Top

“Tärkeintä on, että itse ymmärrät itseäsi”

Kaikki pienten lasten vanhemmat ovat väsyneitä. Pitää vain koittaa jaksaa.

Näin minulle totesi eräs tuttavani, kun tapasin hänet ohimennen kauppareissulla ja vaihdoimme muutaman sanan lapsiperheen arjesta.

Olen samaa mieltä, että tuskin kukaan säästyy väsymykseltä, jota pikkulapsiarki vanhemmille tuottaa. Arki on haastavaa rutiinien täyttämää elämää, mutta samalla siihen sisältyy loputtomia pieniä onnenhetkiä ja rakkaiden läsnäoloa, joiden avulla jaksaa mennä eteenpäin.

Mutta mitä sitten, jos tuntee, ettei jaksakaan?  Voiko sitä sanoa ääneen? Saako niin edes ajatella? Onko minulla oikeutta tuntea, etten jaksa elää tätä arkielämää kaikkine vaatimuksineen, kun kaikki muut jaksavat vaikka hekin ovat väsyneitä ja kuormitettuja?

Tunsin itseni hiukan hölmöksi valittaessani väsymystäni kauppareissun tuttavalleni. Mistä tiedän, miten rankkaa muilla on?

Ehkä minun pitäisi vain yrittää enemmän.

miek-8235-01

Muistan, kuinka vuosi sitten itkien kerroin psykiatrille, kuinka pelkään, ettei kukaan ikinä tule ymmärtämään, miltä minusta tuntuu sisimmässäni. Tarkoitin tätä hirvittävää tukalaa oloa. Tunnetta siitä, että olen erilainen kuin muut, huonompi, kelpaamaton, yksinäinen. Tunsin syvää surua siitä, ettei kukaan voisi ymmärtää minua eikä auttaa minua.

Silloin psykiatrini katsoi minua silmiin ja sanoi:

Tärkeintä on, että sinä itse ymmärrät itseäsi.

Näitä hänen lausumiaan sanoja olen miettinyt vuoden päivät. Mitä ne oikeastaan merkitsevät? Onko se niin, että jos minä en ymmärrä itseäni, voiko kukaan muukaan ymmärtää? Ja vielä tärkeämpi kysymys: tarvitseeko muiden ymmärtääkään, jos minä itse ymmärrän itseäni? Eikö se riitä?

Olen tuntenut oloni viime aikoina niin väsyneeksi, että perhe-elämä ja elämä yleensäkin on alkanut tuntua hetkittäin tosi vaikealta kestää.  Itsekriittisyys ja syyllisyydentunteet ovat helposti soimanneet minua näistä ajatuksista. En saisi valittaa. Mutta silloin muistan, että minun on tärkeintä itse ymmärtää omia tunteitani ja annettava niille tilaa. On kuunneltava, mitä tunteeni, mieleni ja kehoni yrittävät minulle sanoa. Minun täytyy kunnioittaa itseäni, ei vähätellä sitä.

Nukun melkein joka yö 12 tuntia, mutta siltikään oloni ei ole virkeä tai levännyt. Jos nukun vähemmän kuin 10 tuntia, olen niin väsynyt, etten tahdo pysyä hereillä ja olen ihan lamaantunut ja voin tosi pahoin. Eilen annoin itselleni luvan nukkua niin pitkään kuin nukutti, mutta klo 12.30 pakotin itseni ylös valmistamaan lounasta miehelleni. Tuntui, että olisin voinut vain jatkaa nukkumista loputtomiin. Tämä jatkuva vaikea väsymys on yksi isoimmista syistä, miksi eläminen tuntuu niin raskaalta ja tavallisesti iloa tuottavat asiat tuntuvat ylivoimaisilta tai turhilta. Lääkärien mukaan väsymys johtuu masennuksesta.

Olen antanut itselleni luvan sanoa ääneen, jos en jaksa.  Silloin on helpompi pyytää ja ottaa vastaan apua. Siinä ei ole mitään hävettävää.

Joskus suurinta rakkautta on, että myöntää olevansa heikko ja on valmis ottamaan apua vastaan.

Ja silloin ei ole tärkeintä, ymmärtääkö joku toinen, vaan että itse ymmärtää ja suhtautuu lempeästi omiin tunteisiinsa.

miek-8237-01

miek-8248-01

***

Mulla alkaa tänään ensimmäinen DKT-arviokäynti. Lääkäri ja terapeutti yhdessä arvioivat, olenko valmis aloittamaan parivuotisen ykilö- ja ryhmäterapian. Terapiassa itsetuntemustani tullaan lisäämään ja kykyäni suhtautua itseeni ja tunteisiini lempeämmin ja ymmärtäväisemmin. Vielä en edes tiedä, mihin kaikkeen terapia tuleekaan auttamaan. Odotan sitä jo tosi kovasti ja toivon, että arviokäynnit menisivät hyvin ja pääsisin aloittamaan terapian pian 🙂

Sen, mitä meidän kohdalla käytännössä tarkoittaa, että otamme apua vastaan jaksaakseemme perhe-elämää paremmin, kerron omassa postauksessaan lähiaikoina.

 

Comments

  1. Ihanaa nähdä vihdoinkin hymy kauniilla kasvoillasi! Olet tullut jo pitkän ja vaikean tien. Varmasti opittavaa on vieläkin kun itsekin asian ilmaisit, mutta pienten askelten tavoitteilla onnistuminen paranee koko ajan. Ja hyvä on muistaa olla armollinen itselle, erehdymme jokainen usein. Parempaa huomista. Rakasta itseäsi! Vain sen kautta pystyt saavuttamaan tasapainon jota niin kovasti etsit. ????

    • Kiitos Elisa kauniista sanoistasi <3 Kiitos että olet mun tukena!

