Toivottavasti saat nyt hyvää hoitoa ja palaat kotiin valoisalla mielellä!

    • Kiitos❤ saa nähdä millä mielin sitä kotiin palataan😄 Ja koska palataan. Nyt just on aika hämmentynyt olo enkä tiedä mitä ajatella. Eihän tämä mukavaa ole sairaalassa asua kun muu perhe on kotona. Toisaalta vain täällä saan apua jota todella tarvitsen. 🙂

  15. Olet urhea ja rohkea nainen! Toivon Sinulle kaikkia niitä asioita, joita tarvitset paranemiseen. Sydänlämmin halaus!

  16. Tulet selviytymään voittajana näistä vaikeista ajoista. Oot selvästi aito ja ihannoitava ihminen. Sun täytyy uskoa, että hyvät ajat oman tasapainoisuuden suhteen ovat edessäpäin. Saat nyt apua ja otat sitä vastaan tavalla, mikä kertoo myös siitä, että oot äärimmäisen hieno ja loppujen lopuksi hyvin vahva nainen. Vahvuutta on mielestäni osata myöntää tarvitsevansa apua ja myös osata hakea sitä.
    Ole mahdollisimman levollisin mielin, lepää nyt ja luota, että asiat ihan varmasti järjestyvät hyviksi.
    Kiitos kirjoituksistasi. Enkeleitä vierellesi.

    • Kiitos Heidi äärettömän kauniista sanoistasi❤ istun täällä sairaalan pihalla keinussa ja mietin maailman menoa. Mietin mikä osa meilllä pienillä ihmisillä on tätä kaikkeutta. Tunnen itseni niin pieneksi, tyhjäksi ja turhaksi. Täällä vain muiden riesana palloilen. Mut sit muistan, minkä takia olen jaksanut tähänkin asti. Ja se asia saa mut jatkaakaan yhä edelleenkin! Vaikka selväähän on että kovat ajat mulla on vielä edessä oman toipumiseni kanssa. Olen aina vähätellyt psyykkisiä ongelmani ja kieltänyt ne. Nyt kun lääkäri sanoo ettei olisi perusteita päästää mua kotiin tällä hetkellä ollenkaan, alan tajuamaa miten vakavasti sairas olen ollut jo pitemmän aikaa. Olen vain sinnitellyt kuin hullu😁 mut nyt koitan just niin kuin sanoit, levätä ja olla hoidettavana hyvällä ommallatunnolla. Kiitos että olette minun tukena❣

  17. Lämmin halaus ja paljon positiivisia ajatuksia ja voimia sinulle!!❤
    Voitat vielä mielesi möröt ja synkkyyden ja elämä jatkuu entistä eheämpänä. Olet hyvässä hoidossa siellä. Lepää, lepää ja lepää, älä huolehdi mistään muusta.

  18. Voi paljon voimia sulle tuon kaiken keskelle ❤ Onneksi olet halenut apua ja sitä myös saanut..Ja muista että asioilla on tapana aina järjestyä tavalla tai toisella ❤

    • Kiitos!😊 eihän se nyt tunnu oikeen siltä että mikään tässä paremmaksi voisi muuttua, mutta otan päivän kerrallaan ja koitan tehdä jokaisesta päivästä mahdollisimman mukavan itselleni ja antaa mahdollisuuksien mukaan jollekin ystävälle jonkin mukavan ajatuksen♡

  19. Oli jotenkin tosi kurja lukea tää postaus, siis sen takia kun alkaa harmittaa sun puolesta 😕 Ei varmasti ole helppoa, mutta ota nyt aikaa itsellesi ❤️
    Masennus ym. mielenterveyden sairaudet on itselle jollain tavalla pelottava aihe, sillä tiedän että sitä omassa suvussani toiselta puolelta on ollut jonkin verran ja meillä on tapana ajatella ihan hirveästi (liikaa) asioita.. Viime vuosi oli melko raskas itselleni ja välillä miettinyt, että pitäisikö käydä oikeasti juttelemassa jollekin ammattilaiselle. Kiitos siis kun jaksat kirjoittaa aiheesta tänne, uskon että pystyt auttamaan blogillasi monia samalla kun nyt autat itseäsi.

