Top

VIIMEINEN

Oloni on samaan aikaan helpottunut ja mietteliäs kun mietin aikaa, jonka tulen viettämään ilman bloggaamista. Ajatus blogitauon pitämisestä kypsyi pitemmän ajan kuluessa, mutta lopullisen päätöksen tein viime viikolla jutellessani asiasta mieheni kanssa. Totesin ääneen, että tällä hetkellä en tunne, että mulla olisi voimia jatkaa nyt blogia. Oli iso helpotus sanoa se ääneen.

En ole koskaan päästänyt itseäni helpolla bloggaamisen suhteen. Mulla on aina ollut hirveän korkeat tavoitteet sen suhteen, millainen sen pitää olla. Blogin piti olla täydellinen. Yhtään vähempi ei kelvannut. Vaikka olen voinut koko blogini olemassaolon ajan todella huonosti (tajuamattani sitä alussa lainkaan), olen tuntenut jotain käsittämätöntä, armotonta velvollisuudentunnetta päivittää sitä ja tehdä sitä tavalla, joka ei ole millään tavalla vastannut todellisia voimavarojani.

Te lukijat, jotka olette seuranneet blogiani sen alusta lähtien, olette nähneet millaisen tuskallisen käänteen elämä eteeni toi. Se oli käänne, jota ei kukaan osannut alussa odottaa, mutta josta kuitenkin kaiken aikaa oli merkkejä näkyvillä. Olette nähneet, että yritin hallitsemalla kaikkea piilottaa kaiken hallitsemattoman. Tommy Hellsten kuvailee tätä näkymätöntä piilotustyötä kirjassaan Saat sen mistä luovut:Tärkeintä oli pitää yllä julkisivua, mielikuvaa siitä, että kaikki oli  kunnossa. Kaiken täytyi näyttää hyvältä siksi, että kaikki oli hajalla. Häpeä täytyi kätkeä kaikin keinoin.”

Kun kaiken pahan olon ja elämänhallinnan puuttumisen piilottaminen kävi mahdottomaksi, pelkästä sisustuksesta kirjoittaminen alkoi tuntua kuluttavalta ja epäolennaiselta. Tiesin, etten voisi enää jatkaa blogia olematta rehellinen ja kirjoittamatta siitä, mitä elämässämme oikeasti tapahtui. Sisustusaiheiden sekaan alkoi tulla syvällisempää tekstiä ja blogini alkoi saada ihan uudenlaista tarttumapintaa. Silti edelleen sairauteni hallitsi minua enemmän kuin minä sitä.

Hypomaanisina ja sekamuotoisina kausina blogi ja siihen liittyvä valtasi lähes kaikki ajatukseni ja laadin “loistavia” suunnitelmia, joiden toteuttaminen lopulta pahensi tilannetta. Masennuksen päästessä jälleen valtaamaan oloni musertavat syyllisyydentunteet palasivat sen mukana ja jokin sisäinen pakkotila käski minun jatkaa bloggaamista. Koin jotenkin olevani velvollinen päivittämään instaa ja blogia, aivan sama vaikka olin puolet vuodesta sairaalahoidossa ja niin hirveässä kunnossa, etten pystynyt riittävällä tavalla pitämään huolta edes lapsistani. Voin täysin rehellisesti myöntää, että bloggaaminen ei todellakaan ole ollut mulla tasapainossa.

Tasapainon löytäminen ei missään nimessä ole helppoa. Mun kohdalla puhutaan pitkäaikaisista ja vaikeahoitoisista psyykkisistä sairauksista, eikä kellään ole yksiselitteistä vastausta siihen, mitä tekemällä tai tekemättä jättämisellä mun vaikea masennus alkaisi tästä helpottaa. Kirjoittaminen on selkeästi ollut mulle suuri voimavara niinä hetkinä, kun olen onnistunut työstämään jotain vaikeaa asiaa ja saanut olotilaani helpotusta pukemalla raskaat tunteeni tekstin muotoon. Olen aina rakastanut kirjoittamista ja tiedän, että kirjoittamisella tulee olemaan terapian ohella suuri merkitys mun toipumisessa pitkällä aikavälillä. Nyt on kuitenkin tullut aika antaa tilaa prosesseille, jotka terapia on sisälläni käynnistänyt.

