Top

VALUUKO ELÄMÄ HUKKAAN?

tunnelma-6280-01
Eräs läheinen ihminen on sanonut minulle, että paras aika elämästäni valuu hukkaan, koska olen kotona työkyvyttömyyseläkkeellä “tekemättä mitään”. Tämän sanojan mukaan minun kuuluisi kolmekymppisen tavoin nauttia elämästä, viettää aikaa ja harrastaa lastensa kanssa, opiskella arvostettu ammatti, käydä töissä, luoda uraa, matkustella ja kerätä kokemuksia. Toki on totta, että tavallisesti nuoren perheellisen suomalaisnaisen elämä ei ole tällaista kuin minun. Mutta kuka voi sanoa, millainen elämä on arvokasta?

Pysähtyminen on paljon antoisampaa kuin eteenpäin paahtaminen

Jos minä pystyisin valitsemaan, elämäni olisi tietysti toisenlaista. Eihän kukaan valitse olla vakavasti sairas. Silti, nyt olen sitä mieltä, että pysähtyminen on paljon antoisampaa kuin eteenpäin paahtaminen. Olen joutunut sellaiseen pisteeseen elämässäni, että pysähtyminen on ollut ainoa vaihtoehto. Aluksi tuntui pahalta tajuta olevansa sairas ja mietin, mitä kaikkea menetän sen takia. Musertavinta oli myöntää, etten voi hoitaa omia lapsiani, vaan heille oli välttämätöntä etsiä toinen koti. Mietin silloin, onko minusta enää ikinä mihinkään ja haluanko edes elää.

Enää en kuitenkaan ajattele, että elämäni “valuu hukkaan”. Joskus luin mietelauseen, että on parempi mennä hitaasti oikeean suuntaan kuin kiihdyttää raivolla väärään suuntaan. Mistä sitten tietää meneekö oikeaan vai väärään suuntaan? Ei sitä aina tiedäkään, jos ei pysähdy kuuntelemaan. Kuuntelemaan mitä?

Jo se, että on liian kiireinen pysähtyäkseen kuuntelemaan itseään, kertoo siitä, että voi olla menossa vauhdilla ihan väärään suuntaan. Miten minä voin? Miten perheenjäseneni voivat?

Vaikka itsellään olisi näennäisesti hyvä olla, mutta perheenjäsenillä ei ole, onko sinun tapasi toimia varmasti paras? Täytätkö tarpeitasi toisten kustannuksella? Kuka maksaa sinun hyvinvointisi hinnan?

Täydellinen pysähtyminen on tehnyt minulle hyvää

Suorittaminen ja ulkonaisten asioiden saavuttaminen ei ole hyvän elämän mittari. Olen viimeisen vuoden aikana miettinyt omaa elämääni enemmän kuin koskaan. Täydellinen pysähtyminen on tehnyt minulle hyvää ja opettanut minulle asioita, joita en ole aiemmin itsestäni ymmärtänyt. En ole tuntenut itseäni kovin hyvin enkä ole tiennyt, mitä loppujen lopuksi haluan.

Olen tähän asti haalinut projekteja ja uusia kuvioita elämääni täyttääkseni sisäistä tyhjiötäni. Minkään tavoitteen saavuttaminen ei ole tuonut lopullista tyytyväisyyden tunnetta eikä täyttänyt tarvettani olla hyväksytty, riittävä. Olen aina vain ajatellut, kyllä minä sitten olen onnellinen kun… Jokainen uusi projekti on todellisuudessa vienyt minua kauemmaksi siitä, mitä olen eniten kaivannnut, lempeää itseni hyväksyntää ja omien syvällisten tarpeideni kohtaamista. Masennus tuskin hellittää, ennen kuin olen kohdannut ja käsitellyt kaikki ne asiat, joita olen paennut suorittamalla elämää.

tunnelma-6404-01

Pysähtyminen mahdollistaa itsensä kuuntelemisen. Pysähtyminen ei suinkaan tarkoita sitä, ettei tee mitään. Hieno taito onkin se, että osaa hyödyntää pysähtymisen itsetutkisteluun, jonka tavoitteena on itsetuntemus ja itsensä hyväksyntä. Itsetuntemus lisää hyvinvointia. Olet varmasti samaa mieltä, että jos itse voi hyvin arvostamalla itseään ja muita, myös lähellä olevat ihmiset voivat paremmin. Itsetuntemus lähtee tiedostamisesta ja läsnäolon taidosta.

Jos sinä pysähtyisit nyt, missä sinä seisoisit ja mitä haluaisit sanoa itsellesi?

***

Lue myös:

Vimmainen suorittaja ei pääse eteenpäin lisäämällä vauhtia – vaan lempeyttä