Top

TUNTEET, JOITA OPETTELEN TUNTEMAAN

Soitin tänään puhelun hoitajalleni. Kävimme yhdessä läpi niitä raskaita tunteita, joita minussa on herännyt terapian aloittamisen myötä. Suurin ja vaikein tunne on häpeä.

Sain vasta luetuksi kirjan Virtahepo olohuoneessa, joka valotti minulle hyvinkin silmiä avaavasti persoonallisuuden ja valeminän kehittymisen ja sen, mitä tapahtuu, kun ihminen alkaa läpielää tunteita, joita hän on padonnut mahdollisesti vuosikymmeniä. Ymmärrän sen niin, että kun lapsena joutuu toistuvasti sivuuttamaan ja kieltämään omia tunteitaan, ne koteloituvat häpeän sisälle ja sulkeutuvat tiedostamattomaan. Kun nämä kielletyt tunteet sitten jossain elämäntilanteessa nousevat tietoisuuteen, niiden mukana nousee aina myös häpeää.

Olen tuntenut häpeää hyvin monesta asiasta eikä niistä ole ollut helppoa puhua edes blogissa. Voisi jopa sanoa niin, että kaikki omiin tarpeisiini ja niiden täyttämiseen liittyvä herättää minussa eriasteista epämukavuutta. Häpeän tunne on jotain, mistä ei halua yleensä puhua, koska sitä kuvittelee, että mistä ei puhuta, sitä ei myöskään ole olemassa.

Koko sen ajan, kun meidän lapset ovat asuneet sijaisperheessä, olen joutunut tasapainoilemaan sen tunteen kanssa, onko minulla oikeus tehdä oloni mukavaksi silloin, kun lapset eivät ole kotona. Luonnollinen vastaus tähän toki olisi, että kyllä kaikilla ihmisillä on oikeus nauttia olostaan kunhan se ei tuota vahinkoa muille. Mutta silloin syntyy myös tunteiden ja tarpeiden ristiriita. Onko se, mitä minä tarvitsen ja ansaitsen, pois lapsiltani?

Tiedän, että kaikista tärkeintä lapsilleni on se, että me heidän vanhempinaan voimme mahdollisimman hyvin. Mitä paremmin me voimme, sitä paremmin myös lapset voivat. Meidän hyvä tai paha olomme heijastuu lapsiin kaikessa: miten puhumme heille, miten katsomme heitä ja miten vastaamme heidän emotionaalisiin tarpeisiinsa. Jos sivuutan omat tarpeeni, en pysty täyttämään myöskään lasten kaikkia perustarpeita. Tämän syvällisesti ymmärrettyäni olen vähitellen, pienissä erissä, pystynyt suomaan itselleni tunnontuskitta mukavia hetkiä kotona. Sitä mitä äsken kutsuin nautinnoksi, on oikeasti omasta olotilastani hyvin kaukana. Suurimman osan ajasta minulla on paha olla, mutta hetkittäin tuo paha olo hieman vaimenee ja tilalle tulee jotain, jota voin kutsua lämpimäksi hyvänolontuneeksi ja rentoudeksi.

Lukemisen lisäksi tykkään loikoilla viltin alla olohuoneen sohvalla, mutustella taateleita ja katsoa jotain lempisarjaani. Vaikka välillä soimaavat ajatukset yrittävät tuikata mieleeni ajatuksen, että on ajan haaskausta ja suorastaan väärin tuijottaa ruutua, kun voisi tehdä jotain hyödyllistä, yritän tietoisesti sivuuttaa nuo ajatukset, sillä ne eivät ole totta. Mun toipumisen kannalta yksi tärkeimpiä läksyjä on oppia suomaan itselleni miellyttäviä, rentouttavia hetkiä ja ymmärtämään niiden tärkeys.

tv-16-01
tv-9-01
Yhtään ei voi vähätellä myöskään sen osuutta, jonka levollinen sisustus saa minussa aikaan. Vaikka olenkin koittanut hellittää siivoamisen ja järjestelemisen suhteen, edelleen tunnustan kuuluvani heihin, jotka rentoutuvat parhaiten siistissä ja kauniissa ympäristössä.

Levollisuus ja hiljaisuus ovat mulle asioita, joita olen oppinut arvostamaan ihan uudella tavalla. Ympäristössä, jossa kukaan ei vaadi minulta mitään ja kaikista vähiten minä itse, kaikki tunteeni tulevat sallituiksi ja hyväksyttäviksi. Silloin suru ja häpeä ovat usein luonani, mutta ymmärrän, että vain tuntemalla nuo tunteet saan niiltä lopulta rauhan. Siinä onkin meille jokaiselle työtä kerrakseen: hyväksyä omat ja toisten tunteet sellaisina kuin ne ovat – syyllistämättä, kieltämättä ja yrittämättä muuttaa niitä miksikään muuksi.

Comments

  1. Hei!
    Olen silloin tällöin lukenut blogiasi ja tietysti katsonut kauniita kuviasi. Oletko harrastanut luonnon valokuvaamista?
    Toivon sinulle voimia ja armollisuutta itseäsi kohtaan matkallasi oman itsesi sisimpään. Kirjoitit myös häpeästä. Tuure Kilpeläinen on vanginnut hyvin suomalaisen häpeän tuntemisen kappaleeseensa Häpeää. Ehkä tiedätkin laulun.
    Hyvää itsenäisyyspäivää ja rauhaisaa joulun odotusta!

  2. Tykkään. Sinä kyllä ansaitset jotakin hemmottelua/kivaa itsellesi välillä. Tai vaihteeksi voisiko sanoa niin? Oot kyllä puhunu niin asiaa täällä sun blogissa ja en voi muutakun kiittää, että oot ollu rehellinen ja avoin ja välittänyt sitä kautta iloa ja lohtua myös muille. Sun kaltaisia ihmisiä tarvitaan.

[instagram-feed]