    • Kiitos Janni Janni kommentistasi! Ymmärrän että mielenterveysongelmat hämmentävät ja voivat myös pelottaa. Mutta itse pystyn suhtautumaam tähän ihan rauhallisesti ja häpeilemättä. Ei tälle sairaudelle ite voi mitään niin en sitä myöskään häpeä. Toivon ainakin että voisin kokemuksellani auttaa joitakuita. En odota mitään sellasta, mutta onhan se aina positiivista jos joku näistä teksteistä saa jotain hyvää pohdittavaa itselleen. 🙂

  20. Olen lukenut blogissasi pitkään. Pidän kuvistasi, kodistasi, kauniista tavaroista ja tunnelmista. Pidän eniten rehellisyydestäsi. Tärkeintä on olla rehellinen itselleen ja se jotenkin paistaa sun tekstistä läpi. Ylisuorittaminen oli minullakin oire ongelmista. Tuntui niin kauhealta kun oli pakko lopettaa sellaisten asioiden tekeminen, jotka samalla tuotti suurta nautintoa, mutta samalla pahensi omaa oloa. Mutta uskon lujasti, että sinäkin pääset vielä parempaan kuntoon. Et ole taakka. Olet tärkeä juuri tuollaisena, heikkona, voimattomana. Siinä ihan sinuna. Olet tosi tärkeä, vaikket voisi antaa muille mitään. Paljon lempeyttä päiviisi.

    • Kiitos todella kauniista sanoistasi. Nämä kyllä koskettivat minua💜 en ole ajatellut että voisin olla arvokas jos en voi tehdä tai antaa toisten hyväksi mitään. Tämä on niin surullinen olotila, tuntee itsensä täysin hukassa olevaksi ja tyhjäksi. Koitan olla rehellinen kirjoittaessani blogia, vaikka tiedän monien pitävän minua pinnallisena ja teennäisenä ihmisenä. Tää sairaus on tehnyt sen että on jotenkin tiedostamattaan piilottanut todellista oloaan näennäisen hyvän olon alle. Kiitos sinulle vielä lämmöstäsi🌼🌷

  21. Hei Annika!

    En ole pitkään aikaan ehtinyt lukea blogeja ja nyt yövuorossa ollessa ajattelin kurkata mitä sinulle kuuluu. Luin kirjoituksesi ja muistot tulvahtivat pintaan. Muistan sen päivän kun itse pakkasin vaatteita tietäen että menen osastolle. Pakkasin vaikka mitä koska luulin etten pääse sieltä ikinä pois. Muistan myös sen turvallisuuden tunteen kun tiesi että nyt olen valvovan silmän alla. Ja sen tunteen kun uskalsin sulkea silmät ja nukkua ja nukkua. Kyyneleet silmissä tätä kirjoitan. Tiedäthän että olet arvokas ja ihana juuri sellaisena kun olet. ❤

  22. Tiedätkö mitä,

    Itse olen ollut ahdistunut kun katson täydellistä kotiasi. Mietin että miten joku voi ja jaksaa pitää kodin ja lapset noin moitteettomassa kunnossa. Itse yritin mutta ei niin pedantti luonteeni epäonnistui surkeasti- Ja ahdistun siitä ! Ollaan me hassuja, ehkä olisi tervettä näyttää ihan oikeaa elämääkin välillä näissä niin täydellisissä blogikodeissa. Kaikkea hyvää sinnulle, me lukijat jaksamme odottaa

    • Kiitos rehellisestä palautteestasi! Kyllähän se vähän liian rankkaa olikin koittaa pitää sellaista täydellistä idylliä pystyssä vieläpä vakavasti sairaana! Olen edelleen osastolla, sillä mun masennus on vaikeahoitoinen. Mutta olen kyllä ajatellut aloittelevani vähitellen bloggaamisen sillä pääsen viikonloppuisin käymään kotona. Olen ajatellut ihan samaa kuin sinäkin että täytyy näyttää välillä sitä ihan todellista arkeakin, helpottaakseen omaa taakkaa ja vähentääkseen muiden kenties kokemaa huonommuudentunnetta sisustuksen tai siisteyden suhteen:)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

2 × four =