  2. Kiitos postauksesta! Pidän paljon blogistasi: se inspiroi kauniilla kuvillaan ja monipuolisella sisällöllään.

    On upeaa, että olet halunnut kertoa myös elämän rankoista puolista: sairastumisesta ja siihen liittyvistä asioista. On myös kiinnostavaa kuulla, minkälaista apua olette saaneet ja mistä. Se on taatusti myös tarpeellista tietoa monille, joiden tilanne on samankaltainen.

    Minusta blogisi voi muiden tehtäviensä ohella toimia hyvänä vertaistukena niille, joiden tilanne on samankaltainen: eli voi olla sairautta, pahaa väsymystä ja muuta vaikeaa elämässä, mutta silti on mahdollista nähdä ja pysähtyä kaiken sen kauniin, herkän ja hyvän äärelle, mitä elämässä myös on.

    Omien kokemusteni pohjalta uskon vahvasti, että selviät ja että näiden rankkojen kokemuksiesi jälkeen tulet olemaan enemmän kuin mitä muuten voisit. Voi olla, että kaikki ei tapahdu niin nopeasti kuin mitä haluaisit tai toivoisit, mutta se tapahtuu.

    Toivon, että annat itsellesi aikaa ja armoa. Ansaitset niitä molempia.

    Voimia! ?

    • Kiitos ihan mahtavasta kommentista! On tosi hienoa saada näin mukavaa palautetta ja kiitosta siitä mitä teen. Olen itseäni kohtaan niin kauhean kriittinen ja välillä olen niin alamaissa että suunnittelen blogin lopettamisa, vaikka tää on mulle tärkeä ja rakas harrastus. Sinunkaltaisten lukijoiden avulla jaksan jatkaa tätä juttua:)

    • Kiitos Anne oikein kovasti sanoistasi! Olisi kyllä hienoa jos voisin olla osaltani vertaistukena samankaltaisissa vaikeissa tilanteissa eläville perheenäideille. Toivon tosiaan sydämeni pohjasta että sairaus vielä jonain päivänä helpottaa ja selviän tästä masennuksesta. Pitää vaan uskoa siihen, että parempi aika on edessä päin. Seuraavaksi aionkin kertoa blogissa, minkälaista apua me ollaan pyydetty ja saatu. Toisten antaman tuen ja avun turvin me kyllä jaksetaan mennä eteenpäin. <3

  3. Mikä ihana lause! Itsekin väsyneenä äitinä masennuksen kanssa taistellessa koitan nyt tämän muistaa ☺️

    • Se psykiatri joka tämän sanoi on ollut alalla 50 vuotta. Hän on jo eläkkeellä. Hyvin viisas ja taitava psykiatri. Hän osaa sanoa oikeat sanat. Olen niin hyvilläni siitä että olen vihdoin osannut hakeutua hoidon piiriin. Mun masennus on sitkeää ja vaikeaa laatua. Toivon sinulle paljon voimia äitiyteen?

  4. Kiitos että puhut niin rehellisesti masennuksestasi, vaikka se ei varmasti ole helppoa. En oo lukenut sun blogia kauaa kun vaan silloin tällöin mut tosi kiva lukea rehellistä ja aitoa elämää eikä vaan kiiltokuvia. Teillä on myös ihan täydellisen kaunis koti! Voimia!

    • Hei Reetta ja kiitos tosi paljon kommentistasi! Ihanaa että olet löytänyt blogiini ja pidät siitä! 🙂 Masennuksesta puhuminen on mulle aika vaikeaa ja tietysti aiheena raskas. Koitan tasapainoilla sen suhteen, mikä on sopiva määrä bloggaamista nyt kun masennus on taas tosi pahana :/

  5. Moikka, löysin blogisi vasta äskettäin, mutta pakko oli tulla kommentoimaan, että tykkään sisustustyylistäsi! Sinulla on sisutussilmää.Käyn aina hakemassa täältä inspiraatiota ja ihailen kuviasi.Vaikka olenkin paljon nuorempi kuin sinä niin silti sama sisustusmaku löytyy:)

    • Kiitos Hellu kommentistasi ja mukavasta palautteesta! On tosi kiva kuulla että saat blogistani inspiraatiota oman kotisi sisustamiseen 🙂

  6. Olen ollut vain sivusta seuraajana ja lukenut ja katsonut kauniita postauksia, mutta nyt on pakko kommentoida.
    Perheemme toimii lyhytaikaisena perheenä sijoitetuille lapsille ja täytyy teille hattua nostaa – todella suurta Rakkautta osoitatte lapsillenne tehdessänne ratkaisun, johon olette päätyneet. Lapset ovat varmasti hyvässä hoidossa tädillä ja sedällä. Päätös on taatusti ollut vaikea, mutta harvoin valitettavasti vanhemmat pystyvät ajattelemaan noin fiksusti lastensa parasta. Kuten kirjoitit, saatte aikaa hengähtää lasten ollessa hoidossa muualla ja jaksatte paremmin lasten kanssa sen ajan, jotka ovat luonanne.
    Kaikkea hyvää Sinulle ja perheellesi tulevaan kevääseen <3

    • Kiitos Saaga että kerroit oman kokemuksesti. Hienoa kuulla mitä mieltä olet sijasperheasumisesta. Olen kohdannut myös vastakkaisia mielipiteitä sijoituksesta, joten tuntuu lohduttavalta huomata, että on myös ihmisiä, jotka ymmärtävät ratkaisumme ja tukevat meitä siinä. Tämä oli toden totta koetteleva tilanne meille, mutta minäkin uskon, että sijasperheen avulla saamme kerättyä rauhassa voimia ja voimme olla entistä paremmat ja jaksavat vanhemmat lapsillemme.