Top

Vaaleanpunainen asu ja haaveilua omasta ajasta

Tänään lähdimme käymään lasten kanssa Ikeassa. Olin unohtanut siellä eilen käydessämme yhden ostokseni kassalle, joten oli hyvä syy palata sinne tänään uudelleen 😉  Sää on aika viileä ja pilvinen, joten valitsin ylleni lämmittävän ja samalla kuitenkin riittävän kevyen asun. Vaaleanpunainen poncho on ihanan tuntuinen päällä. Se on vähän niin kuin neuletakki, mutta ilmavampi. Se lämmittää sopivasti ja on helppo riisua sisätiloissa. Kaiken lisäksi se on minusta hyvin naisellinen ja tyylikäs asuste.

tyylini-2

Asun täydensin valkoisella muhkealla kaulahuivilla, nahkakäsineillä ja vaaleilla ballerinoilla, joissa on musta kärki.

tyylini-8

Vaaleanpunainen asu
Poncho: Gina tricot
Kaulahuivi:Vero Moda
Housut: H&M
Pilkullinen paita: kirppislöytö
Ballerinat: Skoponkten
Nahkakäsineet: Seppälä
Laukku: Glitter

IMG_20160824_191255

tyylini-16

tyylini-20

Olen löytänyt kaksi uutta suosikkihuulipunaa ihanissa syksyisissä sävyissä. Huulipunat ovat nuden värisiä, mutta niissä on häivähdys lämpimämmän ruskeaa ja violettia.

tyylini-19

Aion kertoa tarkemmin omassa postauksessaan käyttämistäni arkimeikeistä ja uusista suosikeistani! Olen meikannut päivittäin jo viidentoista vuoden ajan, mutta vasta nyt olen löytänyt oman tyylini ja ne tuotteet, jotka minulle oikeasti sopii.

tyylini-18

Tytöt leikkivät tänään Ikean Smålandissa sillä aikaa, kun me kävimme mieheni kanssa ostoksilla Livian nukkuessa päiväunia rattaissa. Ostosten jälkeen piipahdimme myös kahvilla Matkuksen Wayne’s Coffeessa, josta muuten saa suussasulavaa lattea ja suklaapiirakkaa! Kahvilla siinä istuskellessamme otin puheeksi vähän syvällisempiä ajatuksia liittyen vanhemmuuteen ja vastuuseen, joka vanhemmilla on lapsistaan.

Kahvilassa vieressämme istui nuoripari. He joivat kahvia ja juttelivat jostain. Katsellessani hieman haikeana tätä paria tunsin pienen kateuden vihlaisun. Nämä nuoret eivä taida aavistaa, miten onnellisessa asemassa ovatkaan saadessaan nauttia kahviaan kahdestaan ilman lapsia. Meidän kahdenkeskisestä kahvihetkestämme on tainnut kulua aikaa jo vähän liian kauan. 😉 Muistaakseni olemme viettäneet kahdestaan aikaa mieheni kanssa viimeksi vuosi sitten ollessani viimeisillään raskaana.

Lapsen Askelin -blogissa oli vähän aikaa sitten ajatuksia herättävä postaus, jonka otsikko oli “Jättäisitkö lapsen yksin hotellihuoneeseen?” Me mieheni työn vuoksi asumme montakymmentä yötä vuodessa hotellissa, joten tämä kysymys kavahdutti minua. Vietän paljon aikaa lasten kanssa hotellissa ilman muiden aikuisten apua, joten kiusaus jättää lapset hetkeksi yksin voisi syntyä helposti. Pohdimme tuota kysymystä mieheni kanssa ja olimme asian suhteen aivan samoilla linjoilla. Tiedän kuitenkin olevani aika rento ja rempseä äiti ja saatan joidenkin mielestä vaikuttaa jossain tilanteissa vastuuntunnottomalta. Onko toisten äitien kummeksuvat tai paheksuvat katseet vain mielikuvitustani, vai osoitus siitä, että minun pitäsisi olla tarkempi ja varovaisempi lasteni suhteen? Mitä tarkoittaa vastuullisuus ja lapsista huolehtiminen ja miten määrittelen, missä tilanteessa lapset pärjäävät ilman aikuisen valvovaa silmää?

Näihin kysymyksiin, joita kahvikupposen äärellä tänään syntyi, vastaan tulevassa postauksessani. Samalla kerron, miltä minusta tuntuu olla kolmen lapsen äiti, joka haaveilee omasta ajasta, potee huonoa omaatuntoa ja nauttii kahvikupposen useimmiten haaleana.

tyylini-14

Comments

  1. Hyvä kysymys.. 80-luvun alussa Itä-Helsingissä oma äitini uskalsi jättää minutkin vaunuissa kaupan ulkopuolelle, mutta yhä ollessani vauva, asuessamme vähän aikaa eräässä Amerikkalaisessa pikkukaupungissa, vaunujen jättäminen ei tullut kuuloonkaan..
    Myös neljävuotiaana äiti halusi tehdä ostokset rauhassa citymarketissa niin hän jätti minut yksin leluosastolle hengailemaan.. 😉 Kerran olin jopa pyytänyt myyjää kouluttamaan äitiäni, koska olin löytänyt sopivan lelun ostettavaksi.. :d
    Ajat ovat muuttuneet, toki sopivan tilaisuuden tullen kannattaa myös relata..
    Itselläni oli alussa suuria vaikeuksia rentoutua kun lapseni (10kk) oli ensimmäistä kertaa hoidossa. Onneksi olen monessa asiassa oppinut ottamaan rennommin..

    • Totta… Näitä on hyvä välillä pohtia ja miettiä mihin itse vetää rajan sen suhteen minkä verran ja missä lapset voi olla ilman valvontaa. Itse olen vähän liiankin höveli välillä.. Mutta onneksi mitään ei ole sattunut. Pohdin tätä asiaa lisää tulevassa postauksessani 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

11 + six =