Tänään, 4. joulukuuta, kirjoitan viimeisen blogipostaukseni. Tämä on vuoden 2018 viimeinen postaus. Se voi olla viimeinen kuukausiin. Tai se voi olla lopullisesti viimeinen. Kuka tietää? Sen kuitenkin tiedän, että tämä blogi, Pellavaa&pastellia, on ollut mukana johdattamassa minut sellaisella tielle, josta mulla ei ole enää paluuta takaisin. Olen oivaltanut joitain todella merkityksellisiä ja suuria mutta samalla kipeitä asioita, joiden työstäminen varmasti tulee muuttamaan elämääni monella tavalla. Voi olla ja toivonkin, että olen saanut johdattaa myös joitakin lukijoitani uudelle tielle omassa elämässään. Siitähän elämässä lopulta onkin kysymys: luopumisesta, uuden aloittamisesta – tien löytämisestä ja sille astumisesta.

Kiitos että olet kulkenut kanssani tähän asti<3

silta

Comments

  1. Kaikkea hyvää sinulle Annika. ❤ kiitos ihanasta blogistasi ja rehellisyydestäsi. Olet varmasti tehnyt oikean päätöksen. Nyt on aika keskittyä itseesi, toipumiseen. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi ❤ kyllä kaikki vielä kääntyy parhainpäin. Ja kaikki nämä koettelemykset sinulle voitoksi ja voimavaroiksi.

  2. Kiitos Annika❤️
    Rohkea päätös ja olen mielessäni ajatellut että olet sinä kauan jaksanutkin ❤️Rohkeutta ja itsestään välittämistä on kuunnella omaa oloaan ja myöntää itselleen että ei jaksa.
    Olen saanut blogipostauksistasi paljon iloa, ihania sisustusideoita ja paljon myös ajattelemisen aihetta itsensä arvostamisen, oman sisimmän kuuntelemisen ja levähtämisen tiimoilta.
    Kaikkea hyvää koko teidän perheelle ja toivon rauhallista stressivapaata joulua teille.
    Itse tein pienen mutta tärkeän päätöksen ja lähden jouluksi ulkomaille ystävän kanssa. Jo pelkkä ajatus että pääsee tekopyhää joulukiirettä ja stressiä karkuun rauhoittaa.

    Toivon myös teille parempaa Uutta Vuotta ja valoisaa tulevaisuutta.

    -M

  3. Kiitos Annika, että olet uskaltanut ottaa meidät mukaan matkallesi vaikealle tielle. Minulle olet opettanut paljon. Toivon, että osaan kohdata sairastuneen ihmisen lämmöllä ja tunnistaa uupumisen merkit jos jollain sellaisia näen. Tai jos itse joskus uuvun.
    Blokiasi on ollut mielenkiintoista lukea. Joskus jopa raastavan raskasta, joskus ilahduttavan leppoisaa.
    Kaikkea hyvää uusiin tuuliin. Ehkä luemme joskus sinun kirjoittaman kirjan tästä matkasta❤️

  4. Kiitos, kun olet kertonut julkisesti vaikeista ja kipeistä asioita. Tulen kaipaamaan “seuraasi”, mutta terveytesi on etusijalla ja toivon kaikkea hyvää toipumisen tielle ja voimia koko perheelle. Rauhallista joulua.

  5. Kiitos teksteistäsi ♡ Olen myös kolmen pienen tytön äiti ja minulla on samoja diagnooseja kuin sinulla. Olen saanut blogistasi valtavan paljon apua ja rohkeutta toipumiseen. Olet rohkea,rehellinen ja upea ihminen ♡

  6. Kiitos kaikesta! Olen samassa tilanteessa kuin sinä. Toivon, että jatkat kirjoittamista, sillä sinulla on todellinen kirjoittamisen lahja. Ihania asioita elämääsi!

  7. Annika, paljon voimia sinulle ja teidän perheelle tulevaan.
    Itse olen menettänyt lapseni sairauden komplikaatioihin. Hyvästit piti jättää loppuelämäksi.
    Se on ollut minulle raastavaa ja loppuelämän ikävä on seuranani.
    Voin kuvitella tuntemuksesi, kun jouduit antamaan itsellesi luvan todeta että et jaksa yksin viedä arkea läpi lastenne kanssa. Teit sen lastenne parhaaksi- se on sitä äidinrakkautta ❤️
    Toivon koko sydämestäni eheytystä perheellenne.
    Aika on armollinen ja uskon, että joskus tämä kivinen tie on kuljettu ja teidän tilanne tasoittuu.
    Kiitos ihanasta blogistasi, jolla on myös kaunis nimi:
    Pellavaa ja Pastellia 🌹

  8. Kiitos sinulle,
    blogista, rehellisyydestä, avoimuudesta, vaikeiden asioiden esille ottamisesta, ajatusten herättämisestä, tunteiden jakamisesta, kaikista kauniista kuvista ja rohkeudesta. Kaiken läpikäymäsi keskellä, olet antanut meille lukijoille paljon tunnettavaa, ihailtavaa ja ajateltavaa.

    Kaikkea hyvää elämääsi. Muista, että sinä riität ❤️

  9. Sinulle voimia ja myös perheellesi❤️
    Hyvää joulua ja parempaa uutta vuotta 2019

  10. Surullista että blogisi loppuu, se toi monesti lohtua ja herätti ajatuksia. Ikävä tulee! Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!❤️

  11. Lähdin mukaasi kesken matkan ja koko ajan olen aavistanut tämän. Rivien välistä olen ymmärtänyt että ylität voimasi.

    Moni bloggaaja on alkanut “tunnustaa” asioiden todellisia laitoja: väsymystä, masennusta, avioeron tms. Tähän joukkoon kuulun minäkin. Moni on pitänyt reippaana ja kivuista huolimatta ahkerana. Blogi oli minullekin tärkeä. Sairaudet kuitenkin ottivat ylivallan ja krooninen kipu johti keskivaikeaan masennukseen. Blogini on päivittämättä, en löydä energiaa siihen. Hiukan pilkahtaa valoa, joten elättelen toivetta, että pääsen taas vauhtiin.

    Mielestäni kulissien ylläpitäminen ei palvele ketään vaan rehellisyys. Lukijana arvostan sitä ja kirjoittajana en voisi muuten toimiakaan.

    Oikein mukavaa joulunaikaa perheellesi.

  12. Kiitoksia Annika ihanasta blogistasi, rohkeudestasi ja huikeasta, visuaalisesta luovuudestasi sisustamiseen ja muuhunkin elämässä. Kaikkea hyvää ja onnellista uutta vuotta <3 <3 <3

  13. Kiitos rehellisyydestä ja rohkeudesta, kun uskallat puhua noin vaikeista asioita.
    Kiitos myös inspiroivista sisustuspostauksista, joita olemme saaneet lukea!

    Kaikkea hyvää ja mukavaa joulun odotusta! 💕

  14. Annika <3

    Kiitos sulle kaikesta siitä kivusta kertomisesta, oivaltamisesta ja tiedosta, mitä oot jakanut tän blogin kautta. Olen saanut todella paljon inspiraatiota, lohtua sekä ymmärrystä ihmisyyttä kohtaan.

    Olet viisas nainen, voimakastahtoinen ja päämäärätietoinen. Näillä varusteilla tulet varmasti pääsemään eteenpäin ja toivottavasti siihen päivään, missä koet olevasi pinnalla ja jossa voimavarat riittävät hyvään ja tasapainoiseen perhe-elämään. Olet todella ihmeellisellä matkalla ja onneksi sinulla on hyvät rakenteet ja turvaverkot ympärillä.

    Olet antanut paljon meille muille, mutta nyt on aika saada enemmän itse. Tutkiskele, etsi ja löydä se mistä saat voimaa ja mikä eheyttää sua todella. Etsi elämää, rakkautta ja kauneutta.

    Olet ajatuksissani ja rukouksissani.

    Kaikkea ihanaa jatkoon. Jään kaipaamaan sinua ja tekstejäsi, mutta on ihanaa tietää, että haluat pitää itsestäsi hyvää huolta ja olet valmis tekemään sen eteen isojakin muutoksia.

    -Jonna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

1 + 11 =